Kesällä 2019 toteutin ryhmille useita päiväretkiä Huippuvuorten pääkeskuksen Longyearbyenin lähistöllä sijaitseville vuorille. Yksi kohteistani oli Nordenskiöldfjellet (1053 m).
Huippuvuorilla tunturit ja vuoret eivät ole kovin korkeita, korkein huippu on Newtontoppen (1717 m). Haasteen tuo vaihteleva sää, maaston kivikkoisuus, syvä lumi, alueen runsaat jäätiköt sekä muut erityispiirteet, kuten jääkarhuturvallisuus, joka tulee aina huomioida topituksiakin suunnitellessa.
Kesällä 2019 Huippuvuorilla oli poikkeuksellisen korkeita lämpötiloja, mutta vaatetusta tuli olla myös mahdollisten tuulien ja nopeasti kylmemmiksi vaihtuvien olosuhteiden varalta. Koska vettä ei ekinokokkiriskin vuoksi voi juoda suoraan edes jäätiköiden puroista, tulee vettä varata niin, että juotavaa on riittävästi koko päivän ajaksi. Varusteiden valinta korostuu topituksissa, koska niitä tulee olla riittävästi, mutta reppu ei saisi kerätä liikaa painoa ja sen tulisi olla ideaali kiipeämiseen.
Nordenskiöldfjelletin huiputus
Päiväretkikohteeksi Nordenskiöldfjellet valikoitui sijaintinsa ja kauniiden maisemiensa vuoksi. Kohde on siksikin loistava, koska sen voi valloittaa ilman köysiä ja varsinaisia jäätikkövarusteita, sen voi saavuttaa perusleiristä tai vaikka lähtemällä aamulla hotellista ja palata illalla lepäämään lakanoihin. Edellytyksenä on tietenkin oikea reitin valinta ennakolta.
Normaalikuntoinen ihminen suoriutuu oppaan avulla, ohjeistuksella ja oikeilla varustevalinnoilla retkestä, kuitenkin haasteita ja oivalluksia kiipeämisestä Huippuvuorilla tarjoutuu myös kokeneemmallekin retkeilijälle. Retki antaa hyvän kuvan alueen luonnosta avaten kurujen, rinteiden, jäätiköiden ja moreenissa etenemisen keinoja ja kartuttaen kokemusta huiputuksien saloista.
Retkilläni on aina tarkoitus tarjota oppimisen kokemus ja valmistaa retkeilijää omatoimiseen liikkumiseen luonnossa. Aloitin retket aamulla yhdeksältä ja retken ajalliseksi kestoksi osoittautui 8-10 h, kuten olin ennalta suunnitellutkin.
Retken vaiheet ja valmistautuminen käytiin jo ennakkoon jokaisen osallistujan osalta hänen kanssaan. Omalta osaltani valmistautuminen oli alkanut jo keväällä Suomessa ollessani. Tiesin kiipeäväni vuorille jopa kahdeksana päivänä perätysten ja pidin tämän mielessäni suunnitellessani osuuttani oppaana. Opas kantaa reppunsa lisäksi vastuun vieraistaan, joten oppaan tulee olla hyvässä fyysisessä ja henkisessä kunnossa. Reissuja suunnitellessa peilaan menneitä kokemuksiani ja ajattelen erinäisiä skenaarioita, pyrkien keräämään niillä mahdollisimman hyvin toteutetun ja ajatellun valmistautumisen.
Kerron tässä oman päiväni kulun ja syitä, miksi toteutin sen niin.
Koska kannan repussani Huippuvuorilla tarvittavia välineitä, nousee sen paino väkisinkin suuremmaksi kuin jossain muualla kiivettäessä. Itse en pysty vaativaan fyysiseen suoritukseen täydellä mahalla, mutta tarvitsen kuitenkin runsaasti energiaa. Näiden syiden johdosta heräsin päivittäin jo muutamia tunteja ennen retken alkamista syömään runsaasti energiaa sisältävän aamiaisen, joka ei kuitenkaan saanut olla liian täyttävä määrällisesti, ja sen tulee olla laskeutunut hyvissä ajoin. Myös kiireettömyys ja rentous ovat minulle tärkeitä elementtejä retkeä edeltävinä tunteina.
Repun olin pakannut jo illalla, joten vain lounaan lataaminen ruokatermariin jäi aamun toimiksi. Noin tuntia ennen varsinaisen retken alkamista ajoin perusleiristäni Longyearbyeniin polkupyörällä, matkaa kertyy noin neljä kilometriä. Suunnitelmaan kuului, että koirani Sissi, joka on osa jääkarhuturvallisuussuunnitelmaani, saa juosta vieressä ja käyttää suurimmat energiat ennen kiipeämisen alkamista. Tämä on tärkeää, koska liian energisenä Sissi vetää valjaissa ja lisää omaa vauhtiani liikaa noustessa. Kiipeämistä harvemmin tekevät vieraani eivät pysyisi tahdissa ja vahingossa voisin väsyttää heidät heti alussa.
Pyörällä ajaessa käytin ohutta merinovillaista aluspaitaa, buffihuivia ja Fjällräven Keb -takkia. Kun pääsin tien päähän odottamaan vieraitani, puin päälleni kevytuntuvatakin ja rentouduin hetkeksi. Kun ryhmä oli kasassa, kertasimme päivän kulun ja varmistimme kaikilla olevan tarvittavat varusteet mukana. Kohtaamispaikasta vuoren alle on noin kilometrin kävely loivaan rinteeseen.
Aloittaessamme rauhallisen kävelyn vähensimme vaatetuksen tasolle, jossa alussa on hieman viileää. Vaihtelevien lämpötilojen vuoksi haluan välttää hikoamista mahdollisimman pitkään. Varsinaisen kiipeämisen aikana jyrkässä ja vaikeassa rinteessä moni eteni lyhythihaisella paidalla, koska lämpöä riitti huolestuttaviin lukemiin asti. Taukoja ja tilaisuuksia juomiseen tuli luoda mahdollisimman usein. Lämmöstä huolimatta tauoilla on hyvä pukea esimerkiksi kevytuntsikka päälle.
Normaalisti jo 500 metrin korkeudella on niin viileää, että on syytä käyttää pitkähihaista paitaa tai kevyttä takkia, mutta nyt menimme usein huipulle asti hyvin kevyissä asuissa. Napa-alueilla auringon säteily on voimakasta, joten aurinkorasva, päähine ja aurinkolasit ovat erittäin tärkeitä varusteita. Tauoilla kehotin ihmisiä juomisen lisäksi lisäämään aurinkorasvaa ja käyttämään myös suojaavaa huulirasvaa. Koska hikoillessa menetämme suoloja kehostamme, on pienien välipalojen napostelu suotavaa. Suolaa siis kehoon. Varsinaisen lounaan nautimme huipulla noin neljän tunnin kiipeämisen päätteeksi. Huipulla tuulee ja siksi untsikka olikin mitä mukavin.
Retki ei lopu huipulle, vaan alaskin pitää päästä. Usein tässä vaiheessa ihmiset ovat väsyneitä ja huomio voi herpaantua. Yleensä onnettomuudet, vaikka eivät vakavia olleetkaan, tapahtuivat alas tullessa. Liukastumisia ja horjahduksia vakavampia vastoinkäymisiä emme kohdanneet koko kesänä. Tarkkana tulee olla koko ajan. Oppaan vastuulla on johtaa ryhmää turvallisesti, kaikkia huomioiden ja hyvää fiilistä ylläpitäen.
Alas tultuamme ja viimeiset heipat vierailleni sanottuani ajoin Sissin kanssa takaisin leiriin. Matkalla tietenkin huomioin myös Sissin rasitustilan. Leirissä huolsin itseni, Sissin, söin, valmistelin tulevan päivän ja kömmin makuupussiin nukkumaan. Mainittakoon, että jaloista tulee pitää hyvää huolta, joten söin läpi kesän magnesiumia, venyttelin lihaksia sekä huolehdin kehon nesteyttämisestä myös yötä vasten.
Tämmöisiä päivät olivat tehdessäni päiväretkiä.
Varustus ja vaatetus retkillä
Koska varusteet ovat olennainen osa retkeä, käyn tässä vielä läpi omia varusteitani ja lyhyesti sitä, miksi juuri ne ovat käytössä minulla. Nämä varusteet siinä retkellä, jonka päämäärä on korkealla tai jäätiköllä.
Vaatetus
Fjällräven Keb –takki ja –housut. Luottopukuni jo viiden vuoden ajan. Erittäin mukava käytössä ja mukautuu moneen. Pidän varusteista, joita voi hyödyntää monessa ja pitkään. Kulutuksen minimointi on minulle tärkeä arvo.
Merinovillainen Icebreaker Oasis Ls Crewe 200 ja Oasis Leggins 200. Tämä asu on normaalisti todella ideaali noustessa Huippuvuorilla, tänä kesänä jouduin kuitenkin välillä ottamaan pitkät kalsarit pois lämmön vuoksi. Merinovilla on hyvä materiaali olosuhteissa, joissa vaatteiden peseminen on haastavaa. Paidan tuuletin jokaisen päivän jälkeen ja pesin sen vain kerran kahden kuukauden aikana. Silti vieraani halasivat minua pitkään. Älä valitse liian paksua asua fyysiseen suoritukseen.
Taukotakkina paikkansa on löytänyt kevyt ja laadukas Patagonia Down Sweater Hoody. Tämän takin käyttäjä pysyy varmasti lämpimänä ja hän voi olla hyvillä mielin, koska Patagonia on valmistajana erittäin vastuullinen ja esimerkiksi takissa käytettävä untuva on elintarviketeollisuuden sivutuote.
Kaulassa minulla on ollut jo vuosia sama merinovillainen Buffin tuubihuivi. Se on monikäyttöinen ja mukava asuste, joka suojaa myös silmiä hiekkamyrskyissä.
Päähineenä käytän Patagonia Trucker Hat -lippistä. “Man with the Patagonia hat” on minusta yleisesti käytetty nimitys. Paitsi erittäin coolin näköinen, on se myös käytännöllinen. Kyseiset lippikset ovat heikkouteni.
Hanskoina käytän kelin mukaan vaihtelevia Black Diamondin kiipeilyhanskoja.
Käytän pitkävartisia nahkaisia vaelluskenkiä, joissa on kiipeämiseen soveltuvia ominaisuuksia, kuten mahdollisuus kiinnittää jääraudat.
Sukat ovat merinovillaa ja niitä on ohuempi ja paksumpi päällekkäin.
Aurinkolasit ovat tärkeä varuste. Olen mieltynyt Julbon laseihin, joissa on silmien sivulla ja keskellä nahkaiset suojat. Myös nenäsuojan saa kiinnitettyä laseihin.
Muita varusteita ja eväitä
Ruokatermari on yksi ehdottomia suosikkejani. Primuksen Trailbreak Lunch Jug 550 on osoittautunut käytössä hyväksi ja kestäväksi. Ruokatermariin lataan normaalisti kevyen keiton hautumaan.
Välipalat ovat tärkeitä ja niiden täytyy sisältää myös suoloja, ja olla maukkaita, jotta niitä tekee mieli syödä, eivätkä ne saisi juuri painaakaan. Kuluneella kaudella minulla oli jokaisella reissulla mukana Kuivalihakundin kuivalihaa. Ne olivat erittäin ideaalia evästä noustessa ja suorittaessa fyysisiä retkiä. Hyvä maku ei todellakaan haittaa. Niistä pystyi myös valmistamaan erittäin maukasta kastiketta pidemmillä retkillä. Tämä tuote vakiintuu listalleni. Lisänä on suklaata ja pähkinöitä.
Vettä otan aina 1,5 litraa mukaan ja jaan sen isompaan ja pienempään pulloon. Varmuuden vuoksi minulla on mukana Micropur-pillereitä, joilla voin tarvittaessa puhdistaa lisää vettä. Pyrin siihen, että minun ei tarvitsisi kantaa keitintä päiväretkillä. Veden sekaan lisään sokeria ja kaakaojauhetta.
Tämä kyseinen päiväretki on sikäli helppo, että normaali puhelin toimii koko retken ajan. Silti minulla oli aina mukana Garmin GPSMAP 66i InReach -laite, jolla on mahdollista kutsua apua helposti.
Ensiapulaukku on ehdoton ja se on laajasti varusteltu.
Aseena minulla on Browning A-Bolt 338 Win Mag -kivääri punapistetähtäimellä. Toisinaan käytän myös painollisesti kevyempää saman kaliiperin Ruger-kivääriä. Rosteri ja synteettiset materiaalit ovat valintojani. Jääkarhun pelotteluun olen varannut kyseisille reissuille signaalikynän ja raiskaushälyttimen niiden keveyden vuoksi.
Reppu on tärkeä
Reppu on tärkeä ja olenkin vuosia etsinyt sopivaa juurikin huiputuksiin. Keväällä Fjällräven toi markkinoille kyseisiin harrasteisiin sopivan Bergtagen 38 -repun. Innostuin repun ominaisuuksista ja monikäyttöisyydestä. Hankin käyttööni kyseisen mallin ja käytin sitä päiväretkillä ja lentokoneessa matkustaessani käsimatkatavarana.
Reppu on valmistettu uudesta vedenpitävästä ja kestävästä Bergshell-kankaasta ja se kesti hyvin myös auringon säteilyä. Kahdesta saatavilla olevasta väristä valitsin hienon oranssin. Reppuun saa sivuille sukset, ulkopuolelle jäähakun, köydet, sauvat ym. Itse kiinnitin repun sivuun kiväärini. Se on erittäin tärkeä ja elämääni helpottava ominaisuus repussa.
Repun ekologinen ja jämäkkyyttä tuova koivuinen runko mahdollisti repun ryhdikkäänä pysymisen painavasta ja epätasapainoa luovasta kivääristä huolimatta. Mikäli on tarve vetää ahkiota, voi aisat kiinnittää niille reppuun varattuihin pisteisiin. Lantiovyön ja koivuisen rungon saa poistettua. Tämä ominaisuus tuo repulle monikäyttöisyyttä.
Repun soljet ovat metallia ja näin ollen ne myös kestävät käyttöä. Repun hupussa on kaksi vetoketjullista taskua, jonne saa pieniä tarvikkeita. Jos lisäisin jotain, se olisi tasku juomapullolle siitäkin huolimatta, että repussa on juomajärjestelmälle tasku.
Nyt kotimaassa ollessani reppu on ollut minulla päivittäisessä käytössä ja se on osoittautunut hyväksi myös muutaman yön lyhyille retkille, kalastukseen ja pyöräretkiin. Esimerkiksi riippumattoa majoitteenaan käyttävälle tämä reppu on ihanteellinen ja riittävä kantolaite jo useammankin päivän retkille. On myös hyvä, että reppuun on mahdollista kiinnittää koiran talutushihna. Kokonaisuutena mainio reppu jota voin lämpimästi suositella.
Retkistä ja Huippuvuorista voisi kirjoittaa hyvinkin laajasti ja rönsyilevästi, mutta toivon tämän raapaisun tarjoilevan ajatusta päiväretkiin ja varusteisiin. Minut löytää toisinaan Tampereen myymälästä. Mikäli tarvitset apua varusteiden valintaan, hyödynnän mielelläni kokemustani hyväksesi. Tule moikkaan, kivaa syksyä kaikille!
Lue myös toinen kirjoitukseni, kuinka matkustaa vastuullisesti Huippuvuorille ja miten valmistautua reissuun jo kotisuomessa.
Minulta voi kysellä kurssituksista lähettämällä sähköpostia osoitteeseen luontoseikkailija.rainekallio@gmail.com.
Facebookissa minua voi seurata sivustolla Luontoseikkailija Raine Kallio ja reissuistamme löytyy englanniksi tietoa www.svalbardtrekking.com, jonne ensi kauden reissut sekä Huippuvuorilla järjestettävät kurssit ilmaantuvat marraskuun aikana.
Raine
