Haimme Instagramissa ja Facebookissa 365-klubin jäseniä testaajaksi Hanwagin uusille Banks Low GTX -kengille. Monista innokkaista hakijoista Jani valikoitui yhdeksi testaajaksi. Hän testasi kenkiä noin kuukauden ajan ja tässä on hänen loppuraporttinsa muuttamattomana. Katso myös Ninan raportti naisten kengistä »
Mustat kumisaappaat. Ne olivat ne ainoat metsäkengät, joita lappilainen nuori 80-90-luvulla tarvitsi (tai edes tiesi). Oma epäkiitollinen osani oli saada ne aina käyttöön kahden isoveljen hellästi sisään ajamina, hengenvaarallisen liukkaiksi kuluneilla pohjilla ja lukemattomilla polkupyörän paikoilla varustettuina. Mutta eipä sellaista jänkää, vaaraa tai tunturia löytynyt, jota ei niillä kengillä olisi ylitetty!
Jossain vaiheessa alkoi Etelä-Suomesta saapuvien vaeltajien jaloissa näkymään kummallisen näköisiä ”vuoristokenkiä”, joiden käytännöllisyyttä ja maastokelpoisuutta aluksi suuresti epäilimme. Niin nopeasti ne kuitenkin alkoivat tuntureilla ja tuvilla yleistymään, että pakkohan tuollaiset vaelluskengät oli itselleenkin hankkia. Eivät odotukset niiden osalta kieltämättä korkealla olleet, mutta niin vain ne alkoivat hakeutumaan jalkoihin aina, kun metsään piti mennä. Tälle vuosituhannelle tultaessa mustien kumisaappaiden aikakausi oli ohi.
Olen viime vuosiin saakka käyttänyt vaelluskenkiä ”yleiskenkinä” maastossa, mutta hiljattain olen alkanut hieman vieroksumaan järeän kengän käyttöä lyhyemmillä päiväretkillä sekä metsäpoluille suuntautuvilla iltalenkeillä. Itselläni ei ole ollut ikinä mitään ongelmaa vääntyvien nilkkojen kanssa, joten korkean varren tuomaa tukeakaan en ilman rinkkaa kävellessäni osaa kaivata. Omistan kyllä kalvottomat maastojuoksukengät, jotka tuntuvat palvelevan tarkoitustaan lyhyemmillä lenkeillä oikeinkin hyvin – mutta vain kuivassa maastossa.
Olin jo katsellut kalvollisia maastolenkkareita, kun huomasin mainoksessa Hanwagin uudet Banks Low GTX -kengät. Siinähän ne olivat: kalvolliset varrettomat päiväretkikengät – ja vieläpä Hanwagit, joiden lestin tiesin istuvan omaan jalkaani täydellisesti! Kuulosti pakkohankinnalta.
Nähdessäni ensi kertaa nämä uutuuskengät, olin vaikuttunut niiden ulkonäöstä; ne kyllä pohjistaan tunnistaa vaelluskengiksi, mutta varrettomuus antaa niille siistimmän vaikutelman ja voisin ihan mielelläni käyttää niitä syys- ja kevätkeleillä kaupungillakin. Silmiinpistävää kengissä oli niiden ”toispuoleinen” iltti ja nauhoitus. En heti keksinyt niille funktiota, mutta viimeisen päälle mietityltä tuo ratkaisu näytti ja testikäytössä asian laita luultavasti tulisi selviämään.
Kiristäessäni ensimmäistä kertaa kenkien nauhat kiinni ja noustessani seisomaan, iski heti tajuntaani ajatus turvakengistä. Kengät olivat tosiaan tuntumaltaan täysin samanlaiset kuin turvakengät; painavahko pohja yhdistettynä kevyeen varrettomaan yläosaan toi kieltämättä kiusallisen työperäisiä fiiliksiä ensiaskeleisiin.
Kenkien koon valinnassa tuli pieni yllätys, kun normaalisti Hanwagin kengissä käyttämäni koko osoittautui aivan liian isoksi. Valitsin siis yhtä kokoa pienemmät kengät kuin tavallisesti ja tilaa jäi vielä reilusti kahdenkin sukan kanssa. Lesti istui minulle odotetun hyvin. Oma jalkani on kiusallisen ”leveähkö”, eli ei normaali, muttei kunnolla leveäkään. Usein kenkiä sovittaessa joudunkin arpomaan normaalin ja leveän lestin välillä, eikä kumpikaan niistä ole kunnolla sopiva. Hanwagin kenkien kanssa tätä ongelmaa ei ole vielä koskaan tullut.
Ennen ensimmäistä käyttökertaa vahasin uudet kengät Hanwagin omalla vahalla, jota onneksi sattui kotoa vielä löytymään. Usein Hanwagien mukana saa pienen purkillisen tätä vahaa, mutta tällä kertaa se puuttui laatikosta. Harmi homma, se on nimittäin mielestäni paljon parempaa kuin kilpailijoiden vastaavat vahat. Pitääkin käydä ostamassa sitä lisää, ennen kuin loppuu kokonaan…
Pirkanmaan huhtikuinen takatalvi tarjosi erinomaiset kelit uusien kenkien vedenpitävyyden ja pohjien pitävyyden testaamiseen. Jo ennen testijaksoa tiedossani oli, etten huhtikuussa ehtisi lappiin tai muutenkaan pidemmille yön yli -reissuille, mutta lyhyempiä ilta- ja viikonloppulenkkejä tuli kenkien kanssa tehtyä tavanomaista enemmän. Olen siinä mielessä etuoikeutetussa asemassa, että hyvät metsäpolut alkavat käytännössä kotiovelta ja maasto on todella monimuotoista. Kenkiä pääsi siis testaamaan kuivien kangasmetsien lisäksi liukkailla kallioilla ja pehmeillä pelloilla. Suotakin olisi tietysti löytynyt, mutta varrettomien kenkien kanssa lopputuloksen osasin ennakoida ilman käytännön testiäkin. Ja toki pururataakin tuli käveltyä joka lenkillä. Laskettakoon se ns. kovaksi alustaksi tässä yhteydessä, sillä asfaltilla ei tullut kenkien kanssa juurikaan käveltyä.
Vaihtelevassa ja pehmeässä maastossa kengät ovat kotonaan. Pehmeällä sammaleella astellessa pohjat ovat vaelluskenkämäiset jämerät, eivätkä juuret tai kivet menoa hidasta. Kertaakaan nämä kengät jalassa ei tullut fiilistä, että jalka olisi vaarassa vääntyä tai kiertyä. Kenkien pohjat ovat mukavan tasaiset ja niissä on pinta-alaa paljon enemmän esim. maastojuoksukenkiin verrattuna. Kivikot myös hoituivat yhtä hyvin kuin pidempivartisella vaelluskengällä – oli se sitten kuivaa tai märkää.
Ainoa hieman epämiellyttävämpi kävelyalusta näille kengille oli kovaksi tampattu yleinen ulkoilureitti (pururata), jota kävellessä kenkien painavuuden ja jäykkyyden ensi kertaa tunsi. Askellus oli kovalla alustalla siis hieman ”tömisevää”, eikä ainakaan juoksuaskelia tehnyt mieli ottaa. No, eipä näitä kenkiä tuohon hommaan ole tehtykään. Olivatpa kengät jalassa useamman päivän kevään ensimmäisillä kalastusreissuilla. Ne jalassa oli todella mukava seisoa keinuvassa veneessä tunti toisensa jälkeen. Kokemuksesta tiedän, että hieman pyöreäpohjaisilla ja joustavilla lenkkareilla saa jalkansa kipeiksi tuossa hommassa, nyt ei niin käynyt.
Minulla on tapana käyttää ulkoilukengissäni kahta sukkaa; alla ohuempaa merinovilla-lineria ja päällä hieman paksumpaa merinovillasukkaa. Ainakaan tällä yhdistelmällä en saanut jalkoihini aikaiseksi yhtäkään rakkoa tai hiertymää. Itse asiassa en huomannut kenkien painavan tai hiertävän edes testijakson alussa.
Muutaman käyttökerran jälkeen opin solmimaan kenkien nauhatkin itselleni sopivasti. Aluksi vedin ne tarpeettomankin kireälle vaelluskenkämäiseen tyyliin, jolloin nauhojen yläosa rajoitti nilkan liikettä turhan paljon. Minulle sopii tapa, jossa kiristän nauhojen alaosan suhteellisen tiukalle ja jätän yläosan hieman löysemmälle. Nämä ovat varmasti juttuja, joissa jokaisen täytyy hakea itselleen se mukavin tyyli.
Toispuoleisen iltin funktionkin luulen selvittäneeni; kun nauhat löysää ja iltin avaa kokonaan, saa jalalle ihan valtavan tilan kenkiä pukiessa. Tämän totesin mieluisaksi ominaisuudeksi ja pukemisen helppouden takia nämä kengät päätyivät jalkoihini käytännössä aina, kun piti pyörähtää ulkona pikaisesti.
Minkälaiseen käyttöön näitä kenkiä suosittelisin? Nehän ovat lähtökohtaisesti ihan täysveriset vaelluskengät, mutta varrettomat sellaiset.
Pidemmille rinkan kanssa tehtäville vaelluksille en ne jalassa välttämättä lähtisi; jalkojen telominen voi olla todellinen riski, jos kuljetaan kivikossa raskas kuorma selässä. Varrettomuus tuo myös omat haasteensa märässä maastossa, eikä kastuneiden kenkien kuivaksi saaminen teltassa ole aina taattua – ja märät kengät tietävät valitettavan usein myös hiertymiä.
Sen sijaan nämä kengät ovat parhaimmillaan juuri testijakson mukaisessa käytössä; kevyemmillä lenkeillä korkeintaan päiväreppu selässä. Kenkien pohjien pito pääsee oikeuksiinsa vaihtelevassa maastossa, eikä jalkojensa puolesta tarvitse isommin pelätä kivikossakaan. Märemmät maastonkohdat voi useimmin väistellä, ja jos vahinko kuitenkin sattuu, ei märkiä kenkiä tarvitse pitää jalassa päivätolkulla.
Nämä ovat siis mielestäni Retkeilykengät isolla R:llä – sellaiset jokapaikanhöylät. Toki samanlaiset lenkit hoituvat varmasti yhtä hyvin myös maastojuoksukengillä, tässä tapauksessa taitaa olla kyse enemmänkin makuasioista. Näissä Hanwageissa on vaan sitä omanlaistaan vaelluskenkäfiilistä ja ne ovat lisäksi ihan tyylikkäät kaupunkikengätkin. Vertaisin näitä kenkiä kaupunkimaastureihin; ei ihan parhaita kaupungissa eikä maastossa, mutta mahdottoman hyvin niillä pääsee molemmissa.
