On sateinen kesäkuinen päivä. Vesipisarat tipahtelevat toinen toistaan syvemmälle kuoritakin uumeniin, kuitenkaan läpäisemättä sitä kertaakaan. Sade ei tunnu häiritsevältä, vaan raikkaalta ja uudistavalta niin metsän, kuin meidänkin kannaltamme.
Ilmassa on jännityksen tunnetta, kun lähdemme Liesjärven kansallispuistoon retkelle toisilleen ennestään tuntemattomien henkilöiden kanssa. Jokainen meistä on tullut tänne hyvin erilaisista ammateista ja elämäntilanteista, mutta metsässä kaikki ovat samalla viivalla.
Osa meistä on jo kokeneita retkeilijöitä, mutta yhdelle yö ulkona tulee olemaan ensimmäinen ikinä. Kesällä retkeily ei kovin paljoa vaadi, kunhan ne muutamat tarvittavat varusteet ovat oikeita sekä laadukkaita. Tärkeisiin varusteisiin lyhyellä yöretkellä lukeutuukin pääasiassa vain teltta, makuupussi, alusta, villapaita, villasukat sekä kuorivaatteet.
Aloitamme päivämme villiyrttien keräämisellä ja Korteniemen perinnetilaan tutustumisella. Villiyrtit keräämme alueelta, johon olemme saaneet erikseen maanomistajan luvan.
Ilma on puhdasta ja happirikasta.
Luonnon vehreys on huipussaan ja maistelemme villiyrttejä jo kerätessämme niitä. Salaattiaineksia löytyy kattavasti, on suolaheinää, poimunlehteä, vuohenputkea, voikukkaa sekä pelto-orvokkeja. Yksi tytöistä, Henriikka, poimii orvokin onnellisena käteensä ja mainitsee hänen normaalisti hakevan niitä salaattiinsa Stockmannin herkusta.
Villiyrttipussien täyttyessä suuntaamme takaisin autoille, jossa pakkaamme tavaramme kanootteihin ja lähdemme melomaan kohti leiripaikkaamme. Pienet sadepisarat eivät haittaa meitä, päinvastoin ne tekevät maisemasta rauhoittavan ja seesteisen.
Leiriin päästyämme ensimmäinen tehtävämme on sahata ja pilkkoa polttopuut niin kokkaamiseen, kuin telttasaunan lämmitykseenkin. Innostumme kaikki niiden tekemisestä ja saamme hetkessä urakan tehtyä. Nyt päästään itse asiaan.
Ensimmäinen todellinen ohjelma leirissä on metsäjooga. Saimme vieraaksemme ihanan eräopasopiskelijan Jennin, jonka kanssa rakensimme meille metsän keskelle katoksen lyhtyineen ja joogamattoineen. Villasukat jalkaan ja asento alaspäin katsovaan koiraan.
Jooga voi alkaa.
Mieli lepää metsässä aivan älyttömän paljon paremmin kuin muualla. Jooga helpottaa maratonin juosseen Henriikan kipeitä lihaksia, auttaa Minnaa muistamaan miksi aikoinaan harrasti aktiivisesti joogaa sekä helpottaa meitä muita tuntemaan olomme ihan vain vapaaksi metsän keskellä.
Mielen puhdistuksen jälkeen vuorossa on kehon puhdistus saunassa. Telttasauna on lähes kaikille uusi tuttavuus, mutta upea sellainen. Lauteilla viihdytään pitkään ja löylyt ovat mitä miellyttävimmät.
Saunasta on vain muutaman metrin matka sateen lämmittämään kirkkaaseen järviveteen, jonne uskaliaimmat päätyvät jopa kolme kertaa illan aikana. Saunajuomana nautitaan koivunmahlaa, joka sopii täydellisesti kesäretkemme villiyrttiteemaan.
Saunomista voisi jatkaa yöhön saakka, mutta vatsassa alkaa pikkuhiljaa kurnia.
Meillä on illan menussa tietysti itse keräämämme villiyrttisalaatti, valurautapannulla paistettua lohta sekä tuoreita varhaisporkkanoita ja parsaa. Kanoottiretkessä parasta onkin se, kun voi ottaa kylmälaukkuun mitä parhaimmat retkiruoat mukaan.
Yksi tytöistä, Kira, odottaa syövänsä metsässä hernekeittoa tai muuta hyvin yksinkertaista retkiruokaa, joten ruoka tarjoaa hyvän maun lisäksi leveän hymyn huulille koko loppu illaksi.
Retkellä kun ollaan, niin tarjolla täytyy olla myös jälkiruokaa. Tällä kertaa valmistamme perinteisiä lettuja, joihin olemme jo päivällä hakeneet tuoreet suomalaiset mansikat päälle.
Viimein vatsamme ovat täynnä.
Jäämme juttelemaan iltanuotiolle pitkäksi aikaa. Kello käy, mutta juttua tuntuu riittävän vielä aamun tunneille saakka. On mahtavaa, kuinka ennalta toisilleen tuntemattomat ihmiset löytävät niin hyvän keskusteluyhteyden ja taidamme kaikki päästä illan aikana asteen syvemmälle toistemme pinnasta.
On aika sanoa hyvät yöt ja kömpiä makuupussin sisään, edes muutamaksi tunniksi ennen auringonnousua.
Kello soi neljältä. Sateen jälkeinen tyyni järvimaisema on muuttunut lähinnä Narniaa muistuttavaksi satumaaksi. Valkoinen usva peittää alleen suurimman osan maisemasta, mutta jättää juuri ja juuri näkyviin puiden latvoja sekä heijastuksia veden pintaan.
Hyppäämme Henriikan kanssa kanoottiin ja lähdemme lipumaan keskelle ihmemaata. Kerran kuikkapari lipuu ohi jälkiään jättämättä ja välillä joutsenet ilahduttavat meitä aamuduetollaan.
Ah, mikä aamu.
Aamun usva pysyy paikallaan tunteja. Ilmassa ei ole tuulen virettäkään. Muut tytöt heräilevät kahdeksan aikaan ja hekin pääsevät nauttimaan vaalean sumun tuomasta seesteisyydestä. Lina on niin häkeltynyt maisemasta, että päätyy nauttimaan siitä vielä makuupussissaan kiven päälle.
Pian heräämisen jälkeen usva alkaa kaikota. Keitämme aamukahvit, teemme munakkaat ja koristelemme tuoreet sämpylät lopuilla villiyrteillä.
Kenelläkään ei ole kiire takaisin hektiseen kaupunkiin. Ensimmäistä kertaa yönsä ulkona viettänyt Kira kysyikin, voidaanko jäädä toiseksi yöksi heti perään.
Teksti ja kuvat Eeva Mäkinen
#nukuyöulkona
NUKU YÖ ULKONA – Luonnonpäivän kunniaksi. Suomen Latu haastaa Luonnonpäivänä, lauantaina 17. kesäkuuta 2017 suomalaiset nukkumaan yönsä ulkona. Majoitteena voi olla teltta, tarppi, laavu tai vaikka kuusen alus. Tärkeintä on nauttia luonnosta ja jokamiehenoikeuksien suomasta mahdollisuudesta yöpyä ulkona. Yönsä voi viettää kansallispuistossa, retkeilyalueilla tai vaikka takapihalla. Jaa kokemuksesi #nukuyöulkona-tunnisteella sosiaalisessa mediassa.
Partioaitta on mukana Espoossa, Lempäälässä ja Kuopiossa. Katso Partioaitan tapahtumat.