Jää ratisee jalkojeni alla ja mahassa alkaa kihelmöidä jännityksestä. Tiedän, että se tapahtuu hetkenä minä hyvänsä. Käyn mielessäni läpi, mitä pitää tehdä: rauhoitu, käänny tulosuuntaan, avaa naskalit, tuo jalat pintaan, ala potkia ja iskeä naskaleita jäähän vetäen itsesi takaisin kantavalle jäälle. Saan listani loppuun, mutta jää jalkojeni alla on edelleen ehjä.
“Hyppää muutaman kerran”, opettaja huutaa rannalta. Katsahdan äänen suuntaan ja virnistän. Hyppään kerran. Hyppään toisen. Yllättyneenä naurahdan. Jää ei tahdo ottaa rikkoutuakseen. Kunnes…
“Hyyyrr”, hengähdän kylmän veden saavuttaessa kainaloni ja adrenaliinin vallitessa kehoni. Vihdoin on aika toimia.
Kuvauksen tilanne on viime vuodelta juuri järvien jäätymisen aikaan. Harjoitus oli osa Outdoor Academyn Nordic Frilufts Liv -koulutuksen retkiluistelun jääturvallisuusosiota. Opettajana toimi Björn Lindell. Retkiluisteluun Björn itse tutustui ensimmäisen kerran Outdoor Academyssa opiskellessaan vuonna 2009.
– Silloinkin lähdettiin liikkeelle turvallisuus edellä, kun teimme jäihin tippumisharjoituksen. Opin, ettei se ole niin paha asia, jos tippuu veteen.
– Monia huolestuttaa juuri se, ja siksi on hyvä, että jäihin tippumista kokeilee turvallisesti.
Ennen retkiluistelemaan lähtöä on tiedettävä, missä on riittävän paksu jää luistella, missä ovat reitin mahdolliset vaaranpaikat ja mikä on suunnitelmasi, jos tiput jäihin. Lisäksi sinulla on oltava oikeat turvavälineet sekä taidot, että pääset takaisin jään päälle. Aloittelijan on hyvä käydä kurssi retkiluisteluun liittyen, tai lähteä ensimmäisellä kerralla kokeneemman mukaan. Esimerkiksi testaamaan, miltä tuntuu mennä avantoon vaatteet päällä, ja millaista sieltä on nousta ylös.
Viiden senttimetrin paksuisen teräsjään pitäisi kantaa retkiluistelijan, mutta on hyvä muistaa, että aina olisi hyvä luistella yhdessä jonkun kanssa. Jokaisen täytyy tehdä lopulta oma arvio jään paksuudesta ja turvallisuudesta.
– Vaaranpaikkoja ovat muun muassa virtauspaikat, siltojen alustat, laitureiden ja jään päällä näkyvien kivien läheisyydessä, kaislikossa, saarten välissä sekä niemien kärjen tuntumassa.
Luistellessa on hyvä tarkkailla alueita, joihin aurinko tai tuulet ovat voineet vaikuttaa enemmän. Varsinkin keväällä matalikossa auringon lämpö vaikuttaa jäätä heikentävästi.
– On hyvä testata jää jääsauvalla aina, kun huomaa, että jään koostumus vaihtuu.
Lähes kaikki, mitä retkiluistelija kantaa mukanaan, liittyvät jollain tapaa turvallisuuteen. Retkiluistinten lisäksi mukana pitäisi olla jäänaskalit, jääsauvat tai -sauva, vetoliina tai vastaavaan käyttöön tarkoitettu köysi, vesitiivisti pakatut kuivat vaatteet, pieni EA-pakkaus sekä lämmintä juomaa ja jotain syötävää. Varusteet on hyvä pakata reppuun, jossa on jalkahihna, että reppu pysyy tukevasti selässä, jos tiput veteen.
– Mukana on hyvä olla korvaava vaatepari kaikille päällä oleville vaatteille.
Materiaaliksi Björn suosittelee villaa, joka on kosteanakin lämmin. Optimaalisinta olisikin, että niin päällä kuin repussa olevat vaatteet olisivat molemmat villaa. Esimerkiksi kuorivaatteet voivat toimia myös kastumisen jälkeen, jos mukana on laittaa alle villavaatteet korvaamaan kastuneet.
– Jos mukana ei ole kuivia kenkiä, pidä repussa muovipusseja, jotka voit laittaa kuivien sukkien päälle ennen kuin laitat jalkasi märkiin kenkiin tai monoihin.
Tärkeää turvallisuusvälineiden hankkimisen lisäksi on myös tietää, miten ne toimivat. Tämän jälkeen on varmempi olo lähteä retkiluistelemaan.
– Kun ostaa turvallisuusvälineitä, on myös omalla vastuulla, että tietää, miten niitä käytetään.
Björn lisää varustelistaan myös yhden monista aktiviteeteista tutun turvavälineen.
– Miksi ei pitkää matkaa luistellessa voisi pitää kypärääkin. Nykyisin kun todella monissa aktiviteeteissa pidetään kypärää.
Kuten jo alussa todettiin, jos varusteet ja taidot ovat kunnossa, veteen putoaminen ei ole vaarallista. Periaatteessa veteen tippumisen jälkeen voisikin jopa jatkaa luistelua.
– Suositeltavaa on kuitenkin suunnata takaisin kotiin, sillä jos jatkat luistelua tippumisen jälkeen sinulla ei ole enää kuivia vaihtovaatteita, jos tiput uudelleen jäihin.
Suomi on retkiluistelun kannalta otollinen maa sen lukuisine järvineen. Mahdollisuuksia on monia niin pitkille päiväretkille kuin yön yli retkillekin.
– Retkiluistelussa on sitä jotain. Se on erilaista verrattuna kaukalossa luisteluun ja kiekkojen lätkimiseen. Luontokokemus on niin paljon suurempi ja luonnonjää on elementtinä todella mielenkiintoinen.
– Muistan vieläkin sen, kun ensimmäistä kertaa seisoin mustalla jäällä. Koko ympäristö huusi, että kohta pääsen luistelemaan kovaa, ilman kitkaa. Sen jälkeen olin koukussa.
Kristiinankaupungista kotoisin oleva Björn on retkiluistellut enimmäkseen juuri Pohjanmaalla Kristiinankaupungin ja Kruunupyyn läheisyydessä, mutta myös Ruotsin Lapissa. Björnillä on myös unelma liittyen retkiluisteluun, mutta se on kuitenkin naapurimaan puolella.
– Norjan Jotunheimin kansallispuistossa tunturijärvillä retkiluistelua kuvaillaan satumaiseksi. Jää on parhaan retkiluistelusesongin aikana niin sysimusta, että hyvällä säällä voi helposti nähdä järven pohjan.
Roosa Sallinen
Blogi: Kairan Kätkemää
Kuka?
Björn Lindell on toiminut opettajana Kronoby folkhögskolalla sijaitsevassa Outdoor Academyssa kolme vuotta. Outdoor Academy on pohjoismainen, outdoor- ja johtajuusalan koulutuskonsepti, jossa liikutaan ympäri Pohjoismaita. Oppaana Björn on työskennellyt omien Outdoor Academy opintovuosiensa (2009-2011) jälkeen niin merimelonnassa, koskilaskussa, korkea köysiradoilla kuin erilaisten talviaktiviteettien parissa ympäri Pohjoismaita.
