Käytin Argentiinaan ja Chileen tutustumiseen yhteensä noin puoli vuotta. Olen tullut siihen tulokseen, että saan matkasta enemmän irti jos matkustan rauhassa, sen kummempia suunnittelematta. Pari kertaa suunnitelmat muuttuivatkin radikaalisti kun tapasin mielenkiintoisia ihmisiä ja hyppäsin heidän kelkkaansa. Tällainen ei olisi ollut mahdollista mikäli matkani olisi ollut tarkoin aikataulutettu.
Suunnitelmien tekeminen on matkoilla yllättävän aikaavievää, samoin kuin yöpaikan vaihtaminen kaupungista toiseen. Mikäli aikaa on paljon ei tästä ole suuremmin haittaa, mutta jos haluaa nähdä paljon lyhyessä ajassa, suosittelen tekemään hostellivaraukset ja suunnittelemaan reitin etukäteen. Tämä vähentää myös turhaa stressiä, sillä saapuminen uuteen kaupunkiin myöhään illalla on aina hieman kuumottavaa ja on mahdollista, että jotkin majapaikat ovat täynnä.
Vesi on sellaisenaan juotavaa Patagonian kansallispuistossa.
Patagoniassa tekemäni vaellukset olivat eräitä reissun kohokohtia. Jos pärjää ongelmitta Suomen luonnossa, voin lämpimästi suositella omatoimista retkeilyä myös eteläisessä Argentiinassa ja Chilessä. Ihmisiä oli tosin usein huomattavasti enemmän ja monissa kansallispuistoissa yöpyminen ja ruuanlaitto oli sallittua vain tietyillä paikoilla. Suomalaiseen retkeilykulttuuriin tottuneelle tämä tuntui hieman turhauttavalta, mutta ymmärrän käytännön, sillä jo nyt kävijämäärät rasittavat alueiden luontoa suuresti.
Argentiinasta ja Chilestä löytyy kaikista vähänkin isommista kaupungeista retkeilykauppoja, joista saa puuttuvia, kadonneita tai rikkoutuneita varusteita uusittua. Hintatasossa ei ollut mainittavaa eroa Suomen hintoihin, länsimaiset merkit olivat yleensä kalliimpia, mutta paikallisia brändejä taas saattoi saada edullisemmin. Tärkeimmät tavarat kannattaa mielestäni hommata jo Suomesta, sillä valikoima on täällä suurempi. Keittimenä mukanani kulki Primuksen kaasukeitin (“eurooppalaisella” venttiilillä), johon löytyi ongelmitta kaasua koko matkan ajan. Myös Marinolia ja puhdistettua bensiiniä löytyy alan liikkeistä läpi Patagonian.
Kiipeilijöiden piireissä legendaarinen Cerro Fitz Roy, ehkä joku päivä saan otettua kuvan toisesta kuvakulmasta.
Vaikka matkasuunnitelmani muuttuivatkin jatkuvasti olen erittäin tyytyväinen valintoihini. Kertaakaan en tuntenut oloani uhatuksi, vaikka kuljin toisinaan kaukana sivistyksen parista. En myöskään kohdannut epäystävällistä kohtelua, vaikka oikaisinkin usein yksityisten maiden poikki. Myös kaikki varusteeni säilyivät ehjinä tämän puolen vuoden “kenttätestin” ajan.
Argentiina ja Chile ovat todella “länsimaisia” maita ja voin varauksetta suositella niihin tutustumista erityisesti mikäli Etelä-Amerikan turvallisuus huolettaa tai tahtoo pehmeän laskun maanosaan ennen kuin jatkaa matkaansa pohjoiseen tai koilliseen. Espanjan perusteet kannattaa kuitenkin ottaa haltuun jo koto-Suomessa tai viimeistään paikan päällä esimerkiksi parin viikon kielikurssilla Buenos Airesissa tai Chilen Santiagossa. Englannilla ei Etelä-Amerikassa juuri mitään tee.
Mendozan lähistöllä maisema vaihtui yllättäen.
Varusteet
Usein pidemmillä reissuilla olosuhteet vaihtelevat hurjasti. Kaikkeen ei voi aina varautua täydellisesti, sillä rinkan tila on varsin rajattu. Suurin osa varusteista onkin kompromisseja, joilla pärjää erinomaisesti joissain paikoissa ja välttävästi toisissa. Mitä monipuolisemmin tavara toimii, sitä parempi. Seuraavissa kohdissa avaan muutamia omia ratkaisujani, olosuhteet tällä reissulla vaihtelivat pikkupakkasista Andeilla pohjoisen Argentiinan sademetsiin.
Viisi tavaraa, jotka lähtevät jatkossa aina mukaan reppureissulle
1. Merinovillaiset alusasut (Anatomica Boxer & Icebreaker t-shirt)
Käytin puolen vuoden aikana lähes yksinomaan merinovillaisia t-paitoja ja kalsareita, villa lämmitti kylmällä ja viilensi lämpimällä. Toinen iso etu matkaillessa on, että vaatteita ei tarvitse pestä läheskään niin usein kuin puuvillaisia paitoja. Tropiikissa tosin huomasin, että riittävän pitkän ajan kuluttua paidat muuttuivat melko tönköiksi jatkuvan hikoilun seurauksena (henkilökohtaisesta hygieniastaan tarkoille ihmisille aika pesujen välissä oli kenties liian pitkä). Koskaan ne eivät kuitenkaan ruvenneet haisemaan.
2. Teltta (Fjällräven Singi 2)
Myönnetään, teltta ei varmasti tule aina olemaan mukana, mutta Argentiinaan ja Chileen keskittyvälle teltta kuitenkin sopii erinomaisesti. Miltei joka kylästä ja kaupungista löytyy camping-alue, jossa usein myös tutustuu paikallisiin travellereihin. Jokamiehen oikeuksia ei täällä päin maailmaa ole, mutta käytännössä minua ei kertaakaan tultu häätämään vaikka toisinaan yövyin metsässä hyvinkin lähellä asuintaloja. Paikalliset suhtautuivat poikkeuksetta ystävällisellä mielenkiinnolla (ja hämmästyksellä) Suomesta asti tulleeseen matkalaiseen.
3. Matkalakana (Cocoon silkkilakana, mieluiten hyönteissuojalla)
Jos ei kanna telttaa mukanaan, on mielestäni turha kantaa myöskään makuupussia saati makuualustaa. Kertaakaan en ole törmännyt tilanteeseen, jossa hostellissa tarjolla olevat peitteet eivät riittäisi lämpimyyden puolesta. Puhtaudeltaan epämääräisiä sänkyjä sen sijaan on tullut useasti vastaan. Matkalakana menee nyrkin kokoiseen nyttyyn, eikä paina juuri mitään. Jos hostellin lakanat epäilyttävät tarpeeksi, voi pujahtaa omaan puhtaaseen lakanaansa.
4. Rahavyö
Olen yleensä liian laiska käyttämään piilotaskuja tai piilotettavia lompakoita. Rahavyö osoittautui kuitenkin varsin käteväksi, sillä harva lähtee varastamaan vyötä tai käytettyjä housuja. Seteleitä saa näihin lastattua useammankin satasen edestä, jolloin ei ole niin riippuvainen pankkiautomaateista. Loput rahat kannattaa hajasijoittaa ja jemmata vaikkapa rinkan “selkäsäädön” sisään.
Korvaamaton apu kun yrität etsiä hostellia kännykkäsi kartan perusteella ja akku rupeaa hiipumaan. Tai kun edessä on 20 tunnin bussimatka ja mp3-soitin tekee tenän. Usein vara-akkuni oli ahkerassa käytössä myös mikäli sähköä ei ollut pitkään aikaan saatavilla, esimerkiksi vaelluksilla ja viidakossa.
+ 1. Jota ei ollut mukana, mutta jatkossa on.
Monitoimityökalu (Victorinox Climber)
Tätä minulla ei ollut mukana, mutta olisin tarvinnut sitä mm. säilyketölkkien ja viinipullojen avaamiseen. Toisaalta erilaisten esineiden soveltaminen toi ylimääräistä mielenkiintoa (ja usein turhautumista) näihin arkisiin tehtäviin. Myös puukon olisin voinut jättää kotiin, sillä Victorinoxin veitsellä pärjää suurimmassa osassa tilanteista.
Tierra del Fuegon eli Tulimaan karu kauneus.
Uponnut metsä.
Tulimaan avaruus on toisinaan yksinäistä.
Puerto Natalesin rannikkoa.
Puumat saalistavat edelleen Andeilla jättäen kalloja jälkeensä.
Korkeat vuoret hallitsevat Patagonian maisemaa.
Vietin vajaan viikon asuen luolassa eteläisessä Chilessä.
Päivät kuluivat kalassa.
Ja illat taimenta loimuttaessa.
El Chalten, vuorikiipeilijöiden “Base camp”-kylä.
Pohjoisempana Argentiinassa kesä oli parhaimmillaan.
