2626 kilometriä, 44 matkapäivää ja 40 yötä teltassa. Tavoitteenamme oli meloa Norjan rannikko päästä päähän alle 56 päivässä. Kunnianhimoinen tavoite, mihin oli toistaiseksi pystynyt vain yksi suomalainen ja vain kourallinen ihmisiä koko maailmassa. Lähdimme matkaan Norjan ja Ruotsin rajalta Svinesundista 17. kesäkuuta, ja lopulta 30. heinäkuuta saavuimme Kirkkoniemeen, tai tarkemmin Grense Jabobselviin, aivan Venäjän ja Norjan rajalle. Saimme retken siis pakettiin 44 päivässä. Matkaa taitettiin merikajakeilla, jotka oli pakattu valtavalla määrä varusteita, ruokaa ja vettä. Yksi varuste nousi kuitenkin tärkeydessään selvästi yli muiden – teltta, josta tuli lopulta retkemme tärkein varuste melontavarusteiden ohella.
Valitsimme pitkälle melontaseikkailullemme Partioaitan kautta mukaan saadun Fjällräven Keb Dome 3 -teltan, jonka edeltävästä, mutta hieman kevyemmästä Abisko Dome 3 -mallista meillä oli kokemusta jo aikaisemmin. Suunnitelmien mukaan retki kestäisi jopa kahdeksan viikkoa, ja olosuhteet todennäköisesti vaihtelisivat avoimista, tuulisista kalliorannoista runsassateisiin iltoihin ja öihin. Kaikkialla suojaa ei olisi saatavilla. Teltan piti kestää kovaa käyttöä ja tarjota meille luotettava ja turvallinen paikka palautua pitkien melontapäivien jälkeen.
Miten teltta pärjäsi 44 päivän retken ja 40 telttayön Norjan rannikolla? Tässä kokemuksemme siitä, mikä toimi, mitä opimme ja mitä tekisimme seuraavalla kerralla toisin.
Miksi valitsimme juuri tämän teltan?
Kun suunnittelimme pitkää melontaretkeä, tiesimme, että teltalta vaadittaisiin paljon. Sen pitäisi kestää vaihtelevia sääolosuhteita, kovaa tuulta ja rankkasadetta. Lisäksi halusimme teltan, jossa kahden ihmisen olisi mukava nukkua ja viettää aikaa tarvittaessa myös huonolla säällä pitkiä aikoja, eli tilasta, kestävyydestä ja laadusta emme olleet valmiita tinkimään.
Päädyimme Fjällräven Keb Dome 3 -telttaan erityisesti sen itseseisovan kupolirakenteen, normaalia tukevempien kaarien ja tilavuuden vuoksi. Emme halunneet tinkiä teltan kestävyydestä tai asumismukavuudesta vain säästääksemme hieman painossa. Valitsimme kolmen hengen teltan kahdelle ihmiselle, jotta sisällä olisi riittävästi tilaa nukkumiselle leveiden ilmapatjojen kanssa ja tarvittaessa tilaa myös ruoanlaitolle ja vaatteiden kuivatukselle.
Kupoliteltan itseseisova rakenne oli meille erityisen tärkeä. Norjan rannikolla leiripaikat ovat usein kallioisia, eikä kiiloja aina saa kiinnitettyä maahan. Tunneliteltta ei siksi tuntunut meille yhtä sopivalta vaihtoehdolta. Teltan paino ei myöskään ollut ratkaiseva tekijä, sillä kajakissa pystyimme jakamaan varusteiden painoa ja pakkaamaan teltan eri osat erikseen.
Ennen lähtöä mietimme erityisesti sitä, kestäisikö teltta Norjan rannikon tuulet ja rankat sateet. Samalla toivoimme, ettei pitkän retken aikana mikään menisi rikki tai katoaisi. Kun edessä on lähes kaksi kuukautta melontaa, teltan on yksinkertaisesti toimittava päivästä toiseen.
Pystytys ja pakkaaminen osaksi päivittäistä rutiinia
Ensimmäisillä kerroilla teltan pystyttämiseen kului reilu kymmenen minuuttia. Kun rakenne tuli tutuksi ja rutiinit löytyivät, pystytys nopeutui ja sujui parhaimmillaan muutamassa minuutissa. Kahdestaan pystyttäminen oli helppoa, ja työnjako muodostui luontevasti ja jopa rutiininomaiseksi.
Yksin pystyttäessä vastaan tuli kuitenkin yksi selkeä haaste. Teltan kaarikanavat eivät jatku yhtenäisinä koko katon yli, joten oikean kanavan löytäminen vastakkaiselta puolelta vaati välillä etsimistä, vaikka kanavat olivatkin värikoodatut. Erityisesti märän ja painavan kangasmateriaalin kanssa tämä hidasti pystytystä. Emme koko retken aikana oikein ymmärtäneet, miksi rakenne oli toteutettu näin. Yhtenäiset kaarikanavat helpottaisivat pystyttämistä huomattavasti.
Teltan mukana tullut pakkauspussi ei aluksi tuntunut meille parhaalta vaihtoehdolta, joten vaihdoimme retken aikana toiseen pussiin, jossa oli paremmat kompressiohihnat ja joka suojasi telttaa luotettavammin kastumiselta. Retken loppupuolella palasimme alkuperäiseen pussiin, kun varusteiden määrä väheni ja totesimme teltan olevan muutenkin jatkuvasti märkä, joten vedenpitävästä pussista ei ollut juurikaan hyötyä.
Pakkasimme teltan kankaan, kaaret ja kiilat erikseen, mutta säilytimme ne samassa kajakin takaluukussa. Näin kaikki osat olivat helposti tarkistettavissa ja saatavilla. Teltta oli yleensä ensimmäinen varuste, jonka otimme esiin rantautumisen jälkeen. Jos sää oli kylmä tai olimme märkiä, saatoimme kuitenkin vaihtaa ensin kuivat vaatteet. Sateen uhatessa tai sateen vallitessa teltta pystytettiin aina ensimmäiseksi ja mahdollisimman nopeasti.
Norjan rannikolla myös vuorovesi toi omat haasteensa. Vuoroveden korkeusero saattoi olla pohjoisessa jopa useita metrejä, ja loivalla rannalla turvallinen leiripaikka saattoi löytyä vasta satojen metrien päästä alimmasta rantaviivasta. Vuoroveden vuoksi pyrimme aina pystyttämään teltan riittävän korkealle ja kantamaan myös kajakit turvalliseen paikkaan lähelle telttaa, joka kevensi huomattavasti kajakin ja teltan välistä varustelogistiikkaa illan ja aamun aikana.
Yksi suurimmista riskeistä reissussa oli tärkeiden varusteiden hukkaaminen tai rikkoutuminen. Varusteiden unohtamisen estämiseksi meille syntyi nopeasti oma rutiinimme. Kun pakkasimme tavaroita, huusimme toisillemme pakatessa ”TELTTA!”, ”KAARET!” ja ”KIILAT!”. Näin varmistimme, että kaikki osat olivat mukana ennen kuin lähdimme vesille. Lopulta tapa jäi niin vahvasti mieleen, että huutelin samoja sanoja välillä itseksemmekin silloinkin, kun olimme yksin. Yhtään teltan osaa ei jäänyt matkan varrelle, joten rutiinista saattoi olla hyötyä.
Tilaa kahdelle ja varusteille
Kolmen hengen teltan valitseminen kahdelle osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Sisälle mahtui kaksi leveää ilmatäytteistä makuualustaa, ja niiden lisäksi tilaa jäi pukeutumiseen, istumiseen ja muuhun toimintaan kuten ruoanlaittoon sekä varusteiden kuivattamiseen.
Teltan tärkein tehtävä oli tarjota meille suoja ja paikka nukkua, ja sisään telttaan otimmekin vain päällä olleiden vaatteiden lisäksi nukkumiseen tarvitsemamme välineet. Suurin osa tavaroista pysyi kajakeissa, ja teltan eteistiloissa säilytimme lähinnä illalla ja aamulla tarvittavia varusteita.
Eteistilat toimivat tavaroiden säilyttämiseen ja esimerkiksi märkien melontavarusteiden kuivattamiseen, ja absidiin olisimmekin toivoneet hieman lisää tilaa. Toisaalta pienempi absidi toi kaiken lähelle ja aamun askareet sujuivatkin alkureissun hakemisen jälkeen melkein kokonaan makuupussin lämmöstä viimeiseen asti nauttien.
Sisätilojen osalta teltta vastasi kuitenkin odotuksiamme. Kahdelle hengelle oli mukavasti tilaa, ja teltassa pystyi toimimaan ilman jatkuvaa ahtauden tunnetta. Se oli tärkeää myös palautumisen kannalta: pitkän päivän jälkeen ei tarvinnut enää taistella tilanpuutteen kanssa.
Kun Norjan rannikon sää näytti voimansa
Yksi retken mieleenpainuvimmista öistä koettiin pitkän päivän ja vaikean rantautumisen jälkeen. Aallot olivat useita metrejä korkeita, tuuli puhalsi voimakkaasti suoraan rantaan, eikä lähistöllä ollut teltalle suojaa, koko ranta oli kallioinen, joten kiilojakaan ei voitu käyttää. Teltan pystyttäminen oli haastavaa, mutta se oli saatava paikoilleen, jotta pääsimme lepäämään.
Kiinnitimme oppikirjan mukaisesti ensin tuulenpuoleisen sivun ja varmistimme, etteivät teltan pakkauspussi tai kiilapussi päässeet lentämään tuulen mukana. Tuuli painoi teltan seinät lähes muodottomiksi, ja kangas paukkui ja humisi läpi yön.
Teltta kesti olosuhteet ongelmitta, mutta nukkumisesta ei tullut juuri mitään. Vaikka käytimme korvatulppia, tuulen ääni ja telttaseinän pauke häiritsivät unta. Tällaisina öinä huomasi konkreettisesti, miten paljon teltalta vaaditaan, kun leiripaikka ei tarjoa luonnollista suojaa.
Meille teltan kestävyys oli yksi tärkeimmistä valintaperusteista, ja tässä suhteessa Keb Dome 3 vakuutti. Se pysyi pystyssä ja suojasi meitä kovasta tuulesta ja rankkasateesta huolimatta.
Märkiä päiviä ja ilmanvaihdon merkitys
Retken aikana koimme myös jakson, jolloin teltta ei kuivunut kunnolla pariin viikkoon. Kangas kastui ulkopuolelta sateessa, ja jouduimme pakkaamaan teltan aamuisin märkänä ja pystyttämään sen illalla edelleen kosteana.
Yllätyimme kuitenkin positiivisesti siitä, kuinka vähän teltan sisälle muodostui kondensaatiota. Ilmanvaihto toimi hyvin, eikä sisäpuoli tuntunut jatkuvasti kostealta, vaikka ulkopuoli oli usein märkä.
Märät melontavaatteet pyrimme kuivattamaan ulkona esimerkiksi puiden oksilla tai narulla aina, kun siihen oli mahdollisuus. Muuten niitä säilytettiin eteistilassa, ja aluskerroksia, kuten merinovillavaatteita, kuivatimme tarvittaessa teltan sisällä.
Pitkällä retkellä kaikkea ei voi pitää kuivana, mutta teltan toimiva ilmanvaihto helpotti arkea. Se auttoi pitämään sisätilat miellyttävinä silloinkin, kun sää ei tarjonnut mahdollisuutta kuivata varusteita kunnolla.
Mitä kehittäisimme?
Vaikka olimme kokonaisuutena tyytyväisiä telttaan, muutama asia nousi esiin 44 päivän aikana.
Suurin kehityskohde liittyi telttakaarien kanaviin. Niiden katkonainen rakenne katon kohdalla hidasti pystytystä etenkin yksin toimiessa. Märkä ja suolainen kangas lisäsi kitkaa, jolloin kaarien työntäminen kanavien läpi oli ajoittain työläämpää. Huuhdoimme kaaria makealla vedellä aina, kun siihen oli helposti mahdollisuus esimerkiksi majoituspaikoissa, hotelleissa tai leirintäalueilla.
Teltta on enemmän kuin nukkumapaikka
Pitkän melontapäivän jälkeen parhaisiin hetkiin kuului se, kun pääsi vihdoin makuualustalle ja sai painaa pään tyynylle suojaisassa paikassa. Kun vesillä oli vietetty 10–15 tuntia tai parhaimmillaan lähes 20 tuntia, teltan tarjoama lepo tuntui erityisen arvokkaalta.
Vaikkei teltta ja retkipatja kotioloja voittanutkaan, tuli teltasta retken aikana kuitenkin turvallinen tukikohta, lähes kuin koti. Siellä pystyi rauhoittumaan, järjestelemään ajatuksia ja keräämään voimia seuraavaan päivään. Kun sade ropisi kankaan päällä, olo saattoi olla jopa mukavan rentoutunut.
Toisaalta kovassa tuulessa teltan seinien pauke teki nukkumisesta vaikeaa. Joskus herätys saattoi olla edessä jo neljältä aamulla, ja tiedossa oli jälleen yli kymmenen tunnin melontapäivä tuulessa ja sateessa. Sellaisina aamuina lähteminen ei aina tuntunut houkuttelevalta. Juuri siksi seuraavan illan lepo tuntui entistä paremmalta.
Retki vahvisti käsitystämme siitä, että suoja ja toimiva tukikohta ovat pitkällä seikkailulla välttämättömiä. Teltasta ei kannata tinkiä keveyden tai pakkauskoon vuoksi, jos se tarkoittaa samalla kompromissia kestävyyden, tilan tai turvallisuuden suhteen.
Suosittelisimmeko Fjällräven Keb Dome 3 -telttaa?
Kun lähdimme Svinesundista, tavoitteenamme oli meloa Norjan rannikko päästä päähän alle 56 päivässä. Saavuimme päätepisteeseemme Norjan ja Venäjän rajalle Gense Jakobselviin 44 päivän jälkeen, takanamme koko Norjan rannikko ja yhteensä 2626 kilometriä ja 40 yötä teltassa.
Fjällräven Keb Dome 3 kulki mukanamme alusta loppuun ja toimi tukikohtanamme niin rauhallisilla paratiisirannoilla kuin tuulisilla ja sateisilla tyrskykallioilla. Erityisesti teltan tilavuus, itseseisova rakenne, tuulenkestävyys ja toimiva ilmanvaihto osoittautuivat pitkällä retkellä tärkeiksi ominaisuuksiksi. Kehitettävääkin löytyi: kattorakenteen katkonaiset kaarikanavat hidastivat pystytystä.
Suosittelemme Fjällräven Keb Dome 3 -telttaa erityisesti pitkille melontaretkille ja vaelluksille, joilla teltalta vaaditaan luotettavuutta, säänkestävyyttä ja reilusti tilaa kahdelle hengelle. Sen itseseisova rakenne on iso etu kallioisilla leiripaikoilla, joihin kiiloja ei välttämättä saa kiinnitettyä, ja sisätiloissa mahtuu mukavasti nukkumaan sekä järjestelemään varusteita.
Jos arvostat ennen kaikkea keveyttä ja pientä pakkauskokoa, markkinoilta löytyy tarkoitukseen sopivampia vaihtoehtoja. Mutta jos etsit telttaa, johon voit luottaa vaihtelevissa olosuhteissa päivästä ja yöstä toiseen ympärivuotisesti, FjäKeb Dome 3 on kokemuksemme perusteella erittäin varteenotettava valinta.
