Roskapäivän perustaja Eino kertoo, miten roskien kerääminen alkoi tavallisilla koiralenkeillä Helsingissä ja kasvoi vuosien aikana valtakunnalliseksi Roskapäiväksi. Kaikki lähti yhdestä ihmisestä, roskapussista ja ajatuksesta, että pienikin teko riittää.
En mä kahdeksan vuotta sitten ajatellut perustavani valtakunnallista Roskapäivää.
Mä aloin yksinkertaisesti vaan kerätä roskia.
Olin liikkunut luonnossa koko elämäni, skeitannut, retkeillyt ja viettänyt aikaa ulkona. Jossain vaiheessa aloin kiinnittää ympärillä oleviin roskiin ihan eri tavalla huomiota. Ja siinä käy muuten vähän hassusti: kun alat kerran nähdä niitä, niitä ei oikein enää pysty olemaan näkemättä.
Roskien kerääminen sai alkunsa toden teolla vuonna 2018, esikoisemme syntymän jälkeen asuessamme Helsingissä, Töölön Tullinpuomilla. Sulo-koiramme vei mut lenkeille Keskuspuistoon, kolmesti päivässä. Lähdettiin ulos ja otettiin pussi mukaan ja lenkkien yhteydessä keräsin sen minkä pystyin. Nopeasti huomasin, että hommassa oli jotain yllättävän palkitsevaa.
Roskien keräämisestä tuli mulle vähän kuin peli
Kuinka paljon saan kerättyä tämän lenkin aikana? Saanko tämän paikan puhtaaksi? Mitä kaikkea tällä kertaa löytyy? Kuinka monta tupakantumppia saan kerättyä vuorokaudessa?
Ja ennen kaikkea: oman työn jäljen näki saman tien.
Kun siivoaa roskaisen paikan, muutos tapahtuu silmien edessä heti. Puoli tuntia aikaisemmin paikka voi näyttää kamalalta ja hetken päästä se on puhdas. Siitä tulee tosi hyvä fiilis ja merkityksellinen olo. Oman kokemukseni mukaan roskaiseksi jääneeseen paikkaan kertyy helposti lisää roskia. Jos jossain nurkassa on valmiiksi kasa tupakantumppeja, samaan paikkaan ilmestyy niitä helposti lisää. Kun paikan siivoaa puhtaaksi, se saattaa pysyä roskaamattomana todella kauan.
Yksi roska riittää
Vuosien aikana mulle on ehkä kirkastunut kaikkein tärkeimpänä yksi asia: vaikka aihe, luonnon roskaantuminen, on vakava, tekemisen ei tarvitse sitä olla, vaan päinvastoin. Haluan näyttää omalla rennolla esimerkilläni, miten helppoa roskien keräämiseen on osallistua, yksi pieni teko kerrallaan.
Sun ei tarvitse lähteä metsään kolmeksi tunniksi ja kerätä kymmentä jätesäkkiä, jotta tekemisellä olisi merkitystä.
Mä uskon, että juuri liian suuri kynnys estää monia tekemästä asioita ympäristön hyväksi. Helposti tulee tunne, että pitäisi muuttaa koko elämäntapa kerralla tai tehdä jotain suurta.
Mä haluan ajatella päinvastoin.
Tee jotain pientä. Ja tee siitä itsellesi kivaa
Lähde kaverin kanssa roskakävelylle. Ota lapset mukaan ja tehkää siitä aarteenetsintä. Katso, kuka löytää oudoimman roskan. Ota pussi mukaan koiralenkille. Tai kerää vain yksi roska silloin kun sellainen osuu kohdalle.
Siitä se voi lähteä.
Niin se lähti mullakin.
Haluan kannustaa kaikki mukaan toimimaan yhdessä. Ja mikä parasta, siivoustapahtumaankin voit saapua vaikka yksin, mutta pian huomaatkin kerääväsi roskia yhdessä muiden kanssa.
Omasta harrastuksesta kasvoi Roskapäivä
Vuonna 2018 perustin Instagramiin Roskapäivä-tilin.
Ajatus oli aluksi yksinkertainen: näytän omaa tekemistäni ja ehkä saan samalla jonkun muunkin innostumaan. Ensimmäiset kaksi vuotta tili oli täysin anonyymi, vain roskien kuvia ja tarinoita roskista.
Vuosien aikana ympärille alkoi kuitenkin kasvaa yhteisö. Ihmiset lähettivät mulle kuvia omista roskaretkistään. Aloin järjestämään siivoustapahtumia ja aloitin kouluvierailut, joissa puhuin roskaantumisesta. Huomasin koko ajan selvemmin, että ihmiset kyllä haluavat tehdä hyvää, osallistumisesta pitää vain tehdä helppoa ja mielekästä. Vuonna 2021 mukaan tulivat ensimmäiset sosiaalisen median yhteistyöt. Siinä vaiheessa näytin kasvoni ja tekeminen laajentui.
Käänteentekevä hetki oli vuonna 2023 saamani Koneen Säätiön apuraha. Sen avulla järjestin pääkaupunkiseudun kouluilla 20 Roskapäivä-tapahtumaa, joissa puhuin roskaantumisesta ja järjestin siivoustoimintaa.
Lopulta tästä tuli mulle niin iso osa elämää, että vuonna 2025 jätin 14 vuotta tekemäni päivätyön hammasteknikkona ja lähdin tekemään Roskapäivää täysipäiväisesti. Siinä kohtaa taisin itsekin tajuta, että se yksi pieni idea oli kasvanut aika paljon alkuperäistä suuremmaksi.
Nyt täysipäiväisiä roskahommia on takana reilu vuosi, ja olen onnellisempi kuin koskaan. Tänä vuonna lokakuuhun mennessä olen järjestänyt kolmekymmentä siivoustapahtumaa Vantaan kaupungin kanssa sekä kymmenen siivoustapahtumaa kansallispuistoissa ja vierasvenesatamissa Haavikko-säätiön apurahalla. Teen Roskapäivää yrittäjänä ja toiminta rakentuu pitkälti yhteistyöstä, tapahtumista ja apurahoista.
Sitten kokonainen Suomi lähti mukaan
Syyskuussa 2024 järjestin ensimmäistä kertaa koko Suomea koskevan Roskapäivän ja nyt kaksi vuotta myöhemmin tapahtumasta on tullut oikeasti jo valtakunnallinen.
Tänä vuonna kartalle kertyi osallistumisia 38 paikkakunnalta, ympäri Suomen järjestettiin 30 kaikille avointa siivoustapahtumaa ja kartalle ilmoitettiin yhteensä 170 talkootuntia.
Helsingin päätapahtumassa Karhupuistossa noin 60 ihmistä lähti yhdessä siivoamaan Kallion katuja ja puistoja ja afterpartyilla kävi yhteensä reilut 200 ihmistä. Tapahtuma oli kaikille avoin ja maksuton ja sen mahdollistivat yhteistyökumppanit, kuten Partioaitta.
Mukana oli lapsia, nuoria, aikuisia ja vanhempia ihmisiä.
Kun katselin sitä porukkaa, mietin väkisinkin sitä, mistä kaikki oli lähtenyt.
Yhdestä ihmisestä ja roskapussista.
Ja ehkä juuri siksi Roskapäivän tärkein ajatus on edelleen täsmälleen sama kuin alussa.
Älä odota Roskapäivää
Vaikka järjestämme kerran vuodessa valtakunnallisen Roskapäivän, roskien keräämiseen ei tietenkään tarvita tapahtumaa.
Seuraavan kerran kun lähdet kävelylle, retkelle tai vaikka lähimetsään, kokeile yhtä juttua:
Ota pieni roskapussi mukaan
Älä aseta tavoitetta. Älä ajattele, että sun pitäisi siivota koko metsä.
Kerää ne roskat, jotka sattuvat tulemaan vastaan.
Saatat huomata saman kuin mä kahdeksan vuotta sitten.
Kun sen kerran aloittaa, seuraavan roskan ohi on yllättävän vaikea kävellä.
Lue myös: Jos lähdet keräämään roskia retkellä tai luonnossa, tutustu Vastuullinen retkeily – jokaisenoikeudet ja retkietiketti sekä blogikirjoitus Miksi metsässä ei ole roskiksia?.