Pienet jalat tepsuttavat eteenpäin määrätietoisesti, kädet viuhtovat kilvan ilmaa. Vauhti kiihtyy ja innostus silmissä syvenee, kun katse paikantaa polulla jotain mielenkiintoista. Käpy! Ja toinenkin! Ohitse liidähtää lintu iloisesti viserrellen. Se laskeutuu polun vierustalla kasvavan valtavan suuren kuusen oksalle. “Titityy!”, pieni retkeilijä vastaa talitintin lauluun, ja suuntaa sitten tutkivat askeleensa kohti lähellä solisevaa puroa. Kuinka metsä onkaan pullollaan pieniä suuria ihmeitä!
Kaupunkilaistaustastani huolimatta olen saanut viettää ison osan lapsuudestani metsässä luonnon ihmeitä tutkien ja sen antimista oppien. Pikkutyttönä sudenpennuissa vietetyt vuodet ovat tatuoineet takaraivoon tulentekotaidon, ja kantapään kautta on tullut opittua, miten pukkoa ei ainakaan tulisi käsitellä. Rakkaus luontoon ja sen rikkumattomaan rauhaan on parkkiintunut DNA:hani – siksi haluan tehdä kaikkeni, jotta myös lapseni saa tilaisuuden luoda samanlaisen kunnioittavan luontosuhteen jo pienestä pitäen.
Mitä tarkoittaa kunnioittava luontosuhde, ja miksi se on niin tärkeä juttu
Luontosuhde kuvaa käsitteenä ihmisen ja luonnon välillä vallitsevaa dynamiikkaa. Omaa luontosuhdettaan on helppo hahmottaa esimerkiksi sen kautta, mitä tunteita itsessä herättää vaikkapa vähälumiset talvet tai luontoon dumpatut roskat. Jos valitsee elämäntapansa peruskallioksi kestävän luontosuhteen, kulkevat niin oma kuin luonnonkin hyvinvointi samalla polulla rinnakkain. Kestävä kehitys ja luontoa säästävä elämäntapa tulisi tänä päivänä olla meille jokaiselle sydämenasia, ja sitä on hyvä opettaa lapselle jo pienestä pitäen tutustumalla metsään iloisesti ihmetellen.
Luontosuhteen rakennuspalikoina toimivat erilaiset kokemukset ja pohdinnat. Minulla vanhempana on vastuu tarjota lapselleni tässä varhaisessa vaiheessa mahdollisimman positiivisia luontokokemuksia, sekä opettaa hänelle pikkuhiljaa perussäännöt luonnossa toimimiselle: ei roskata, ei häiritä eläimiä ja kunnioitetaan niiden elintilaa. Liikutaan metsässä pitäen mielessä, että me olemme siellä vieraina metsäneläinten ja kasvien kotona.
Metsä muokkaa taaperosta ketterän kuin kettu ja parantaa vastustuskykyä
Viime vuosina on merkittävästi lisääntynyt uutisointi siitä, miten nykylasten luonnossa vietetyn ajan määrä on romahtanut ja fyysinen kunto laskenut. On kuitenkin selvää, että luonnossa liikkuessaan ja touhutessaan lapsen ketteryys ja fyysinen kunto kehittyvät huimasti. Lisäksi luonnossa liikkumisen etuina ovat yhteisen aika vanhemman kanssa, raitis ilma, parempi ruokahalu sekä oppimista ja uteliaisuutta stimuloiva ilmapiiri lapsen saadessa tutustua omaan tahtiinsa kaikkeen ympärillä näkyvään. Myös vastustuskyky paranee, kun lapsi pääsee altistumaan luonnon mikrobeille.
Itse olen konkreettisesti saanut huomata, kuinka pian 1,5-vuotiaan poikani ketteryys, tasapaino ja liikkuminen ovat kohentuneet merkittävästi lyhyessä ajassa, kun olen vienyt hänet säännöllisesti metsäkävelyille ja antanut hänen ottaa tuntumaa epätasaisiin alustoihin. Viettävät polut, pehmeä sammal sekä väistelyä vaativat juurakot ovat paras mahdollinen temppurata taaperolle! Metsäretkeily vaatii vanhemmalta toki hieman viitseliäisyyttä varsinkin, jos metsään ei pääse omalta takapihalta, mutta tulos palkitsee ennen kuin huomaakaan.
Metsäretkien ei tarvitse olla eeppisiä viikon valmisteluja vaativia repäisyjä, vaan ihan helppoja, matalan kynnyksen pikku tutkimusretkiä. On hyvä edetä pikkulapsen kanssa pienin askelin: tutustumisen voi aloittaa vaikka kontaten, ja kävelytaidon kehittyessä päästää taapero kokeilemaan tasapainonsa rajoja aina hieman edellistä pidemmäksi ajaksi. Jo viisi minuuttia itsenäistä liikkumista metsäpolulla on hyvä treeni alkuvaiheessa. Lopuksi voidaan nauttia retkieväät mättäällä tai nuotiopaikalla istuen, mikä onkin yleensä retken kuin retken kohokohta niin isoille kuin pienillekin!
Tämä kaikki tulee tietenkin myös tehdä lapsen ehdoilla: pakottaa ei saa, vaan lasta on nimenomaan kannustettava luonnossa liikkumiseen myönteisten kokemusten kautta. Vanhemman kannattaa ottaa metsäretkille mukaan kantoreppu tai lapsenkantorinkka, johon lapsen voi nostaa välillä lepäämään. Maisemien ihmettely vanhemman turvallisessa kyydissä on myös ihanaa.
Luonto parantaa lapsen sosiaalisia taitoja
Kävimme muutama viikko sitten innokkaan metsätaaperoni sekä Silja Vuohensillan kanssa Sipoonkorven kansallispuistossa retkellä. Silja on ammatiltaan luonto-
ohjaaja ja lastentarhanopettaja sekä piakkoin valmistuva varhaiskasvatustieteen maisteri. Hän tutki maaliskuussa valmistuneessa gradututk
imuksessaan metsäpäiväkoteja, sekä vertaili lasten toimintaa ja sosiaalisia orientaatioita metsäpäiväkodeissa ja tavallisissa verrokkipäiväkodeissa.
Aineisto oli laaja, ja tutkimustulos mielestäni suorastaan mykistävä – positiivisella tavalla. Siinä nimittäin havaittiin seuraavaa: ”Lapset olivat metsäpäiväkodeissa enemmän osallistuvasti orientoituneita ja vähemmän vetäytyneitä ja dominoivia kuin verrokkipäiväkodeissa. Osallistuva sosiaalinen orientaatio oli metsäpäiväkodeissa yhteydessä huomion kiinnittymiseen lapsiryhmään, yhdessäoloon muiden kanssa sekä fyysiseen aktiivisuuteen.”
Tutkimuksen mukaan metsäpäiväkodeissa lapset toimivaat siis selvästi enemmän ryhmässä, ja vetäytyvät vähemmän yksinäisyyteen tai parileikkeihin. Lapsen huomio kiinnittyi metsäpäiväkodeissa puolet useammin ryhmään lapsia kuin verrokkipäiväkodeissa, kun taas verrokkipäiväkodeissa lapsen huomio oli useammin ei-sosiaalisessa kohteessa tai yksittäisessä lapsessa. Aika mielenkiintoista, eikö totta?
Lapsen osallistuvaa sosiaalista orientaatiota ruokkii myös se, ettei metsäympäristössä lapsille ole tarjolla valmiina leluja tai leikki-ideoita, vaan he saavat vapaasti luoda itse omat leikkinsä metsän puitteita hyödyntäen. Valmiiksi rakennetussa leikkiympäristössä lapsen on helppo ikään kuin tyytyä valmiisiin ratkaisuihin, mutta metsä antaa enemmän tilaa mielikuvitukselle, ohjaa toimimaan ryhmässä ja keksimään yhdessä leikkejä. Mikäli Siljan tutkimus kiinnostaa enemmän, kannattaa ladata se luettavaksi Helsingin yliopiston sivuilta (hae tutkijan nimellä Silja Vuohensilta). Tutkimus ilmestyy ladattavaksi viimeistään toukokuun lopulla.
Muutenkin kuin tämän erittäin mielenkiintoisen tutkimuksen nojalla uskon itse vahvasti siihen, että metsässä leikkivä ja tutkiva lapsi kehittyy uteliaaksi ja sosiaaliseksi tapaukseksi. Avoin ja kysymykset salliva vuorovaikutus vanhemman, ja myöhemmin kavereiden kanssa varmasti edesauttavat sekä lapsen sosiaalisten että empaattisten taitojen kehittymistä.
Luonnon monipuolisesti hyvää tekevä vaikutus on mielestäni kiistaton – niin aikuiselle kuin lapsellekin. Kannustankin nyt sinua tekemään sekä itsesi että lapsesi kannalta hyvän päätöksen, ja liikkumaan enemmän luonnossa, kaikkina kauniina vuodenaikoina!
Ps. Jos haluat inspiroitua lisää retkeilystä ja matkailustakin lasten kanssa, ota Instagramissa seurantaan perustamamme @adventuringmoms-yhteisö! Toivotamme myös kaikki lasten kanssa retkeilevät ja reissaavat äiti-ihmiset tervetulleiksi Facebook-ryhmäämme.
Liity klubiin ja tule lasten kanssa tapahtumiin
Partioaitan 365 Klubiin kannattaa liittyä monesta syystä, mutta yksi parhaimmista ovat tapahtumat, joita järjestämme myymäläpaikkakunnillamme eri puolilla Suomea. Tapahtumiin ja yhteisille retkille voi tulla myös lasten kanssa ja opettaa heitä jo pienestä pitäen nauttimaan ulkoilusta ja retkeilystä.
Tekstin kirjoittaja on toistaiseksi helsinkiläinen, mutta muutosta lähemmäksi luontoa haaveileva sisällöntuottaja, bloggaaja ja yksivuotiaan pojan äiti. Tutustu kanaviin tarkemmin:
RIMMA + LAURA – perheretkeilyä ja –matkailua. (www.rimmalaura.com)
Fall into Finland – a blog dedicated to 100 years old Finland. (www.fallintofinland.com)
Instagram @laurarumbin
Twitter @Lauranniina