Reissua on taitettu nyt noin viisi kuukautta Costa Rican, Nicaraguan, El Salvadorin ja Hondurasin läpi. Tällä hetkellä letkeää elämää vietellään eräällä Hondurasin piskuisella saarella Karibian auringon alla nimeltä Utila. Utila-saari on tunnettu sukeltajien paratiisina, ja täällä voi suorittaa Open Water ja Freediver -kursseja huokeimpaan hintaan koko maailmassa. Esimerkiksi Open Water -kurssi sekä majoitus viideksi päiväksi maksaa noin 220e. Tämä oli meilläkin ideana, kun tänne suuntasimme. Paikan päällä kuitenkin huomasimme, että kotiinlähdön aika on pian, ja paluulippujen hankkimisen jälkeen huomasimme, etteivät harvat roposemme riitä kyseisiin kursseihin tällä hetkellä.
Karibian alueen lämmin vesi houkuttelee erilaisiin vesiaktiviteetteihin
Utilalle tulo oli kuitenkin edullista, ja hintataso itse saarella on oikein lompakkoystävällinen, joten emme halunneet jättää tätä paratiisisaarta näkemättä. Vietimme reissumme ensimmäiset 5 kuukautta Tyynenmeren rannikkolla, joten halusimme ehdottomasti nähdä myös Karibian puolen. Olimme myös kuulleet tarinoita Karibianmeren satumaisen kirkkaasta vedestä ja alueen mielenkiintoisesta reggae-kulttuurista. Ja vaihtelu virkistää!
Tästä on Suomen talveen pitkä matka
Utilalla oleskelu on osoittautunut yhtä leppoisaksi, kuin mitä pikkulinnut olivat laulaneet. Saarella ei edes törmää mantereella hyvinkin tutuksi tulleisiin sotilaisiin ja poliisin, jotka hyvin usein tapasi seisoskelemasta kadunkulmissa rynnäkkökivääriensä kanssa. Ihmiset pitävät talojensa ovet ja ikkunat auki yötäpäivää eikä läheskään missään pirtissä ole kaltereita tai teräsportteja suojana kuten mantereella. Täällä voimme ripustaa riippumattomme yöksi lähes minne vain, kunhan pidämme huolta, etteivät kaikki arvokkaimmat tavaramme ole mukana.
Riippumatto, jossa syntyy vain hyviä ajatuksia
Olemme siis nukkuneet reilut puolet reissumme öistä Ticket to the Moonin riippumatoissa niin viidakossa, rannalla, bungalowissa kuin vaikkapa asuinlähiössä talon pihassa. Nukkuessamme luonnossa kaukana kaikesta sivistyksestä eivät matkatavaramme luonnollisestikaan tuota minkäänlaista päänvaivaa, kunhan vain muistamme sulkea rinkan suun ja taskut rapujen ja kaikennäköisten öttimöttiäisten varalta. Kuitenkin pienissä kylissä ja muiden kädestä suuhun elävien reissareiden silmien alla tavaroihin pitää valitettavasti kiinnittää enemmän huomiota. Ja kaupungeissa idea tulee turvallisuuden nimissä unohtaa tyystin. Surffikylissä olemmekin yleensä pyrkineet etsimään hostelleja, jotka sallivat meidän ripustaa omat riippumattomme pihoillensa. Pientä maksua vastaan saamme myös makean suihkun ja tallelokeron tavaroillemme. Nicaraguassa näitä paikkoja olikin kaikkialla eikä muutaman kerran tähtien alla nukkuminenkaan tuottanut minkäänlaista ongelmaa.
Suomi-neito Karibialla
Tähän turvallisuudentunteeseen ja helppouteen turtuneena päätimme jatkaa samaa rataa El Salvadoriin saavuttuamme. Maan väkivaltainen luonne iski kuitenkin jo heti ensimmäisenä ilta kovaa vasten kasvojamme. Saavuimme maahan myöhään illalla pimeän jo laskettua. Noin 23 aikaan iltayöstä päätimme ottaa taksin ja siirtyä pieneen surffikylään nimeltä El Cuco. Perille päästyämme huomasimme, ettei missään hostellissa ollut 24h respaa, vaikka netissä niin olikin lukenut. Jopa taksikuskimme yritti kuumeisesti kysellä poliisilta sekä vartijoilta meille yöpaikkaa. Hetken tuloksettoman pyörimisen jälkeen tuumasimmekin hänelle: ”ei hätää, voimme aivan hyvin nukkua tämän yön riippumatoissa puistossa, ja sitten aamulla etsiä hostellin, johon voimme reppumme siirtää.” Taksikuskin naama muuttui hetkessä vakavaksi, ja varoivaisen hiljaisella hän pyysi meitä unohtamaan ideamme, sillä juuri edellisenä päivänä puiston viereisessä ravintolassa oli tapettu 4 ihmistä jengien toimesta. Päätimmekin aika nopeasti suunnata takaisin kohti seuraavaa isoa kaupunkia ja ensimmäistä aukiolevaa hostellia. El Salvadorissa päätimme lopulta pulittaa pari euroa enemmän yöltä ja nukkua turvallisesti neljän seinän sisällä.
Auringonlasku Karibialla
Nyt starttaakin sitten reissun viimeinen kuukausi ennen koti-Suomeen paluuta. Suuntana on ainakin aluksi taas Nicaragua ja Las Peñitas, joka alkaa jo tuntua Väli-Amerikan kodilta tuttuine ihmisine, paikkoine ja tapoineen. Riippumatoille löytyy siis varmasti taas päivittäistä käyttöä. 🙂
Matkustusvinkit ja oppaat
Matka on aina seikkailu, joka herättää paljon kysymyksiä. Minne lähtisin? Mitä pakkaan mukaani? Kuinka matkustan turvallisemmin? Miten matkustan vastuullisemmin? Matkailijan oppaista löydät vastauksen näihin ja moniin muihin matkailijaa askarruttaviin kysymyksiin.
