Syötävät luonnonkasvit eli villiyrtit ovat viime vuosina löytäneet tiensä huippuravintoloiden ruokalistoille, kotikeittiöihin ja retkeilijöiden nuotioruokiin. Yhä useampi on havainnut yrttien helpottavan flunssaoireita, kipuja tai ruuansulatusvaivoja. Oletko sinä jo kokeillut rikastaa ruokaasi tai helliä hyvinvointiasi villiyrttien avulla?
Näe lähiympäristösi uusin silmin
Villiyrtit kasvavat ihan joka puolella. Ne tunkevat katukivetysten väleistä, kaunistavat niittyjä ja ilmestyvät rikkaruohoina puutarhaan. Voimme harjoitella yrttien tunnistusta piknikillä puistossa, luontoretkellä tai kotipihassa. Kun tutustut lähemmin kasvikuntaan, huomaat, että kuljet ruuan ja rohtojen ohitse jatkuvasti.
Riesaksi haukuttu voikukka saa aivan uuden merkityksen, kun opit sen käyttötavoista ja hyvinvointia hellivistä tekijöistä. Tiesitkö, että voikukka sisältää runsaasti vitamiineja kuten A, C ja K-vitamiinia sekä kivennäisaineita, kuten rautaa, kalsiumia ja kaliumia. Voikukka helli maksan toimintaa, auttaa ruoansulatusta toimimaan tehokkaammin ja vilkastuttaa kuona-aineiden poistumista kehosta. Sileälaitainen lempeä voikukka sopii salaatteihin, pestoihin ja voileivän päälle. Sahalaitainen voikukka on maultaan karvaampi, mutta soveltuu erityisen hyvin rohdoksi ruoansulatuksen tueksi. Voikukka kuuluu itseasiassa lajiryhmään, johon kuuluu Suomessa satoja lajeja – kaikkia voikukkia voi kuitenkin kerätä ja käyttää.
Puutarhurin inhokki, vuohenputki, muuttuu kotikeittiön gurmeeksi, kun annat sille mahdollisuuden. Rapea ja monipuolinen vuohenputki yllättää maullaan, sillä se muistuttaa porkkanaa ja aavistuksen selleriä. Se korvaa basilikan pestossa, lehtisalaatin salaateissa ja persiljan keitoissa. Mikä parasta, vuohenputken satokausi alkaa varhain keväällä ja jatkuu niin kauan, kun uusille vuohenputkille antaa tilaa kasvaa – eli harvenna isoksi venähtäneet vuohenputket pois ja nauti versoista pakkasten tuloon saakka.
Nokkosta ei turhaan tituleerata Suomen luonnon superruoaksi. Nokkonen sisältää runsaasti ravinteita ja bioaktiivisia yhdisteitä, kuten C-vitamiinia, joka tukee immuunijärjestelmää ja toimii kehossa antioksidanttina ja K-vitamiinia, joka tukee luuston terveyttä ja vaikuttaa veren hyytymiseen. Lisäksi sen lehtiin kätkeytyy runsaasti rautaa, kaliumia, kalsiumia, magnesiumia ja fosforia, jotka ovat tärkeitä kehon hyvinvoinnille. Tiesitkö, että nokkonen on myös vanha kuitukasvi, josta on valmistettu lankoja ja vaatteita?
Parhaiten yrttejä löytää niityiltä, rannoilta, puutarhoista, polunvarsilta ja joutomailta eli avoimilta paikoilta, joissa valoa riittää. Kuusi- tai mäntymetsässä kasvaa vähemmän lajeja, joita saa kerätä jokaisenoikeuksien puitteissa. Voit hyödyntää karttoja ja karttasovelluksia etsiessäsi parhaita keruualueita ellei oma tuttu lähiympäristösi tarjoa tarpeeksi puhtaita keruupaikkoja.
Milloin on yrttiretken aika?
Vuodenajat tuovat luonnossaliikkujalle erilaista keräiltävää vuoden ympäri, mutta villiyrttien saatavuus on tietysti runsaimmillaan sulan maan aikaan. Maan eteläosissa kasvit puskevat maasta jopa maaliskuussa ja vihreää kerättävää riittää kunnes lumi peittää maan. Keväällä keräillään lempeitä versoja, keskikesällä keskitytään kukkiin ja loppukesä tarjoaa erityisesti yrttejä mauste- ja teekäyttöön. Syksyisin kerätään siemeniä ja juuria. Villiyrttikausi on siis todella pitkä, toisin kuin monesti uskotaan.
Lähde yrttiretkelle
Villiyrttien keruu on matalan kynnyksen harrastus. Alkukesän keruuretkelle riittää kori tai paperipussi, ja parhammillaan yrtit löytyvät etuovesi liepeiltä. Kesän edetessä tai suurempia määriä kerätessä voi myös yrttiveitsi tai sakset tulla tarpeeseen, kun kasvit muuttuvat vahvemmiksi. Yrttiveitsella saa myös eroteltua lehdet puisevista osista sen terässä olevien reikien avulla ja leikkuukoukulla katkaistua jopa pieniä oksia. Hanskoja tarvitaan, kun keräillään piikikkäitä tai polttavia kasveja kuten ohdakkeita tai nokkosia.
Oppimisen tueksi kannattaa hankkia tai lainata kirja, joka esittelee Suomen luonnon yleisimpiä villiyrttejä. Näin saat vinkkejä, missä mitäkin lajeja kasvaa ja miten niitä voi käyttää. Mobiilisovelluksia, kuten, iNaturalist tai PlantNet, voidaan käyttää tunnistusapuna, mutta pelkästään niiden varaan ei lajitunnistusta kannata jättää. Villiyrttikurssilta saa varmuutta lajitunnistukseen.
Lajitunnistus onkin tämän harrastuksen tärkein osa, sillä osa kasveista ovat myrkyllisiä vaikka iso osa onkin vaarattomia ja jopa vajaa 300 lajia kelpaa ruoaksi ja rohdoksi.
Kulinaristisiin hetkiin ja hyvinvoinnin tueksi
Villiyrttien kiehtovasta maailmasta löytyy jokaiselle jotakin. Olet sitten herkullista ruokaa arvostava kotikokki, kauneudenhoidosta innostunut tai hyvinvoinnin saloista kiinnostunut, löydät villiyrteistä jännittäviä makuja ja apua arkeesi.
Aloita villiyrttien käyttö yksinkertaisilla resepteillä – kasvi kerrallaan, jotta saat ne pysyväksi osaksi arkeasi. Lisää aamumunakkaan päälle voikukkaa ja nokkosta, hauduta siankärsämöstä yrttiteetä nuotion äärellä tai loihdi jalkakylpy mesiangervon kukista. Lisää yrttejä ja luonnonkukkia salaatteihin ja smoothieen. Kokeile, ihastu ja löydä suosikkisi.
Pidempään villiyrttipolulla kulkenut loihtii yrttiuutoksia, yrttivoiteita ja hapatteita sekä jakaa oppimaansa eteenpäin. Onhan villiyrtit tärkeä osa kansanperinnettämme ja ruokakulttuuriamme, ja ne ansaitsevat saada huomiota.
Kokeile villiyrttiharrastajan klassikkolevitettä – vuohenputkipestoa!
Vuohenputkipesto
- 2 dl tuoreita silputtuja vuohenputken lehtiä
- 1 dl parmesanjuustoa, raastettuna (tai 1/2dl ravintohiivahiutaleita, jos teet maidottoman version)
- 1 dl oliiviöljyä
- 1/2 dl pähkinöitä tai siemeniä (esim. saksanpähkinöitä, pinjansiemeniä tai auringonkukansiemeniä)
- 1 valkosipulinkynsi
- 1 rkl sitruunamehua
- Suolaa ja pippuria maun mukaan
Valmista vuohenputkipesto sekoittamalla ainekset keskenään sauvasekoittimella tai morttelilla. Pesto säilyy jääkaapissa muutaman päivän.
Yrttiretkeilijän muistilista
Muistathan, että osa kasveista on suojeltuja ja niitä ei tule kerätä. Muista myös noudattaa kestäviä keruutapoja – keräile vain sen verran kuin tarvitset ja varmista, että kasvikannat säilyvät. Kerää enimmillään kolmannes kasviesiintymästä. Huomioithan, että tietyiltä luonnonsuojelualueita ei saa kerätä ollenkaan kasveja.
Jokaisenoikeuksilla saat kerätä ruohovartisia kasveja, sieniä, paitsi pakuria, ja marjoja. Puiden oksien, lehtien, kerkkien, silmujen ja kaarnan keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Lisäksi varpukasvien ja pensaiden lehtiä ja kukkia ei saa kerätä ilman lupaa.
Kun olet varmuudella tunnistanut kerättävät kasvit, tarkista, että alue on tarpeeksi puhdas. Älä keräile vilkasliikenteisten teiden vierestä, koirien lenkkipolkujen varrelta tai teollisuusalueiden läheltä.
Huolella kerätyt yrtit kannattaa kuivata tai pakastaa. Kuivata yrttejä riipustamalla pieniä nippuja katonrajaan, levitä ne ohuena kerroksena pöydälle tarjottimen päälle kuivumaan tai kuivaa lakanan päällä saunan lauteilla. Kasvikuivurilla saat kasvit kuivaksi nopeiten. Tärkeintä on, että kasvit kuivuvat rapisevan kuiviksi ja että kuivaus tehdään suojassa suoralta auringonvalolta. Pakastimeen voit laittaa kasvit sellaisenaan, silputtuna tai ryöpättynä, eli upota kasvit pieneksi hetkeksi kuumaan veteen ja sen jälkeen puristat ylimääräiset vedet pois, jolloin saat tehtyä nyrkinkokoisia annoksia pakasterasioihin.
- Kerää kohtuudella ja luontoa kunnioittaen
- Muista jokaisenoikeudet
- Tunnista kerättävät kasvit
- Kerää mahdollisimman puhtailta paikoilta
- Huomioi mahdolliset allergiat ja yliherkkyydet
- Säilö huolella
Yrttien maailma on kiehtova ja monipuolinen. Kun tutustut luonnon tarjoamiin aarteisiin, huomaat pian, kuinka paljon hyötyä ja iloa villiyrtit voivat tuoda elämääsi ja ruokalautasellesi. Villiyrttiharrastus ohjaa elämään luonnonkierron mukaan ja näkemään puhtaan luontomme uusin silmin. Aloita hitaasti, opettele perusyrtit ja laajenna tuntemustasi vähitellen!