BLOGI

779 kilometriä läpi Espanjan

Kokemassa kivuliaita rakkoja, kuorsauskonserttoja sekä sanoinkuvaamatonta kiitollisuutta.

Moni haaveilee pyhiinvaelluksen tekemisestä. Retki, joka antaisi aikaa ajatuksille, henkisyydelle, hyvälle ruoalle ja uusille ystäville. Jotkut lähestyvät caminoa mukavana sportti- ja kaupunkiloman yhdistelmänä. Oma lähtöni tälle retkelle oli äkillinen päähänpisto, jonka alkusyytä tai -sysäystä en osaa selkeästi määritellä. Selvää oli, että mentävä on.

Camino Francés eli Ranskalainen reitti on Pyhän Jaakon pyhiinvaellusreitistöstä suosituin. Matka alkaa Pyreneiden juuresta Ranskan puolelta, Saint-Jean-Pied-de-Portista, kulkee läpi Espanjan pohjoisosan ja päättyy pyhään kaupunkiin Santiago de Compostelaan, jonka uskotaan olevan Pyhän Jaakobin viimeinen leposija. Reitti on kuitenkin ollut olemassa jo ennen Pyhän Jaakobin jäännösten löytöä, ja sillä uskotaankin olevan kauas historiaan ulottuvia pakanallisia juuria. Kerrotaan, että Linnunrataa seuraavaa reittiä kuljettiin kohti maailman loppua ja auringon leposijaa jo tuhat vuotta ennen ajanlaskun alkua.

Pyhiinvaellus on jokaiselle henkilökohtainen ja omanlaisensa kokemus. Lähdin omalle retkelleni syyskuun lopussa 2022. Ospreyn Talon 33 oli pakattuna (paino 6,9 kg) ja kaikki valmiina pyhiinvaeltajan passia (credencial) myöten.

Lensin Ranskaan Biarritziin, mistä siirryin Saint-Jean-Pied-de-Portiin. Tutustuin matkan aikana englantilaiseen Amyyn ja amerikkalaiseen Eriniin. En osannut silloin aavistaa, kuinka useasti tiemme tulisivat vielä kohtaamaan. Naurahdin itsekseni, miten ”kolme 30-vuotiasta naista kävelemässä läpi Espanjan itseään etsien” kuulostaa ihan Netflix-sarjan juonelta.

Ennen lähtöä Saint-Jeanista hankin itselleni vaellussauvat sekä reppuun kiinnitettävän simpukan, joka on pyhiinvaeltajien symboli. Tunnelma oli kuin kisapäivänä lähtöviivalla. Jännitystä ja odotusta, sekä tuntemattomaan hyppäämisen riemua.

Saint-Jean-Pied-de-Port
Lähdössä Saint-Jean-Pied-de-Portista. Luottovarusteina Sherpan merinovillaneule, Osprey Talon -reppu sekä Patagonian vyölaukku.

 

28.9.2022
Refuge Orisson

Ensimmäinen etappini oli vain 5 kilometrin päässä. Alkoi sataa kaatamalla, joten sadeviitalle tuli heti käyttöä. Vaellussauvat antoivat hyvää tukea ylämäessä. Jostain syystä pelkäsin jatkuvasti kulkevani väärään suuntaan, vaikka edessä oli vain yksi tie ylöspäin. Amy ja Erin jäivät SJPPiin odottamaan sään selkiytymistä.

Orissonin pitkien illallispöytien ääressä oli väkeä Hollannista, Englannista, Ranskasta, Espanjasta, Amerikasta ja Etelä-Koreasta. Minut kevein askelin ylämäessä ohittanut mies osoittautui skotlantilaiseksi.

Ennustetusta huonosta säästä huolimatta jokainen on päättänyt ylittää Pyreneet seuraavana päivänä. Route Napoleón kulkee läpi vuorten seuraavaan majapaikkaan Roncesvallesiin. Reitti on lähes 20 kilometriä nousua, korkein kohta yltäen 1450 metriin, jonka jälkeen seuraa viisi kilometriä jyrkkää laskua. Säätiedotus lupasi navakkaa tuulta ja jatkuvaa sadetta. Mietin, että onhan meitä siinä jonossa ainakin jokunen kymmenen. Ehkä joku huomaa ja hälyttää apua, jos kierin tajuttomana mäkiä alas.

 

29.9.2022
Roncesvalles

Kiskaisin aamulla kulhollisen kahvia ja pakkasin tavarani. Kahdennettakymmenennettä caminoaan kävelevä ovelasti hymyilevä ruotsalainen mies osoitti vaivattomilla rutiineillaan, kuinka paljon minulla on vielä opittavaa pakkaamisen ja yleisen tehokkuuden suhteen. Skottimies (caminollaan nro 28) oli lähtenyt jo tuntia aiemmin ja luultavasti kiitänyt arojänön lailla yli vuorten.

Nousu Orissonista kohti korkeuksia oli hidasta mutta palkitsevaa. Maisemat alkoivat verhoutua sadepilviin melko pian lähdön jälkeen. Sadeviitta oli loistava varuste vettä ja hyytävää tuulta vastaan. Olin ostanut Ranskan puolelta Carrefourista eväitä, mutta niiden penkominen mutaisessa maassa rankkasateessa jäisillä sormilla tuntui mahdottomalta. Matkalla oli onneksi pieni ruokakärry, jonka yhden euron banaani ja keitetty kananmuna antoivat energiaa. Vaihdoimme kävelijöiden kesken kannustavia katseita ja Buen Camino -toivotuksia.

tummat pilvet

Laskeutuminen sujui hitaasti. Sumun takia näkyvyys oli joissain metreissä. Onneksi reitti on selvästi merkitty, eikä eksymisen vaaraa ole. Nilkkaa tukevat ja hyvin pitävät kengät puolustivat paikkaansa tässä maastossa, jossa pienikin harha-askel olisi voinut johtaa nilkan ikäviin vammoihin.

Saapuminen Roncesvallesiin oli helpottava kokemus. En olisi jaksanut (ainakaan henkisesti) yhtään enempää. Oli ihanaa päästä suihkuun ja vaihtaa kuivat vaatteet päälle.

 

1.10.2022
Pamplona

Aurinkoa ja lämmintä! Oikeassa kantapäässä on enemmän rakkoa kuin kantapäätä. Jalkoja särkee ja lonkankoukistajia pakottaa. Olen venytellyt joka päivä ja se auttaa. Kivuista ja kolotuksista huolimatta en haluaisi olla missään muualla kuin täällä. Lepopäivä tekee hyvää. Pamplona on vilkas ja eläväinen kaupunki täynnä kulttuuria ja mahtavaa ruokaa.

Muutama juttu unohtui pakata. Ostin pyhiinvaeltajien varustekaupasta kynsisakset, viisi pyykkipoikaa ja pyykkien pesemiseen sopivan yleispesunesteen. Ikävöin omaa linkkaria, joka olisi monesti jo tullut käyttöön esimerkiksi eväitä laittaessa.

 

3.10.2022
Puente la Reina

Kävely tänne oli pitkä ja tukalan kuuma. Vettä kului paljon, mutta onneksi täydennyspisteitä on tasaisin väliajoin. En tajunnut pakata shortseja mukaan. Merinovaatteet ovat mahtavia, päätä ja niskaa suojaava lierihattu pelastus ja aurinkorasva ehdoton. Icebreakerin Cool Lite -paita on osoittautunut parhaaksi hankinnaksi, sillä ohut kangas kuivuu heti ja hengittää hyvin.

Päivän väsymyksen vei mennessään upea ruoka Puente la Reinan kylässä: prosciuttoa joka oli pehmeää kuin voi, artisokkaa, tomaatteja, mozzarellaa, öljyssä uitettua paahdettua leipää sekä ihanan kylmää viiniä.

Pamplona jää sumuverhon alle.
Pamplona jää sumuverhon alle.

 

4.10.2022
Estella

Onko mitään ihanampaa kuin pulahtaa kylmään jokeen hikisen kävelypäivän jälkeen!? En todellakaan ajatellut, että tarvitsisin uikkareita mukaan lokakuussa. Uima-asuna toimi hyvin urheiluliivit ja aiemmin päivällä lainaksi saadut shortsit.

Estellan läpi kulkee kirkasvetinen Ega-joki.
Estellan läpi kulkee kirkasvetinen Ega-joki.

 

8.10.2022
Jossain matkalla

Pidättelin itkua täyttäessä vesileiliä kylän vesipisteellä. Sanoin juuri hyvästit porukalle, jonka kanssa kävelin viisi päivää. Heidän viimeinen etappinsa oli Logroño. Sinne lähtivät myös lainaksi saadut shortsit. On kuin olisimme tunteneet jo vuosia (lähinnä ihmisten, ei shortsien kanssa). Tänään kävely tuntuu raskaalta. Seuraava etappi ei ole vielä tiedossa, kävelen minne jaksan.

 

9.10.2022
Santo Domingo

Takana 30 kilometriä Ventosasta Santo Domingoon. Tapasin eilen Amyn, johon tutustuin matkan alussa. Tunnelma piristyi ja sydän keveni heti. Autoin kolmea caminosiskoa Osprey-reppujen säädöissä. Kuulemma ainakin osa matkan aikana vaivanneista hartia-, selkä- ja lantiokivuista tuntui häviävän sen ansiosta. Tiedostin vasta tässä vaiheessa, että en itse ollut kärsinyt hartia- tai selkäkivuista kertaakaan. Istuva reppu ja oikeat säädöt vaikuttavat oikeasti niin paljon.

 

13.10.2022
Burgos

Voihan camino. Eilen tuli juhlittua pyhiinvaeltajien kanssa Espanjan kansallispäivää.

Saavuimme eilen Agesista Burgosiin. Vasemman jalan pikkuvarvas räjähti matkalla. Puristuksissa ollut pikkuvarvas kehitti rakon, joka mossahti kesken kävelyn. Olisi pitänyt huolehtia siitä heti, kun poltetta tuntui. Onneksi matkalla oli avuliaita amerikkalaisia eläkeläisiä, jotka auttoivat desinfioinnissa ja paikkaamisessa. Pidämme Burgosissa lepopäivän ja pääsen kylpyyn – parasta.

Pamplonasta ostettu pesuneste oli aivan turha ostos kuten pyykkipojatkin. Aloin käyttää pesukoneita ja kuivureita yhdessä muiden kanssa. Yhteen koneelliseen mahtuu helposti viiden ihmisen vaatteet, jolloin hinnaksi jää pesusta ja kuivauksesta alle kaksi euroa per naama. Vaatteet saa ihanan tuoksuisina, puhtaina ja ennen kaikkea kuivina heti mukaan. Kosteat ja viileät yöt eivät riittäneet pyykkien kuivumiseen, joten kaikki alkoi haista hiljalleen ummehtuneelle.

Amy kevensi reppuaan ja lähetti melkein kolme kiloa turhaa tavaraa Santiagoon postitoimistoon odottamaan noutoa. Joku sanoi, että kannamme liikaa mukanamme sitä minkä pelkäämme loppuvan kesken. Toiset kantavat liikaa vettä, jotkut ruokaa, jotkut vaatteita, jotkut jotain muuta. Amyllä oli noin kilo piirustuspaperia. Pohdin, onko omassa repussani oleva kolmen suklaalevyn varasto liioittelua…

Kohti Hornillos del Caminoa ja San Bolin majapaikkaa, jossa tähtitaivas oli niin kirkas että näimme Linnunradan.
Kohti Hornillos del Caminoa ja San Bolin majapaikkaa, jossa tähtitaivas oli niin kirkas että näimme Linnunradan.

 

14.10.2022
San Bol

Kävely sujui tänään uskomattoman hyvin. 25 kilometriä meni helposti ja ilolla. Pikkuvarpaan rakko on paranemaan päin. Vaihdan sukat usein puolessa välissä päivää, esimerkiksi lounastauolla, sillä märät sukat alkavat hiertää helpommin. Kengät kannattaa ottaa pois aina kun pysähtyy.

Rakoista puhuminen ja niiden analysointi on ehkä yleisin aihe kävelijöiden keskuudessa (jopa syödessä). Ihmisillä on aivan eri ohjeita rakkojen hoitamiseen. Omassa ea-laukussa pitää olla ainakin desinfiointipyyhkeitä, kunnollisia rakkolaastareita, vahvaa teippiä ja toimivat sakset. Alkavan rakon teippaaminen on yksi parhaista tavoista estää isompi katastrofi. Pakkasin mukaani myös särkylääkkeitä ja antihistamiineja. Niitä en käyttänyt itse kertaakaan, mutta ampiaisen nielleelle saksalaiselle herralle ne kelpasivat hyvin. Toisinaan siis kannamme jotakin mukanamme enemmän muita kuin itseämme varten.

 

20.10.2022
Mansilla de las Mulas

Pesulassa pyykkäämässä omat ja kavereiden vaatteet. Ihana rauha ja hiljaisuus. 18km meni tänään helposti, huomenna toinen samanmoinen ja sitten ollaankin Leonissa.

Kävellessä tulee juteltua muiden kanssa syvällisiä ja mietiskeltyä sellaisia asioita, joihin ei arkielämässä tunnu olevan aikaa tai tilaa. Olen käynyt myös enemmän kirkoissa matkan varrella. Hienoja paikkoja.

 

23.10.2022
Leonista eteenpäin

Äkkiä kaupungista ulos. Kaipaan tähtitaivaan alle rauhallisuuteen.

Hollantilainen matkakaveri luuli, että minun jalkani haisevat. Hajuhaitasta aiheutunut epäluuloisuus tarttui koko matkaseurueeseen. Koitimme haistella läpi omat ja muiden reput, tavarat ja sukat. Myöhemmin selvisi, että hollantilaisella oli itsellään homehtuneita eväitä repussa. Se siitä. Nauratti hyvän matkaa.

Joku sanoi, että camino jakaantuu kolmeen osaan.

  1. Fyysiseen
  2. Psyykkiseen
  3. Hengelliseen

Kaksi ensimmäistä ainakin pitivät paikkaansa. En olisi ikinä uskonut, että 10 kilometrin kävely tuntuu alkulämmittelyltä ja 30 menee jos oikein puristaa. Tottuneimmat kulkevat kevyen oloisesti 35-40 km päivässä. Tärkeintä on ymmärtää, että kyseessä ei ole kisa, vaan oma polku ja sen kulkeminen. Kävele, älä kurota, toistelen mielessäni.

Tasainen osio, meseta, on alun korkeuserojen jälkeen helpon tuntuista fyysisesti. Tuntuu kuitenkin hurjalta nähdä seuraavat 20 kilometriä edessä ja todeta, että tuonne mennään niin pitkälle kuin silmä kantaa. Ärsykkeitä ei juuri ole, vaan kävelijä jää omien ajatustensa kanssa keskelle tietynlaista tyhjyyttä. Siksi mesetaa kutsutaankin psyykkiseksi osuudeksi.

meseta

 

31.10.2022
Triacastela

Ah, Galicia! Eilen oli kunnon kapuamista O Cebreiroon, pieneen kivikylään 1300 metrin korkeuteen. Kuten varustemyyjä Pamplonassa lupasi, tässä vaiheessa matkaa moiset mäet eivät tunnu enää missään. Jaloissa on enemmän voimaa ja sielussa sisua. Käveleminen on nautinnollista ja sujuvaa. Muistin mielessäni hollantilaisen vanhan miehen sanat: ”mitä enemmän tulee nousua, sen hitaammin on mentävä”. Aamulla tuuli ja sade olivat niin voimakkaat että nauratti ääneen. Ilmassa on taikaa, puut ovat valtavia, kaikki on hehkuvan vihreää. Metsien runsaus tuntuu mesetan kuivuuden jälkeen ihanan elinvoimaiselta. Enää 140 kilometriä jäljellä.

Takana näkyvät vuoret, joiden lomassa camino kulkee. Tuolta jostain tuli siis käveltyä. Uskomaton ajatus.
Takana näkyvät vuoret, joiden lomassa camino kulkee. Tuolta jostain tuli siis käveltyä. Uskomaton ajatus.

 

alician maisemat olivat taianomaisia ja upean vehreitä. Sade yllätti myös useammin, joten poncho oli jatkuvasti valmiudessa.
Galician maisemat olivat taianomaisia ja upean vehreitä. Sade yllätti myös useammin, joten poncho oli jatkuvasti valmiudessa.

 

Sarriasta Santiagoon on minimimatka, jos haluaa saada pyhiinvaelluksesta virallisen todistuksen. Viimeiselle sadalle kilometrille ilmestyikin rutkasti uusia caminolaisia.
Sarriasta Santiagoon on minimimatka, jos haluaa saada pyhiinvaelluksesta virallisen todistuksen. Viimeiselle sadalle kilometrille ilmestyikin rutkasti uusia caminolaisia.

 

4.11.2022
O Pedrouzo

Kevyt alle 20 kilometriä auringonpaisteessa kävellen. Eilinen oli suht rankka päivä, 30 km mäkistä menoa. Löydettiin albergue, jossa on sauna! Vähän hailakat ja nahkeat löylyt, mutta kyllä suomalainen sielu riemuitsi ja jalat palautuivat ihan uudella tavalla. Viimeinen yö caminolla ennen saapumista Santiagoon. Jännittää.

 

5.11.2022
Santiago de Compostela

Perillä! Teki mieli vitkutella koko matka O Pedrouzosta Santiagoon. Lopun viisi kilometriä tuli lähinnä naurettua ääneen matkakaverin kanssa. Viimeiset Buen Camino -toivotukset kävellessä. Katedraalin edessä aukiolla muiden tapaaminen, halaukset, yhteiskuvat. Pyhiinvaeltajien toimistosta piti hakea (varsin epäjuhlallisesti numerolapuilla jonottaen) viimeinen leima passiin ja todistus käteen. Olen nyt kävellyt virallisesti 779 kilometriä Pyhän Jaakobin pyhiinvaellusreitillä.

Päällimmäisenä tunteena koen kiitollisuutta kaikesta. On valtava etuoikeus saada viettää yli kuukausi keskittyen omiin ajatuksiin ja muiden ihmisten kanssa keskustelemiseen. Kävellä lähes 800 kilometriä vapaasta tahdosta ja kaiken lisäksi hyvillä varusteilla.

Matkan varrella juttelin monien ihmisten kanssa heidän motivaatioistaan lähteä caminolle. Jotkut olivat ensikertalaisia kuten minä, toiset vanhoja pro-pyhiinvaeltajia. Toisille syy lähtöön on heti selkeä, toisille se selkenee matkan varrella.

Mutta tiedän, että caminon kutsuessa sen kutsuun kannattaa vastata.

Buen Camino!

Perillä Santiago de Compostelassa. Toinen vaellussauva hajosi matkalla, mutta onneksi yhdenkin turvin pääsi perille asti.
Perillä Santiago de Compostelassa. Toinen vaellussauva hajosi matkalla, mutta onneksi yhdenkin turvin pääsi perille asti.

 

Tärkein tietolähteeni ennen matkaa oli Camino Forum, jossa pyhiinvaeltajat jakavat tietoa ja kokemuksia: https://www.caminodesantiago.me/

Pakkauslista Caminolle

Katso Iidan varustelista Camino de Santiagolle sivuiltamme ja vinkit mitä varusteita kannattaa pakata mukaan, ja mitä jättää pois.

KOMMENTIT

Samanlaisia ​​blogeja