Aloitimme retken 4.6.2016 Virojoelta läheltä itärajaa. Kajakkiin tehdyt koepakkaukset tuntui olevan onnistuneet paremmin kuin nyt lähdössä. Kaikki mukaan otetut tavarat ei meinanneet mahtua kajakkiin. Kompromisseja oli tehtävä ja jotain pientä jätettävä auton perään. Jotenkin tuntui että Juho oli laittanut salaa kajakkiini kiviä – sen verran painava se oli.
Matkaan lähdimme hyvässä säässä. Alkuun maisemat olivat ainoastaan kaislikkoista jokimaisemaa. Muutaman kilometrin jälkeen aukesi kuitenkin hieman isompaa selkää. Piti varoa ajautumasta liikaa vasemmalle. Saattaa nimittäin matka tulla hieman pitemmäksi itään. Rajavyöhykkeelle oli matkaa 800m, ainakin jos on kyltteihin uskominen. Valvontatorneja ainakin oli molemmin puolin.
Tuuli oli aika rankkaa vaikkakin myötäistä. Selvää oli että reittisuunnitelmaan oli tehtävä muutos heti alussa. Ajattelimme mennä ulkoreittiä mutta sisempi olisi suojainen ja 8 m/s tuulella ei olisi asiaa ulommas. Ensimmäisen päivän tarkoituksena oli ottaa vain tuntumaa ja päätimme laittaa leirin Suur-Pisin retkisatamaan. Parin kympin veto retkilastilla raapi ruosteet olkapäistä juurikin sopivasti. Saari olikin aika suuri ja kaunis. Hyttysiäkin oli molemmille riittävästi. Kun olimme illalla tarpeeksi kauan lyöneet käsin niiden kanssa tahtia, pakenimme makuupussien suojaan. Teltan ulkopuolelta kantautunut ininä tuuditti uneen. Ei ne ymmärtäneet että, Off-suihkeen tarkoitus oli karkoittaa ne.
Yön aikana tuuli oli kääntynyt ja sopivasti vastaiseksi. Navakka vastatuuli nosti isoja aaltoja ja yritti kaiken voimin estää menemästä eteenpäin. Iltapäivällä sitten pamahti aallokossa. Hetken ihmeteltyämme todettiin kuitenkin, että vaikka osuma kiveen tai mikä se sitten olikaan, matkaa pystyi jatkamaan. Kajakkiin ei tullut vettä sisään. Aallokko yltyi ja kurssia oli muutettava taas kerran. Varovasti mentiin myötäaalloissa seuraavan saaren taakse josta päästiin taas oikeaan suuntaan. Melonta oli rankkaa ja alkoi tuntua urheilusuoritukselta. Määränsä se on melomisessakin, 40 km riitti kun 50 oli tavoite. Leiripaikka löydettiin yöksi, ukkojen tankkaus ja nukkumaan.
Ennen päivän matkan aloitusta asetimme itsellemme määränpään. Niin nytkin teimme. Päivä olikin koko reissun rankin päivä aalloissa ja vastatuulessa. Lounastauolla nukuin pelkällä kalliolla ja helposti vielä. Iltaan mennessä energiat oli ihan loppu molemmilta. Molemmat oli aivan muumiotilassa mutta iltatankkaus oli pakko tehdä seuraavaa päivää ajatellen. Paikat särki joten burana oli otettava että sai nukuttua.
Loviisan ydinvoimalan nurkilta herättiin eikä tuntunut hämärässä kumpikaan sen kummemmin loistavan. Ei siis säteilyä kummallakaan. Ilma oli aurinkoinen mutta tuulinen. Oikaisimme kaislikon läpi tai no kahlaamiseksi se lopulta meni. Ei suhissut kaislikossa, paremminkin rytisi ja pärräsi. Ei ole kiva sortseissa kahlata polvia myöten pehmeässä liejussa missä on kuivia kaisloja pystyssä. Retkimelontaa parhaimmillaan. Päivän aikana melontarytmi löytyi ja matka etenikin hienosti. T-paita päällä melottiin, joskin kun huulet alkoi sinertää oli pakko siirtyä kevytanorakkiin. Kabbölen kaupalla jäätelöä syödessä alkoi tippua tekstareita että olisi myrsky lähestymässä, Salomon nimeltään. Tätä ei kyllä oltu tilattu ohjelmaan mitenkään. Oli mietittävä missä voidaan tuo ilouutinen ottaa vastaan. Bochamin satamasta löytyi hyvä suoja paikka. Päätimme asettua sinne ja pitää lepopäivän myös. Samalla korjailtiin kajakkini saamat vauriot pikaepoksilla. Tosin ilma oli liian kylmä että se kunnolla kovettuisi. Lämmitimme kiviä nuotiolla ja laitoimme kuumat kivet tennissukkien sisään. Korjauskohdan päälle leikkuualusta ja siihen painoksi sukat kivineen. Leikkuualusta hieman tasasi lämpöä ja piti huolen että kajakkiin ei tule vaurioita. Toimiva homma. Telttapaikka ei ollut paras mahdollinen, mutta jos pitää siitä että laskettelee teltalla alamäkeen, tämä oli loistava paikka. Puolisen metriä yössä mentiin kohti merta, onneksi oltiin vain pari yötä paikallaan.
Ei se myrsky sitten kovana tullutkaan vaikka tuulta oli kyllä, ainakin säätietojen mukaan. Vettä tuli aamusta ja kun se taukosi lähdettiin liikkeelle. Tulossa oli yömelontaa. Emäsalon selkä oli nurkan takana. Kohina paljasti että aallokko on kova ja ranta kivinen. Pimeässä ei siitä kyllä mennä. Laitoimme teltan sopivalle kalliorannalle ja makuupussiin ilman makuualustaa. Aamuyöstä herättiin ja huomattiin että kallion kylmyys oli siirtynyt meihin, oltiin kohmeessa. Kai se on ihminenkin jossain määrin vaihtolämpöinen. Onneksi aurinko alkoi paistaa ja keli oli tyyntynyt. Hienossa säässä matka joutuu ja suussa alkoi maistua.
Kaunissaaren kahvilan munkkikaffet. Ovi oli lukossa ja aukeaisi vasta parin tunnin päästä. Oli siis tyydyttävä omiin eväisiin, hunajateetä ja pähkinärusinasekoitusta. Helsinkiä kohti mennessä väistelimme ukkoskuuroja kohtuullisessa ristiaallokossa. Vuosaaren melontakeskukseen päästiin suihkuun ja yöleiri pystytettiin heidän rantaansa. Grilliruokaa vatsa täynnä oli hyvä vaipua uneen.
Alun perin suunniteltiin että viikonloppu ei ole paras mahdollinen hetki meloa Helsingin edustalla. Nyt siitä kuitenkin mentiin lauantaina aamupäivällä. Moni muukin oli menossa mutta ei kajakilla. Jotta suoritus ei olisi niin helppo, saatiin mukavasti tuulta ja aallokkoa. Se on vaan niin kummallista että voi tuulla ja aallota joka suunnasta yhtä aikaa. Siltä ainakin tuntui. Aluksia väistellen pääsimme Löylyn edustalle jossa meidän kiilattiin purjehduskilpailun johdosta melkein kivikkoon. Nurkan takana meitä vaani Tallinnan laivat. Pihlajasaaressa rantauduimme, syötiin ja katseltiin rannasta kun laivaa meni ja tuli. Tuonne olisi mentävä sekaan että päästään väljemmille vesille. Tuuli ei hellittänyt. Jotakin ollaan pahaa tehty entisessä elämässä, kun vaan tietäisi mitä. Ei näin huonoilla ilmoilla muuten rankaistaisi.
Yksi hyvä muistisääntö tuli aamupalalla mieleen, laita teltta aina niin että aamuaurinko paistaa. Ei ole kiva kun jäätyy heti herättyään. Yksittäispakattu juuston siivu on kiintoisaa yrittää avata hanskat kädessä. Kelit alkaa olla kohdillaan kun yöt vielä lämpenisi. Stora Fagerö oli hieno majoittua kun sai nauttia ilta- ja aamuauringosta.
Jostain kumman syystä se tuuli meidät aina löytää vaikka olisi ennustettu sen laantuvan. Luodolla nukuttiin neljä tuntia eikä siltikään tuuli loppunut. Iltaisin alkaa olla aika väsynyt kun on taistellut 20 km vastatuuleen. Eikä mikään pieni tuuli kun siilitukkakin alkaa hulmuta !!!
Lintuja näkyy paljon ja niiden touhuja seuratessa melonta sujuu mukavasti. Kalasääksen pesä ja asukki bongattiin Hankoon mennessä. Siinä vaiheessa oltiin sitä mieltä että mennään yömelonnalla Hangonselän yli kun on niin tyyni ilma. Väsymys kuitenkin iski ja päätettiin ottaa lyhyet yöunet. Nopea aamupala ja sitten siitä yli ja voidaan pitää lepopäivä.
Tarina jatkuu….osa 2 julkaistaan pian.
