NUTS Karhunkierros polkujuoksukilpailu juostiin 22.-24.5.2015 Oulangan kansallispuistossa. Kilpailun ajankohta herätti taas keskustelua ennen kilpailua kun kevään suurin jännitysnäytelmä oli seurata ehtiikö ennätyksellinen kevättulva laskea tarpeeksi kilpailun läpiviemiseksi. Tulva laski hyvissä ajoin ennen kilpailua ja reitti olikin mainiossa kunnossa. Kilpailun järjestäminen Suomen vilkkaimmalla vaellusreitillä asettaa haasteensa, joten aikainen kevät on ehdottomasti paras vaihtoehto.
Tälle vuodelle tapahtumaan oli lisätty kaksi lyhyempää matkaa, 31 km ja 8 km, joten myös lajiin vasta tutustuvat pääsivät kokemaan juoksun riemua Kuusamon kaunissa luonnossa. Myös viime vuodesta tutut matkat 53 km, 80 km ja 160 km olivat ohjelmassa. 53 kilometrin matka on osa Buff Trail Tour Finlandia ja 160 kilometrin matka avasi Partioaitta Ultra Trail Tour Finlandin. Suosituin matka oli 31 km, jonka selvitti yli 200 juoksijaa. Yhteensä eri matkoille osallistui yli 500 juoksijaa, mikä loi tapahtumaan hienoa tunnelmaa. Muutenkin tapahtuman järjestelyt onnistuivat mallikkaasti ja osallistujien suusta sai kuulla suitsutusta hienosta tunnelmasta.
Saavuin Rukan kisakeskukseen perjantaina puolen päivän aikoihin. Yhdessä järjestäjien kanssa pystytimme Partioaitan pisteen Salomonin testikenkäteltan yhteyteen. Oli mukava päivystää kilpailukeskuksessa perjantai-iltapäivä ja tavata uusia ja vanhoja tuttuja sekä kertoa polkujuoksuvarusteista, joita Partioaitan valikoimassa tänä kesänä on entistä enemmän (katso esimerkiksi juomareput). Samalla jaettiin paljon kokemuksia kaikesta pitkiin polkujuoksuihin liittyvistä asioista, kuten ravinnosta ja jalkojen huoltamisesta. Matkan pidetessä pienet asiat nousevat suureen asemaan, joten yksityiskohtiin kuten sopivaan ravintoon ja jalkojen rasvaamiseen tai sukkien valintaan kannattaa panostaa.
Visa-Pekka ja Tommi valmiina 160 kilometrin matkalle.
Kellon lähetessä kuutta perjantaina alkoi tunnelma kohota. Kuudelta matkaan starttasi 160 kilometrin juoksijat, joita mukana oli 34 kappaletta. Vaikka mukana oli hyvinkin kokeneita pitkän matkan kulkijoita, oli isolle osalle osallistujia kyseessä ensimmäinen sadan mailin kilpailu. Jännityksen pystyi aistimaan paitsi kilpailijoista, myös huoltajista, katsojista ja kilpailun järjestäjistä. Viime vuoden todella lumisissa olosuhteissa 160 kilometrin matkalla kaikki osallistujat joutuivat keskeyttämään, joten nyt odotettavissa olisi ensimmäiset Suomessa sadan mailin polkujuoksukilpailun kokonaan suorittavat osallistujat. Tasan kuudelta kilpailunjohtaja Eppu töräytti starttitorvea ja toivotti kilpailijoille turvallista matkaa. Kun pitkänmatkalaiset starttasivat Rukan mäkeen yleisön hurratessa, oli tunnelma todella ainutlaatuinen.
34 juoksijaa starttasi 160 kilometrin matkalle perjantai-iltana.
Oma matkavalintani oli 80 kilometriä, johon olin osallistunut myös edellisvuonna. Kilpailu starttasi lauantaiaamuna seitsämältä, joten heräsin neljältä. Nopea säätiedotteiden tutkiminen, pukeutuminen ja aamupalan kautta bussin kyytiin määränpäänä 80 kilometrin starttina toimiva Hautajärven luontokeskus. Hautajärvellä olimme noin 45 minuuttia ennen starttia, joten oli hyvin aikaa verrytellä. Tein normaalin venyttelyrutiinini sekä muutamia Astanga-joogasta tuttuja aurinkotervehdyksiä. Kävin myös varusteeni läpi ja varmistin, että juoksurepussani oli hyvin satavilla Clif Bar -energiapatukoita, geelejä ja vesipullot täynnä.
Hieman ennen seitsämää kokoonnuimme polun päässä olevan portin läheisyyteen. Otin paikan eturivistä yhdessä Ruokolaisen Teron ja Kylmälän Markon kanssa. Teron kanssa olimme sopineet, että lähdemme paukusta kärkeen juoksemaan rentoa tahtia pyrkien tekemään eroa pääjoukkoon. Myös Marko ja naisten ennakkosuosikki Helinä Turtinen seurasivat Teron vetäessä joukkoamme. Alkumatka oli todella helposti juostavaa ja kaunista polkua. Juuri sellaista suomalaista mäntykangaspolkua, jollaisella tykkään juosta. Neulaspeitteen seassa sopivasti kiviä ja juuria, muttei kuitenkaan mitenkään häirtsevästi. Paljon oli myös viime kesänä kunnostettua kivituhkabaanaa, joka on mieleeni jo turhankin siloiteltua maastoa. Juoksimme Teron kanssa rennosti jutellen, keskimäärin noin viiden minuutin kilometrivauhdilla ja alle tunnin juoksun jälkeen olimmekin kahden. Alkumatka sujui helposti ja juoksun lomassa maisemia ihaillen. Vastaan tuli ajoittain 160 kilometrin matkaajia, jotka olivat taivaltaneet kohti Hautajärven kääntöpaikkaa läpi yön. Sitkeitä sissejä!
Alkumatkan taivalta yhdessä Tero Ruokolaisen kanssa. Kuva NUTS.fi / Aapo Laiho
Ensimmäinen huoltopiste, Oulangan luontokeskus, saavutettiin noin 2h 35min ajassa, joten olimme huollossa hyvissä ajoin ennen kuin Oulangasta starttaavat 53 kilometrin juoksijat lähtisivät liikkeelle. Huoltopisteellä oli vastassa talkoolaisia ja kilpailun järjestäjät, jotka olivat hyvin avuliaita. Vaihdoin tyhjät juomapullot täysiin ja söin banaanin. Repussa oli vielä pari suklaapatukkaa, lakuja ja muutama Clif Bar, joten päätin olla ottamatta lisää evästä kannettavaksi. Unohdin tosin, että geelejä ei repussa ollut vaan niitä olisi pitänyt ottaa huoltopisteeltä. Kannustuksen saattelemana jatkoimme matkaa edelleen hyvin helppokulkuisella polulla kohti Rukaa. Hieman reitin puolivälin jälkeen, kun loivat ylämäet alkoivat ja reitti muuttui hieman juurakkoisemmaksi, tunsin vatsassa pientä vääntöä ja hidastin vauhtia. Tero teki samalla pienen iskun ja lähti karkuun. Tunsin, että ylämäet ei minulla nyt kulje yhtä hyvin, mutta uskoin olevani vahva alamäissä. Jatkoin hieman hitaammin yksin ja uneliaisuus alkoi vallata mielen. Kahvia teki mieli. Kovasti!
Taivalsin matkaa yksin ohittaen silloin tällöin 160 kilometrin etenijöitä. Jossain vaiheessa ennen Juuman huoltoa myös 53 kilometrin kärkipään juoksijat ohittivat minut ja tsemppasimme toisiamme puolin ja toisin. Fiilis oli hyvä ja kauniissa maisemissa oli mukava juosta. Reitin varrella on paljon mykistävän kauniita paikkoja, kuten Oulangan kanjoni, Jyrävä ja useat riippusillat, joita pitkin Ounasjoki ja Kitkajoki ylitetään moneen kertaan. Välillä reitti kulkee aivan Kitkajoen rannassa, joten tankkasin hieman lisää vettä suoraan joesta.
Maisemaa reitin varrelta. Kuva NUTS.fi / Aapo Laiho
Maisemaa reitin varrelta. Kuva NUTS.fi / Aapo Laiho
Juuman huoltopisteelle saavuin hieman alle kuuden tunnin ajassa. Tässä kohtaa olin jo edennyt aika paljon kävellen, koska nukutti kovasti. Muutama huonouninen yö teki tehtävänsä ja ilman kofeiinipitoisia geelejä en saanut tsempattua kovin hyvää vauhtia. Olin kuitenkin edelleen toisena, mutta kamppailu voitosta oli karannut sillä Tero oli tehnyt välillemme jo selvän eron. Juumassa join melko paljon vettä, täytin molemmat juomapullot ja söin hieman sipsejä huoltopisteeltä. Talkoolaisten kannustaessa jatkoin matkaa. Reitti Juumasta Rukalle on enimmäkseen nousuvoittoista ja kaikki parhaat nousut osuvatkin reitin loppuun. Kävelin kaikki ylämäet, mutta aloin herätä uneliaisuudesta sen verran, että tasaiset pätkät ja alamäet sujuivat taas ihan mukavasti. Muutamat lyhyempien matkojen juoksijat ohittivat minut ja pieniä pätkiä juoksin heidän kanssaan jutellen. Juuman jälkeen reitti on hyvin erilainen kuin alkumatkasta. Koskien ja jokien varsien helppokulkuinen polku on vaihtunut kumpuilevaksi metsäpoluksi ja suoalueiksi. Konttaisen nousu, joka herättää tuntoja kaikissa osallistujissa, meni mukavasti ja maisemat huipulta olivat taas jokaisen askeleen arvoiset. Rappuset vaaralta alas täytyi mennä kieli keskellä suuta, koska askevälit eivät ole ihan optimaaliset juoksuun. Turvallisesti ne kuitenkin pääsin ja saavuin viimeiseen huoltoon, jossa tankkasin taas vesipuollot täyteen. Join myös huoltopisteellä energiajuoman kovimpaan kahvinhimooni.
Huoltopisteillä palvelu pelasi. Kuva NUTS.fi / Aapo Laiho
Matka viimeisestä huollosta maaliin on vain noin 7 kilometriä, mutta sisältää kaikki reitin parhaat nousut. Valtavaaralle noustessani tuuli todella kovaa, joten laitoin päähäni Buff-huivin ja käsiin sormikkaat sekä irtohihat. Takkia en viitsinyt kaivaa repusta, koska reippaalla matkavauhdilla pysyn lämpimänä ilmankin. Tällä osuudella jyrkimpiin mäkiin on viritetty köysiä kulkemista helpottamaan. Niistä oli suuri hyöty, jotta matka eteni turvallisesti myös alaspäin. Valtavaaralta laskeutuessani alkoi satamaan, rakeita. Raekuuro, joka puuskittaisessa tuulessa tuli vasten kasvoja ihan joka suunnasta, aiheutti spontaanin naurun puuskan. Tämäkin vielä, kyllä Suomen luonnossa saa kokea kaikkea!
Juoksijat nousevat Valtavaaralle mahtavassa maisemassa. Kuva NUTS.fi / Aapo Laiho
Maali häämöttää jo! Juoksijoita laskeutumassa Valtavaaralta. Kuva NUTS.fi / Aapo Laiho
Viimeinen nousu Rukatunturille tulikin vastaan aika pian ja vaikka voimat olivat melko vähissä, sen nouseminen oli mukavaa. Jopa ne jyrkät portaat. Mäen päälle tullessa mielessä kävi jopa kysymys, miksei reitti nouse vielä mastolle? Viimeinen alamäki kohti Rukan kylää meni hurmoksessa tuuletellessa ja maalialueella oleva karnevaalimeininki nosti tunnelman uusiin lukemiin. On mahtavaa saapua päivän metsässä kulkemisen päätteeksi Rukan torille yleisön ja järjestäjien taputtaessa ja musiikin soidessa. Maalissa ensimmäisenä vastassa olivat 80 kilometrin matkan voittaja Tero, Tommi Oulun Partioaitasta ja kilpailunjohtaja Eppu, jotka onnittelivat suorituksesta ja kaulaani pujotettiin NUTS-mitali maaliintulon kunniaksi. Loppuaikani 9:24:53 oli tunnin hitaampi kuin voittajan aika, joten eroa kärkeen tuli paljon. Kuitenkin parannusta edellisvuoden lumijuoksuun liki kolme tuntia ja moni asia sujui nyt hyvin, joten olin erittäin tyytyväinen päivän seikkailuun. Ensi kerralla sitten lähtöviivalle paremmin levänneenä.
Maaliviivalla kaikki ovat voittajia. Nämä kokemukset täytyy ansaita! Kuva NUTS.fi / Aapo Laiho
Ilta jatkui maalialueelle pystytetystä saunasta ja paljusta nautiskellen. Paljussa tulikin istuttua pari tuntia maaliintulevia juoksijoita seuraten. Oli mahtavaa kerrata päivän kokemuksia muiden juoksijoiden kanssa läpimässä paljussa ja hurrata maaliin saapuville juoksijoille. Ilta huipentui palkintojenjakoon, jossa oli kunnia todistaa ensimmäisten Suomessa sadan mailin polkujuoksukilpailun läpäisseiden sekä muiden sarjojen kärkijuoksijoiden palkitsemista.
Suuri kiitos järjestäjille ja kaikille talkoolaisille, jotka auttoivat järjestämään hienon tapahtuman. Kiitos myös kaikille kanssajuoksijoille, joiden ansiosta tunnelma oli mahtava koko viikonlopun. Ja ennenkaikkea todella suuret onnittelut kaikille 160 kilometrin matkalta maaliintulleille. Sunnuntai aamuna hieman heräämiseni jälkeen kuulin ulkoa maaliintulotorven törähdyksiä merkiksi viimeisten maaliintulijoiden saapumisesta. Kaksi yötä vaatinut urakka oli heidän osaltaan onnellisesti paketissa, omalla kokemuspohjallani en pysty edes kuvittelemaan millaiset tunnelmat tuollaisen suorituksen jälkeen ovat.
Katso NUTS Karhunkierroksen Buff Trail Tour kisavideo:
Seuraava Partioaitta Ultra Trail Tour osakilpailu juostaan heinäkuun lopussa Ylläkseltä Pallaksen kautta Hettaan. Buff Trail Tour jatkuu jo kesäkuussa Vierumäki Trail Marathonilla. Lisätietoa: NUTS.fi Vierumäki Trail Marathon Trailrunning.fi
