Kun frisbeegolf vie mukanaan – varusteet ja vinkit

Kiekkojen lisäksi tarvitset mukavat vaatteet sekä kengät ja ehkä jopa laukun, eli bägin, jos kiekkoja on enemmän kuin pari kappaletta. Myös pyyhe on hyvä olla mukana kiekkojen kuivaamista ja/tai puhdistamista varten. Ja vaikka laji ei olekaan hikiliikuntaa niin nesteytyksestä täytyy huolehtia. Kierroksella on hyvä olla mukana ainakin pullollinen vettä.

Vaatteiksi sopivat säänmukaiset ulkoiluvaatteet, joita jo monilta löytyykin vaatekaapista. Jos kuitenkin kauppaan matka käy, niin urheiluvaatteiden lisäksi kannattaa ottaa huomioon se, että retkeilyvaatteet ovat usein joustavia ja mikä parasta, kestäviä. 

Kenkiin suosittelen panostamaan. Parhaiten lajissa toimii sellaiset kengät, joilla pärjää maastossa kuin maastossa. Toki keli ja omat mieltymykset vaikuttaa paljon kenkävalintoihin. Itse suosin sateella kalvollisia kenkiä ja kauniissa kesäsäässä valitsen mieluummin hieman vilpoisemmat paljasjalkakengät.

Bägiksi sopii alkuun vaikka kauppakassi tai jokin muu laukku, jonne kiekot sopivat. Laukku todennäköisesti likaantuu kun sen aina heiton ajaksi laskee maahan, niin rouvan Vuittonia en suosittele lainaamaan.

Kiekkojen puhdistamiseen ja kuivaamiseen on ilmestynyt monilta kiekkovalmistajilta kiekkopyyhkeitä, mutta tarkoitukseen sopii hyvin ihan tavallinen käsipyyhe tai vaikkapa siivousliina, joka imee hyvin vettä.

Vesihän kulkee vaikka vanhassa limsapullossa mukana, mutta urheiluun/retkeilyyn tehdyt juomapullot ovat kokemukseni perusteella parempia.

Olet ehkä käynyt silloin tällöin heittelemässä tai huomasit jo ensimmäisen kokeilun jälkeen, että tämä on sitä mitä haluan harrastaa. Uusia kiekkojakin pitäisi ostaa, mutta sitten pitää ostaa kyllä joku laukkukin, jossa niitä kuljettaa. Jos heittely on enemmän vain hauskanpitoa ja ulkoilua kaveriporukassa hyvällä säällä niin silloin pärjää pienemmälläkin panostuksella, mutta jos harrastat jo siinä määrin, että radalle täytyy mennä myös sateella niin silloin kannattaa jo hankkia kunnolliset varusteet.

Frisbeegolfiin tarkoitettuja laukkuja on nykyisin monenlaisia. Valmistajia on tullut lisää ja kaikille varmasti löytyy se omiin tarpeisiin sopiva bägi. Bägejä on erilaisia olkalaukkumalleja monessa eri koossa ja reppubägejäkin löytyy nykyisin eri hintaluokissa useampaa kokoa ja mallia.

Itse, monen muun tavoin, kuljetin alkuun niitä muutamia kiekkoja armeijan kaasunaamarilaukussa. Sehän oli kuin tehty kiekoille. Ensimmäinen lajiin varta vasten tarkoitettu bägi oli reilut kymmenen kiekkoa vetävä pieni olkalaukkumalli. Muistan ostaessani ajatelleeni, että tällä sitten pärjääkin pitkään. Pärjäsihän sillä perusheittelyissä ihan hyvin kun aikalailla vain hyvillä keleillä tuli käytyä harrastamassa. Ystävän houkuttelemana osallistuin ensimmäisiin kisoihin ja kisapäivänä sattui olemaan kylmä, sateinen ja kovin tuulinen sää. Suurimmalla osalla kanssa kisaajista oli hienot isot bägit, joihin mahtui varavaatteita ja hanskoja mukaan sekä tietenkin kuivia pyyhkeitä. Sadesuojakin oli monessa bägissä. Itse olin laukkuineni kuin uitettu koira tuon ensimmäisen kierroksen jälkeen ja kylmäkin oli kun ei ollut edes kuivia hanskoja mahtunut varalle laukkuun. Onneksi kuitenkin autossa oli varavaatteet seuraavaa kierrosta varten.

Tuon kisan jälkeen ostin pian ison bägin ja siihen valjaat. Bägi oli laadultaan loistava, mutta minulle tuo ns.”vanhanmallinen” olkalaukkumalli valjailla ei sopinut kun painopiste oli siinä liian alhaalla. Nyt reppubägin kanssa on kuljettu useampi vuosi ja tyytyväinen olen ollut. Reppubägien yleistyttyä niitäkin on nyt saatavilla myös edullisempia vaihtoehtoja. Repun mukavuuteen pääsee tällä hetkellä käsiksi jo noin viidelläkympillä ja sellaisella bägilläkin pärjää varsin pitkälle. Eri laukkuja kannattaa kuitenkin mahdollisuuksien mukaan kokeilla omaan selkään niin, että laittaa reppuun tai olkalaukkuun myös painoa. Voihan olla, että itse pidätkin tuosta vanhanmallisesta laukusta reppua enemmän.

Toinen käytössä olevista repuistani. Tämä suurempi malli vetää noin 17 kiekkoa ja mukaan saa varavaatetta sekä pyyhkeitä ja eväitäkin mahtuu mukaan. Juomapulloille on kaksi taskua.

Pienempi reppu. Kiekkoja tähän mahtuu noin 12. Tätä reppua käytän, jos käyn talvella heittämässä tai jos tiedän meneväni hyvin raskaskulkuiselle radalla, jossa on paljon nousuja. Repussa ei ole isoja sivutaskuja, joten tähän ei mukaan mahdu kuin välttämätön. Sivuilla on kuitenkin remmit, joihin voi vaikka sen untuvaliivin laittaa roikkumaan karbiinihakasella. Tässäkin on juomapulloille kaksi taskua.

Aina ei myöskään tarvitse ostaa uutta. Esimerkiksi Facebookissa on frisbeegolf kirppiksiä ja monet seuratkin järjestävät silloin tällöin tapahtumia, joissa jäsenet voivat itselle turhiksi käyneitä välineitä myydä. Näistä voi ostaa parhaassa tapauksessa sopuhintaan hyvä laatuisia välineitä ja varusteita.

Uusimpana tulokkaana kiekkojen kuljetukseen on tullut hieman pallogolfkärryä muistuttava kärry. Mielenkiinnolla odotan tulevaa kautta, jotta pääsen sivusta seuraamaan kuinka nuo kärryt käytännössä eri maastoissa toimivat.

Parhaat vaatteet lajiin ovat joustavat ja sään mukaiset hyvin hengittävät vaatteet. Tosin seuramme järjestämissä firmagolf-/tyky-päivissä on tullut nähtyä jopa tyylikäs herra pikkutakissa ja nappaskengissä. Niin vaan sujui kierros häneltä niin kuin muiltakin osallistujilta.

Laji ei siis erityisesti vaadi perusharrastajalta erityistä panostusta vaatetuksen suhteen. Pääasia, että itse tuntee olonsa mukavaksi. Kilpatasolla tuleekin sitten lopuksi jo pukeutumiskoodikin eteen. Amatööritason kilpailuissa riittää, että päällä on siistit vaatteet, mutta korkeammalla tasolla pukeutumiselle on jo hieman enemmän ohjeistusta.

Perusajatushan on, että kyseessä on kesälaji, kuitenkin viime vuosina täällä Suomessakin on kilpailukausi venynyt pidemmäksi ja muutamia talvisarja-kilpailuitakin on jo nähty. Kylmemmän kauden pukeutuminen onkin hieman haasteellisempaa, koska ainakin itse koen pitkien ja paksujen hihojen häiritsevän heittoa. Lämpimänä pitäisi pysyä, mutta heittokäden pitäisi olla miltei paljaana kun tuntuu, että kiekko jää jollain tavoin hihaan kiinni. Alla käytän ohutta kerrastoa ja välikerros on usein ohuehko fleece-paita. Lämpötilasta riippuen takkina on joko softshell- tai untuvatakki. Nostan heiton ajaksi hihan ylös tai otan takin kokonaan pois.

Talvikierroksilla hyvät ja lämpimät rukkaset ovat sormikkaita parempi valinta. Harvat heittävät hanskat kädessä, mutta heihinkin olen radoilla törmännyt ja osa heittää hanska kädessä kesät talvet. Tällöin käytössä on yleensä tiukat kumipintaiset työsormikkaat.

Kengät tuottavat frisbeegolfissa yleisesti ottaen vaatteita enemmän pään vaivaa. Tässäkin asiassa omat mieltymykset vaikuttavat. Toinen tykkää jäykemmästä pohjasta kun taas toinen käyttää joustavia paljasjalkakenkiä. Osalla pelaajista olen nähnyt käytössä myös (pallo)golfkenkiä sekä jalkapallokenkiä. Yhteistä kuitenkin monille on se, että kengät eivät kestä kauaa. Radoilla tulee kävelyä huomaamatta paljonkin ja tämän lisäksi kenkä joutuu alttiiksi kiertävälle liikkeelle heiton aikana ja osa myös laahaa toista jalkaa heiton aikana. Kenkä joutuu kestämään monenlaista rasitusta, johon se ei muissa lajeissa joudu. Kenkien kestoon vaikuttaa tietenkin se, kuinka raju heitto on. Henkilön painollakin lienee jonkin verran vaikutusta kengän rasittumiseen. Jos olet kevyt ja heitto on rauhallinen, eikä rajua kiertoa tule niin todennäköisesti pärjäät pitkän aikaa samoilla kengillä. Jos taas heitossa on räjähtävyyttä ja hyvä saatto sekä kiertoa kengälle tulee, niin kenkä rasittuu enemmän. Merkitystä on myös sillä, että tuleeko kierto kantapäällä vai päkiällä. Kantapää kierto olisi se parempi niin kengälle kuin jalallekin, jotta polveen ei tulisi niin paljoa rasitusta.

Radoilla maasto vaihtelee välillä paljonkin ja voit kierroksen aikana joutua heittämään heittosi mudasta ja seuraavan heiton kalliolta. Pitohan noilla maastopohjilla on täysin erilainen. Tämäkin on hyvä huomioida kenkiä valittaessa.

Kevyitä joustavapohjaisia kenkiä. Ensimmäinen vasemmalta: Varsin maltillisella, matalalla pohjakuviolla olevat paljasjalkakengät. Sopii hyvin joka paikkaan lämpimällä kelillä. Toinen vasemmalta: Maastojuoksukengät ilman kantapääkorotusta. Korkeat ”nappulat” ja pohja todella joustavaa ja pitävää, mutta täten myös herkästi kuluvaa. Sopiva pito mudassa, mutta pehmeytensä puolesta näillä heittää myös kallioisessa maastossa hyvin. Kolmas vasemmalta: Maastojuoksuun tarkoitetut kengät. Näitä en ole vielä päässyt kokeilemaan, mutta sijoittunee käyttökokemukseltaan viereisten kenkien väliin. Oikean puoleiset kengät: Hieman enemmän jäykkyyttä pohjassa, mutta taipuisat ja moneen maastoon sopivat kengät. Hyvä pito.

Kuvassa ensimmäisten kuvien Bare Gripit. Pohjanappuloidet raju kuluminen oikean jalan kengässä näkyy tässä selvästi. Hieman jäykempi pohja ei noin rajusti kulu. Kengät ovat kuitenkin vielä ihan käyttökelpoiset.

Kylmemmällä kelillä käytössä on usein hieman järeämät kengät. Näissä molemmissa on Gore-tex-kalvo. Salomonin kengistä ei vielä ole kokemusta, mutta monissa muissa kengissä kalvo on vaurioitunut ajan myötä, kun kenkä joutuu kovalle rasitukselle heiton aikana.

Oma heittotekniikka on usein hieman erilainen ulkopuolisen silmin kuin mitä itse ajattelee sen olevan. Ja, jotta virheitä voi käydä korjaamaan, ne täytyy ensin tiedostaa. Oman heiton kuvaaminen on siis monesti hyödyllistä. Videolta voi itsekin todeta mihin täytyy jatkossa kiinnittää huomiota.

Varsin hyödyllistä on myös katsoa maailman huippujen slow motion-videoita. Toki monella huipulla on varsin räväkkä tuo vauhdinotto ja alkuun olisi parempi harjoitella hitaammin ja rauhallisemmin nuo askeleet ja pikku hiljaa lisätä sitä räväkkyyttä kun varmuutta heittoon tulee. Paikaltaankin voi heittää, mutta saattoa ei saisi silloinkaan unohtaa. Nopean liikkeen pysäyttäminen väkisin ei tee hyvää kropalle.

Tekniikkatreeniä on tietenkin parempi tehdä avoimella kentällä kuin frisbeegolfradalla kiertäen. Rataa kiertäessä harvemmin malttaa kiinnittää tarpeeksi huomiota tekniikan parantamiseen ja miinuksena tulee vielä se samanlaisten toistojen puute. Kenttätreeni voi olla tylsää, mutta se on kannattavaa. Suuremman hyödyn saa jos samanlaista kiekkoa on useampi kappale (esim. 5-10 kpl), jotta toistoa tulee. Ja kun lentorata on sama niin heittojen erotkin huomaa helpommin.

Kenttätreeni kiekoiksi voisi valita vaikkapa midrange-kiekkoja tai puttereita. Draivaaminen puttereilla ei välttämättä alkuun kaikilta luonnistu, mutta kun putteria vihdoin saa heitettyä puhtaasti niin, ettei ylimääräistä ”väpätystä” tule, on heittotekniikkakin jo muuttunut puhtaammaksi.   

Kuten monessa muussakin lajissa niin tässäkin harjoitus tekee mestarin. Pelkkä hyvän tekniikan taitaminen ja taito heittää pitkälle eivät välttämättä kuitenkaan tuo menestystä. Tarkkuus ja peliäly ovat vähintäänkin samalla viivalla tärkeysjärjestyksessä. Frisbeegolfkisoissa kuulee usein maininnan, että ”Sipuli kuoriutui.” Tämä ”sipulin” eli pään kasassa pitäminen koko kierroksen ajan onkin haaste jopa osalle muuten taitaville kilpapelaajillekin.

Pidetään sipulit kasassa ja tavataan frisbeegolfradoilla!

Teksti ja kuvat Soile Mutikainen. Partioaitta ja Soile ovat yhteistyössä vuonna 2017.

Osallistu 365 Klubin frisbeegolf-tapahtumiin

Keväällä 2017 järjestämme 365 Klubin jäsenille opastusta frisbeegolf-harrastuksen aloittamiseen ja käymme radalla Vantaalla, Sipoossa ja Lahdessa. Tervetuloa mukaan! Ilmoittaudu mukaan alla olevista linkeistä.