Ulkoiluvaatemerkki Tierran kesäkuvasto on kuvitettu Ahvenanmaan Getassa otetuilla kiipeilykuvilla, ja paikka luvataan boulderparatiisiksi. Sitä Ahvenanmaan pääsaareen pohjoisosassa sijaitseva alue tosiaan on, ja helatorstaina tuohon paratiisiin lähti tutustumaan iloinen 15 hengen lähetystö, joka koostui Hämeenlinnan seudun kiipeilijöistä. Kiipeilijöitä oli tullut alueelle kymmenittäin myös muualta Suomesta sekä Ruotsin puolelta, ja välillä käynnissä olikin kunnon kiipeilykarnevaalit.
Boulderointi on kiipeilyä siirtolohkareilla (englanniksi boulder) tai matalilla kallioilla. Koska reitit ovat yleensä muutamien metrien korkuisia, kiipeilijän varmistamiseen ei käytetä köysiä ja valjaita, vaan reitin juurelle asetetaan yksi tai useampi putoamisalusta eli pädi (crashpad). Siinä missä kymmenien metrien korkuisilla kiipeilyreiteillä kiipeilytoverit varmistavat toisiaan köyden avulla, boulderoinnissa kaveria spotataan, eli ohjataan putoava kiipeilijä osumaan pädille. Viime kesältä on tiedossa legendaarinen spottaussuoritus, jossa putoava kiipeiljä kaapattiin kokonaan syliin, mutta se ei varsinaisesti ole spottaamisen tarkoitus.
Pädimato matkalla kohti kiipeilypaikkoja.
Getassa on monta eri boulderointialuetta, joista suosituimpia ovat Grottan, Kasviken ja Fågelberget. Jääkausi on sopivasti vuollut kallioperästä esiin pystysuoria graniittiseinämiä ja raastanut irti isoja lohkareita, jotka on sitten ripotellut ympäri Getaa. Maailmanluokan kiipeilyn kruunaavat Ahvenanmaan maisemat.
Boulderointia pidettiin vielä parikymmentä vuotta sitten yleisesti pelkkänä harjoittelumuotona ”oikeaa” kiipeilyä varten, eli korkeilla kallioilla tai vuorilla tapahtuvia nousuja varten. Sittemmin boulderoinnista on kuitenkin tullut yksi suosituimmista ja nopeimmin kasvavista kiipeilyharrastuksen muodoista. Boulderoinnin hauskuuden salaisuus on muun muassa sen vaivattomuus: pädi reitin juurelle, kiipeilytossut jalkaan ja otteisiin kiinni.
Boulderointi voi olla nautiskelua hyvistä eväistä, mukavista reiteistä ja liikkumisesta kiven pinnalla, tai sitten siinä voi todella koetella omia voimia, keskittymiskykyä ja päättäväisyyttä. Reittejä löytyy helposta mahdottomaan, riippuen reitin jyrkkyydestä sekä käsi- ja jalkaotteiden määrätä, koosta ja etäisyydestä toisistaan. Ahvenanmaan boulderoinnin erikoisuutena ovat katossa kulkevat reitit, joissa on niin isoja otteita, että ne eivät ole mahdottoman vaikeita.
Omaan boulderparatiisiini heitti varjon huolimaton putoaminen, jossa nyrjäytin nilkkani. Sain tehokasta kylmä-koho-kompressi-ensiapua, ja lisäksi kaverit rakensivat puun rangoista ja urheiluteipistä kainalosauvat, joista olisi varmasti saanut täydet pisteet missä tahansa erätaitokilpailuissa. Selvisin lopulta säikähdyksellä, ja nilkka paranee vähitellen käyttökuntoon. Kesäkuun alkuun suunniteltu Lapin vaellus piti kuitenkin jättää väliin, joten vaeltaminen UKK-puiston tunturimaisemissa vaihtui melontaan Savon järvimaisemissa. Kolmen päivän – ja kolmen keltanokan – melontaretkestä raporttia myöhemmin.