Ajat ovat muuttuneet ja samoin ihmisten asenteet. Sen huomaa vaikkapa hotellin vastaanotossa kysymyksiä ja keskustelua kuunnellessa. Kymmenen vuotta sitten kysyttiin “milloin on pilkku?” tai ”minä päivänä on naisten tanssit?” Viime viikolla hotellissa yöpyessäni vastaanotosta tiedusteltiin ”miten aikaisin aamupala tarjotaan?” ja ”onko teillä kuntosalia?” Kuitenkin alkoholinkäyttö on lisääntynyt Suomessa suuresti viimeksi kuluneiden vuosikymmenen aikana. Määrä on kuulemma nelinkertaistunut 60-luvun alkuvuosiin verrattuna. Miten tämä selittyy? Näyttää siltä, että suomalaiset ovat ryhtyneet valitsemaan oman polkunsa.
Nykyinen työkulttuuri länsimaissa on niin vaativaa, että kunnossa pysyminen on elinehto. Kommunikointi on näppärää ja nopeaa ja meitä revitään moneen suuntaan samaan aikaan lähes vuorokauden ympäri. Meillä on kännykkä, pöytäpuhelin, sms, mms, Skype, Facebook ja sähköposti, jotka automaattisesti aiheuttavat kiirettä. Mitä nopeampaa kommunikointi on, sitä nopeammin meiltä odotetaan myös tuloksia. Jatkuva kiire ja korkeat vaatimukset yhdistettynä vähäisiin voimavaroihin on tehnyt sen, että jopa 25 prosenttia suomalaisista työntekijöistä kärsii lievästä työuupumuksesta (Terveys 2000-tutkimus).
Selvitäksemme yhteiskunnan ja elinympäristömme muutoksesta tarvitsemme uusia ajattelu- ja toimintamalleja. Meidän pitää uskaltaa astua ”laatikon” ulkopuolelle ja tehdä rohkeita päätöksiä. Yhteiskunnassamme ei suvaita ns. ”hulluja” ajatuksia niin helposti. Helposti törmäämme väitteisiin: ”Ei niin voi tehdä, ei se toimi, ei ei ei”. Silti teemme päivittäin asioita, jotka 50 vuotta sitten olisivat kuulostaneet aivan hulluilta. Voimmeko me keksiä näitä uusia menetelmiä? Tottakai! Se vain vaatii, että otamme silmiltämme laput pois ja unohdamme yhteiskunnan rajoitukset.
Viimeiset 20 vuotta olen järjestänyt erilaisia retkikuntia ympäri maailmaa. Osa niistä on suuntautunut sellaisille alueille, missä ihminen ei ole aiemmin käynyt. Kun tavoitteena on jotain tuntematonta, eivät tavalliset toimintatavat enää välttämättä toimi. Tämän huomasimme yhdellä retkikunnalla Etelämantereella. Kaikilla retkikunnilla on sääntöjä, joita tulee kaikkien noudattaa. Yksi niistä on se, että ongelmat pitää tuoda esille ennen kuin ne paisuvat suureksi. Vaikka olimme näin sopineet, oli meillä silti asioita, joista emme puhuneet. Mennessämme nukkumaan kaverini pisti omat sukkansa roikkumaan pääni yläpuolelle. Viikon kuluttua sukat haisivat jo aika pahalle. Ajattelin, että tästä ei urputeta, vaan se kuuluu asiaan, että haistaan pahalle.
Uudenvuodenaattona päätimme korottaa työmoraalia ja taisteluhenkeä pienellä juhlalla teltassa. Meillä oli mukana kaksi Spiritus Fortis (puhdasta alkoholia) pulloa ulkoiseen puhdistukseen jos tulee haavoja. Kun niitä haavoja ei ollut (onneksi) tullut, päätimme keventää kantamuksiamme juomalla toisen pulloista. Juhlat olivat onnistuneet ja jostain ihmeen syystä patoutuneet ongelmat alkoivat tulla luonnollisella tavalla esille. ”Kuule, voischitko heittää noi schun schukat toiselle puolelle? Kaveri vastasi että ”Schelvä!” ja siirsi sukat omalle puolelleen. Seuraavana päivänä olo oli puhdistunut, vaikka päätä vähän särki. Olimme puhuneet kaikista ongelmista! Sinä aamuna päätimme, että tästä eteenpäin, juomme joka perjantai hieman alkoholia, jotta kaikki ongelmat tulisivat varmasti esille. En tällä tarkoita, että pääset tavoitteeseen viinaa juomalla, vaan kannustan huomaamaan, mitkä ovat sinun porukallesi parhaat ja toimivimmat keinot tavoitteeseen pääsemiseksi.
Viikko uudenvuodenaaton jälkeen, juuri ennen perjantain juhlaa, pääsimme vuoren huipulle ja meidän neljä vuotta kestäneen projektin tavoitteeseen.
Kohtuus kaikessa,
– Löytöretkeilijä Pata –
