Taustatietoa Svalbardista
Huippuvuoret (Svalbard) on pohjoisella Jäämerellä sijaitseva Norjan hallinnon alainen saariryhmä. Toisin kuin esimerkiksi Grönlannissa, Huippuvuorilla ei ole alkuperäisasukkaita.
Alankomaalainen Willem Barents rantautui Huippuvuorille 1596 ja antoi sille nimeksi Spitsbergen. Löytöä seuranneina vuosikymmeninä saarille saapui eurooppalaisia valaanpyytäjiä ja myöhemmin turkismetsästäjiä kaikkialta Euroopasta ja Venäjältä. Tieteelliset retkikunnat yleistyivät 1800-luvun lopussa ja ensimmäistä koko vuoden kestänyttä tutkimusmatkaa johti suomalaissyntyinen Adolf Erik Nordenskiöld.
Kivihiilen kysyntä kasvoi yhdessä 1900-luvun alun teollisen vallankumouksen kanssa ja Huippuvuorille avattiin hiilikaivoksia tuottamaan poltto- ja raaka-ainetta teollisuuden tarpeisiin. Nyttemmin Norjan hallitus on päättänyt lopettaa hiilikaivokset alueella ja saarelaisten elinkeinoksi jää turismi.
Norjan ylivalta alueella tunnustettiin Svalbard-sopimuksella 1920 ja tämän jälkeen saaresta alettiin käyttää Svalbard nimeä Spitsbergen-nimen sijaan. Nykyisin vain läntisintä saarista kutsutaan Spitsbergeniksi.
John Munro Longyearin perustama Arctic Coal Company avasi 1906 kaivoksen, jonka ympärille kasvoi Longyearbyen-niminen kylä. Longyearbyen on yhä saarien hallinnollinen keskus ja sitä nimitetään maailman pohjoisimmaksi kaupungiksi. Huippuvuorilla asuu noin 2700 ihmistä, joista suurin osa asuu Longyearbyenissä ja noin 400 asuu saaren toisessa suuremmassa keskuksessa Barentsburgissa; myös Ny-Ålesundissa, Pyramidenissa ja Karhusaarella (Bjørnøya) asuu muutamia ihmisiä.
Huippuvuorten maantieteellinen sijainti noin Norjan ja Pohjoisnavan puolivälissä tekee alueesta arktisen. Kylmästä ilmastosta johtuen kasvillisuus on niukkaa jäkälää, sammalta ja ruohovartisia kasveja. Hyvin harvinaisena tavataan joistakin suojaisemmista laaksoista vaivaiskoivua.
Huhtikuun ja elokuun välillä vallitsee napa-alueelle tyypillinen valoisuus, koska aurinko ei laske. Lokakuusta helmikuulle vallitsee kaamos.
Golfvirran viimeisten haarojen vaikutuksesta ilmasto ei ole yhtä kylmä kuin Grönlannin pohjoisimmissa osissa. Huippuvuorten ilmasto on kuitenkin arktinen. Noin 60 % saarten pinta-alasta on jäätiköiden peittäminä.
Alkuperäisiä maanisäkkäitä ovat naali ja huippuvuortenpeura. Merinisäkkäitä on runsaammin: jääkarhu, mursu, valaat ja erilaiset hylkeet ovat yleisesti alueella tavattavia lajeja. Lintuja on runsaasti, mutta kiiruna on ainut laji, joka talvehtii Huippuvuorilla. Moreeni, jäätiköt, suot, vuoret ja joet täplittävät maastoa ja tekevät siitä vaikeakulkuisen. Yleisilmeeltään Huippuvuorten luonto on karua ja niukkaa.
Huippuvuorilla vaeltaminen
Syystä tai toisesta Huippuvuoret kutsuu seikkailijoita kaikkialta maailmalta. Huippuvuorille on kohtalaisen helppo ja edullinen matkustaa ja sen suosio vaelluskohteena on kasvanut vuosi vuodelta.
Huippuvuorilla vaeltaminen poikkeaa monesta muusta paikasta kohteena ja pureudunkin tässä kirjoituksessa noihin erityispiirteisiin ja järjestelyihin, joita vastuullisen reissaajan tulee tehdä. Kirjoituksessa oletetaan normaalien vaellusrutiinien olevan hallussa. Ja vastuullisuudella tarkoitetaan tilannetta, jossa päätös lähdöstä on jo tehty ja itse toiminnan tulee olla mahdollisimman vastuullista.
Olen ohjattujen vaelluksien järjestäjä Huippuvuorilla, mutta tässä kirjoituksessa oletusarvo on omatoimisen matkan järjestämisessä. Haluan painottaa, että kokeneinkin vaeltaja joutuu valtavan tiedon ja taitojen hankinnan eteen suunnitellessaan omatoimista vaellusta Huippuvuorille. Kirjoittamani asiat pohjautuvat lakeihin, tieteeseen, suosituksiin, hyviksi havaittuihin tapoihin, omiin kokemuksiini ja näkemyksiini aiheesta.
Olen muodostanut näkemykseni työskenneltyäni useampana kautena kuukausia yhtäjaksoisesti vaellusoppaana, teltassa asuen ja nyt kirjoittamiani ohjeita noudattaen ja testaten keskellä Huippuvuorten luontoa. Olen aikaisemmin luennoinut aiheesta myös Partioaitan 365-klubilaisille. Nyt kirjoittamani asiat ovat niin sanotusti päällimmäisiä ja tärkeimpiä, kuitenkin vain pintaraapaisu aiheeseen. Oletuksena pidän sulanmaan vaellusta.
Valmistelu ennen reissua
Huippuvuorilla on Area 10 –nimellä kutsuttu alue, jonka sisällä jokainen saa liikkua ilman erillisiä lupia. Mikäli vaellusta suunnitellaan kyseisen alueen ulkopuolelle, tulee olla yhteydessä Huippuvuorten viranomaisiin ja kysyä erillisiä ohjeita osoitteesta firmapost@sysselmannen.no. Pidän hyvänä kirjoittaa sinne joka tapauksessa ja ilmoittaa suunnitelmistaan sekä kysyä onko jokin jäänyt huomioimatta.
Ennen vaellusta on syytä huolehtia vakuutusasiat kuntoon. Etsintä- ja pelastusvakuutus sisältyvät jokaiseen ohjattuun vaellukseen, omatoimisen vaeltajan tulee huolehtia oma vakuutuksensa. Tavallinen matkavakuutus ei ole riittävä.
Huippuvuorilla on laki, joka määrää kantamaan asetta poistuttaessa taajaman ulkopuolelle. Syy on jääkarhu, joka voi nälkäisenä tai sairaana uhata ihmistä. Aseen tulee olla vähintään 308 kaliiperin kivääri tai 12/76 kaliiperin pumppuhaulikko täyteisillä. Mikäli käytetään revolveria, tulee sen olla 44 magnum. Lisäksi lain mukaan jääkarhun saa itsepuolustukseksi ampua vasta, kun sitä on peloteltu ja se on hyökkäävänä lähempänä kuin 30 metriä. Käytännössä voit todistaa pelotelleesi jääkarhua vain, mikäli sinulla on matkassa signaalipistooli, signaalikynä tai haulikossa käytettäviä pelottelupanoksia.
Jääkarhua voi pelotella lisäksi myös muilla tavoin: Ampuminen ilmaan ei ole riittävä tai tehokas keino, koska merieläimenä jääkarhu on tottunut paukkeeseen. Metalliset ja korkeat äänet kauhistuttavat jääkarhua, lenkkipoluilta tuttu raiskaushälytin voi olla hyvinkin toimiva pelote muun ohessa.
Jääkarhu on suojeltu eläin ja ampuminen on aina viimeinen keino. Huippuvuorilla toimivat oppaat ovat kouluttautuneet tuntemaan jääkarhun elintapoja välttyäkseen ikäviltä tilanteilta. Jokaisen omatoimista matkaa suunnittelevan tulisi hankkia riittävät tiedot ja taidot jääkarhuturvallisuudesta. Ampuma-aseet muodostavat vain hyvin olemattoman osan turvallisuudesta ja monen asian on pitänyt mennä pieleen ennen kuin vaeltaja tähtää jääkarhua tappamistarkoituksessa.
Mikäli joudut ampumaan karhun, tulee sinun ilmoittaa siitä välittömästi paikalliselle viranomaiselle eli Sysselmannille, joka antaa jatko-ohjeita ja tulee paikalle aloittamaan tutkimukset. Ilmoittamista varten tarvitset satelliittipuhelimen. Mikäli sinulla ei ole omaa asetta, voit vuokrata vuodelta 1938 peräisin olevan Mauser-kiväärin paikallisesta urheilukaupasta. Et kuitenkaan voi vain marssia sisään ja vuokrata kivääriä, vaan sinun tulee olla hyvissä ajoin yhteydessä Sysselmanniin ja anoa väliaikaista hallussapitolupaa. Luvan yhtenä edellytyksenä on rikosrekisteriotteen lähettäminen Syssellmannille etukäteen.
Mitään ampumisohjausta tai -koetta ei vuokraajille sitkeästä legendasta huolimatta järjestetä, vaan ampumista tulee harjoitella jo kotimaassa. Armeijan käynti ei pätevöitä jääkarhutilanteessa ampujaksi. Kovalla vauhdilla sinua ja ystäviäsi kohti hyökkäävä karhu ei jätä aikaa virheille eikä aseen toimintaa voi ruveta miettimään. Sinun täytyy pystyä ampumaan tappavasti ja tarkasti. Kaupungin alueella aseiden kuljettamista koskevat omat säädökset, jotka tulee myös selvittää. Näiden kirjoittamieni asioiden lukeminen ei ole riittävää valmistautumista jääkarhuturvallisuuteen, vaan asiaan tulee paneutua huolella ja kysyä Sysselmannilta, ovatko ohjeistukset muuttuneet. Omatoimisen vaeltajan vastuu on siis suuri ja valmistautumisen tulee olla huolellista ja konsultoitavissa olevia henkilöitä olisi hyvä olla tiedossa. Aiheesta kurssituksia järjestävät ainakin Ankarat Avotunturit ja allekirjoittanut yhdessä opaskollegoiden Jesse Karhun ja Tuomas Kaukon kanssa. Suosittelenkin, että reissussa on aina vähintään yksi henkilö, jolla on jo valmiiksi kokemusta alueesta ja aseista sekä niihin liittyvästä turvallisuudesta.
Edellytyksenä omatoimiselle Huippuvuorille suuntautuvan ensivaelluksen toteuttamiselle pidän kymmenien vaelluksien pohjakokemusta ja normaalien vaellusrutiinien täydellistä hallitsemista. Tulee kuitenkin huomioida, että kulkeminen on hyvin raskasta.
Jo suunnittelussa on hyvä muistaa, että alueella on kesäisinkin viileää ja vielä kesäkuussa maa on lumista ja märkää. Juhannuksena 2019 kuljin vuorilla lumessa, johon upposin paikoin vyötäröäni myöten. Paras aika sulanmaan vaellukselle on heinäkuun puolivälistä syyskuun alkuun. Valmiita polkuja tai merkattuja reittejä ei ole laisinkaan. Autiotupaverkkoa ei ole ja hylätyt rakennukset eivät ole soveltuvia majoitukseen vaelluksen aikana. Muutamia mökkejä on, mutta niiden varaan ei voi laskea, joten en niistä kirjoita sen enempää.
Ainut realistinen majoitus vaelluksella on teltta. Leiriä ei voi jättää vartiotta yöksi. Omatoimiretkeilijöille suosittelen vahtivuorojen järjestämistä, joten yksin tai kaksin reissu ei onnistu. Mukavinta on, jos vaeltajia on vähintään 5, jolloin vuoroista ei tule liian pitkiä. Jääkarhulankojen tai koirien käyttöä en suosittele omatoimiretkeilijälle. Mikäli kuitenkin otat reissuun oman koirasi, tulee sinun anoa lupa koiran kuljettamiseen Huippuvuorille Mattilsynetiltä (Norjan “Evira”) hyvissä ajoin ennen reissua eli vähintään kaksi kuukautta ennen matkustamista: Mattilsynetiltä saat paikkansa pitävät ohjeistukset koiran tuomiseen ja rokotemääräyksiin, jotka ovat erit kuin matkustettaessa manner-Norjaan. Sanottakoon, että Suomen viranomaiset ja eläinlääkärit eivät tunne ko. säädöksiä.
Mahdolliset kuljetuspalvelut on myös syytä järjestää jo ennalta. Google ja mielikuvitus ovat hyviä työkaluja. Palveluita on rajallisesti ja ne ovat todella buukattuja kauden ollessa kuumimmillaan. Huippuvuorilla majoituskapasiteetti on rajallinen ja hotellihuoneita voi olla vaikea saada nopealla aikataululla.
Elintarvikkeita, kaasua ja muita varusteita on Longyearbyenissä tarjolla hyvin. Lentokentän vieressä on leirintäalue (Longyearbyen Camping), jossa myös minä pidän perusleiriäni keväästä syksyyn. Siellä majoittuminen omaan tai vuokrattuun isompaan telttaan on edullista ja ikimuistoista. Leiriin majoittuvilla on käytössä rakennus, josta löytyvät suihkut, vessat ja yhteinen keittiö, yöpyä siellä ei saa. Leiri on myös jääkarhuturvallinen: aikanani vain kerran karhu on tullut aivan leirin lähelle, silloinkin koirani Sissi ilmaisi karhun ajoissa ja tilanne ei aiheuttanut karhulle eikä ihmisille vaaraa. Leiri on myös paras paikka kysellä tuoreinta tietoa maastosta ja saada hyviä vinkkejä. Pidänkin suositeltavana varata 1-2 päivää kohteessa ennen vaelluksen aloittamista.
Ennen vaellusta sinulla tulee olla tehtynä reitti- ja turvallisuussuunnitelma. Suunnitelmaa laadittaessa tulee huomioida veden tarve, leirin alusta (alue on yhtä suota tai vaihtoehtoisesti rakkaa) sekä jääkarhun elintavat. Jääkarhu kulkee kesäisin rannan linjan mukaisesti ja nukkuu kanjoneissa, hylättyjen rakennusten suojissa sekä rantamoreenissa, se kätkeytyy yllättävän helposti niin suureksi ja valkoiseksi eläimeksi. Näistä syistä itse pidän reissussa aina koiraa mukana. Oma koirani on kokenut ja vain kyseiseen tarkoitukseen otettu Sissi, joka on rodultaan itäsiperianlaika. Kaikki koirat eivät sovellu tarkoitukseen.
Koska jääkarhu kulkee rannalla, onkin hyvä välttää kulkemista ja leiriytymistä meren läheisyyteen. Leiri tulee sijoittaa suojaiseen paikkaan, josta on kuitenkin hyvä näkyvyys ympäristöön. On myös hyvä selvittää tarjolla olevan veden laatu. Itse en ota vettä vanhojen kaivosten läheisyydestä epäpuhtauksien pelossa. Vedessä on myös naalien levittämän ihmiselle hengenvaarallisen ekinokokkitartunnan vaara, joten vesi tulee keittää kiehuvaksi tai puhdistaaa kemiallisesti. Loisen itiöt kuolevat 60-asteessa, joten kun vesi kuplii, voit olla varma veden olevan ekinokokista vapaata. Juomasi vesi on kuitenkin suurella todennäköisyydellä mudan ruskeaa. Osasta alueita voi olla vaikea löytää juotavaksi kelpaavaa vettä. Paikat tulee selvittää ennakolta. Mikäli suunnittelette ylittävänne jäätiköitä, ottakaa ennalta selvää, onko ylittäminen ylipäätänsä mahdollista ja mitä valmisteluja kyseisen jäätikön ylittäminen edellyttää. Huippuvuoret on väärä paikka mennä vaativalle jäätikköreissulle kokemattoman ryhmän kanssa, jonka jäsenistössä ei ole ammattilaista, sama pätee oikeastaan mitä tahansa epästabiilia jäätikköä.
On jälleen syytä muistuttaa ennalta tapahtuvan suunnittelun olevan kaikista tärkeintä, kun vaellus suuntautuu Huippuvuorille. Näen vuosittain turisteja, jotka ovat ostaneet lentoliput, pakanneet rinkan ja saapuneet Longyearbyeniin. Reissu nousee kuitenkin pystyyn, kun valmistelu ja ennakkotiedot ovat puutteelliset. Moni kohtaa myös ongelmia, jos aseisiin liittyviä asioita pidetään prioriteeteissä liian korkealla muiden asioiden kustannuksella. Satelliittipuhelin tai inreach ovat välttämättömiä ja niitäkään ei saa tuosta vain paikan päältä. Mitä valmiimpana saapuu paikalle, sen paremmaksi reissu muodostuu. On myös hyvä muistaa, että seuraamalla perässä oppii seuraamaan perässä. Jos siis olet ollut aikaisemmin hyvin valmiiksi järjestetyllä matkalla, jossa oppaat tekevät kaiken valmiiksi, pidän lähtöasetelmaa lähes samana kuin ensikertalaisella reissun suunnittelijalla. Kokemus on tämän opettanut. Toki osa reissuista oppaan kanssa on opetuksellisia, itsekin järjestän juuri sellaisia. Varmista kuitenkin tietosi oikeellisuus, vastuu on sinun. Itsekin päivitän tietojani jopa kuukausien aikana, jotka alueella vietän. Listaan vielä alle muutamia tärkeitä asioita.
Keskustele alueella itsenäisesti liikkuneiden ihmisten kanssa: mitä useamman, niin sen parempi.
- Vakuutus
- Luvat
- Jääkarhuturvallisuus
- Satelliittipuhelin tai inreach
- Ampuma-ase
- Ampumataito
- Reittisuunnitelma
- Turvallisuussuunnitelma
- Maaston vaativuuden selvittäminen ennalta
- Kuljetusjärjestelyt ennalta
- Majoitusjärjestely ennalta
- Ekinokokin huomioiminen
Yhteenvetona: Järjestä asiat niin, että paikan päällä hoidettavaksi jää vain ennalta varatun vuokra-aseen, elintarvikkeiden ja kaasun haku.
Minulta voi kysellä kurssituksista lähettämällä sähköpostia osoitteeseen luontoseikkailija.rainekallio@gmail.com
Facebookissa minua voi seurata sivustolla Luontoseikkailija Raine Kallio ja reissuistamme löytyy englanniksi tietoa www.svalbardtrekking.com, jonne ensi kauden reissut sekä Huippuvuorilla järjestettävät kurssit ilmaantuvat marraskuun aikana. Kaudella 2020 Tuomas Kauko tarjoaa yhdessä kanssani kajakkireissuja; kalusto ja puvut löytyvät kohteesta. Myös Jesse Karhu on tiimissä kuten yleensäkin. Tämä blogi saa vielä jatkoa, kun kirjoitan seuraavan julkaisun Huippuvuorilla tehtävistä huiputusteemaisista retkistä: Huipulle Huippuvuorilla.
Minut voi tavata myös luennoimassa eri paikoissa tai neuvomassa sinua varusteiden valinnassa Partioaitan Tampereen Hämeenkadun myymälässä.
Mukavia reissuja ja niiden suunnittelua. Muistakaa, että luonnossa olemme käymässä ja huolellinen valmistautuminen on taidoista tärkein. Kannetaan retkeilijöinä vastuumme.
Raine Kallio
