Haimme Instagramissa ja Facebookissa 365-klubin jäseniä testaajiksi Rab Firewall -kuoritakille. Monista innokkaista hakijoista Johanna valikoitui yhdeksi testaajaksi. Hän testasi liivejä noin kuukauden ajan ja tässä on hänen loppuraporttinsa muuttamattomana. Katso myös Sashan raportti miesten takista »
Katsoin tulevaa viikon sadeputkea ja liitoksistaan repeilevää vanhaa kuoritakkiani, jotain pitäisi tehdä. Kävin kiertämässä kaupat, mutta en onnistunut nopealla aikataululla valitsemaan uutta takkia ja päädyin pikaliimaamaan muutamat saumat.
Sateisen vaellusreissun jälkeen oli aika uudelle. Takin pitäisi kestää kunnolla sadetta, sopia moniin eri lajeihin ja kaikkiin vuodenaikoihin, olla kevyt, riittävän asiallinen myös kaupunkiin, kestävä ja pitkäikäinen sekä mieluiten vielä mukavan värinenkin.
Olin ehtinyt jo ensimmäisellä kauppakierroksella harkita Rab:n Firewallia, mutta joidenkin aiempien roisketiiviiden vetoketjujen hajoilujen vuoksi suhtauduin epäilevästi takin Aquaguard-vetoketjujen kestävyyteen. Vanhoja ja vielä vetoketjuistaankin ehjiä kuorihousujani tutkaillessani huomasin niiden kuitenkin olevan myös Rab:n Firewall-mallia, ehkä siis olisi toivoa.
Puntaroin varustevalintani mielelläni huolella, joten oli ilo saada Firewall-takki kunnon testiin kuukaudeksi. Syksyisissä lokakuun säissä kävin vaeltamassa, melomassa, kiipeilemässä ja ihan vaan työmatkapyöräilemässä.
Edellinen kuoritakkini oli Marmotin Minimalist ja tätä ennen puhki on kulunut muutama Haglöfs. Vanhat takit ovat löytäneet uusia elämiä muun muassa taukotossuina ja varustepusseina. Luultavasti tuon Minimalistin ja Haglöfsin L.I.M.:n puhkikulumisiin on vaikuttanut osaltaan materiaalina käytetty Gore Tex Paclite, jossa keveyttä on saatu kestävyyden kustannuksella. Ehkä tämä Firewall 3-kerroksisella Pertex Shield -kankaallaan kestää kauemmin, vaikka onkin samalla myös hieman edeltäjiään painavampi (430 g koossa 10). Painoa tosin tulee myös edeltäjään pidemmästä helmasta ja L.I.M.:iin verrattuna kainalovetoketjuista, plussia molemmat.
Urho Kekkosen kansallispuistoon
Luotin Rabiin ennalta siinä määrin, että nappasin uuden takin suoraan mukaan viiden päivän vaellukselle. Syyslomaviikon sää tarjosikin heti auringon lisäksi myös tuulta, vettä, pakkasta ja lunta. Reitti kulki Kopsusjärven esihistoriallisille asuinseuduille telttailemaan, Tuiskukurun tunnelmalliselta tuvalta Rautulammin modernimmalle tuvalle ja vielä tunturinhuippujen ja Kuutamokurun kautta Sivakkaojan laavulle. Eväät olivat hyvät ja matkalla näkyi kuukkeli jos toinenkin. Suomujoki oli varsin raikas kahlata yli.
Takki palveli hyvin. Sateessa pisarat jäivät helmeilemään kankaalle ja takin sisuksissa pysyi kuivana. Huppu toimi niin tuulessa kuin sateessa, kasvot pysyivät suojassa riittävän pitkän lipan alla.
Rinkan kanssa kaikkiin kolmeen taskuun (ja ennen kaikkea taskussa kulkeviin karkkeihin) pääsi käsiksi, joskin povitaskuun muita helpommin, josta syystä juuri tämän taskun vetoketjun kova kulutus saa arvelemaan sen kestävyyttä.
Avotunturissa takki oli tarpeen suojaamaan kylmältä tuulelta, mutta metsässä ylämäkeen puuskuttaessa tuli siinä määrin lämmin, että oli parempi heittää takki rinkkaan. Olisi varmasti tullut ihan millä tahansa takilla. Takin hengittävyys (luvattu 20000 g/m²/24 h) tuntui ihan riittävältä ja pitkistä hyvin luistavista kaksisuuntaisista kainalovetoketjuista oli myös paljon iloa.
Vielä viileille vesille ja kallioille
En suosittele lokakuussa melontaa ilman kuivapukua. Kävin kuitenkin pienellä testilenkillä, lähellä rantoja ja vaihtovaatteet vesitiiviisti pakattuna. Takki toimi mallikkaasti myös tässä lajissa.
Hihansuiden tarrakiristyksistä sai otteen myös hanskat kädessä ja hihansuut sai tiukalle. Tällaisilla viileillä keleillä ranteita suojaamassa ja hihansuita tiivistämässä käytän meloessa myös neopreenirannekkeita. Hupun etureunan vetoketjulta suojaava pehmeä pinta myös ilahdutti tuulessa. Koska vedet ovat jo mielestäni liiaksi viilenneet kajakkipyörähdyksen harjoitteluun, takki pääsi myös pidemmän kuivapukuretken tauolla allunaariaqattaarneq-harjoituksiin. Tämä kuivanmaan kajakkipyörähdysharjoittelu tunnetaan myös grönlantilaisena köysijumppana.
Koska takki on suunniteltu vuoret ja kiipeily mielessä, oli kiipeilemäänkin päästävä. Arki-iltoina pimeys laskeutui jo nopeasti ja kallioiden kuivuminen sateiden jälkeen alkoi olla hidasta. Toisaalta lyhytkin roikkuminen on niin hyvää irrottautumista työasioista, että pieni arkikiipeilykin on toisinaan köysien virittelyn arvoista. Kuten rinkankin kanssa, taskuihin pääsi käsiksi myös kiipeilyvaljaiden kanssa, vaikka valjaat olivat takin päällä. Takin kaksisuuntainen vetoketju mahdollistaa heittää takin myös kaiken päälle yllättävän sateen sattuessa ja käyttää valjaita vetoketjun välistä. Kiipeilykypärän kanssa huppu toimi erityisen hyvin, paremmin kuin pyöräilykypärän kanssa.
Joka paikan takki
Takki pääsi lähes päivittäiseen käyttöön koko kuukauden ajaksi, koska syksyiset säät huusivat kuoritakkia myös tavallisten arkipäivien työmatkoille. Pidempien matkojen työmatkapyöräily treenimielessä urheillen kaipaisi todennäköisesti jotain hengittävämpää tuulitakkia, mutta muutaman kilometrin lyhyeen pyöräilyyn olen usein ennenkin käyttänyt nimenomaan kuoritakkia. Eipähän tarvitse aamulla tarkistella, luvataanko iltapäivään vain tuulta vai myös sadetta. Takki siis toimi tässäkin tarkoituksessa hyvin.
Juurikin pyöräillessä riittävän pitkä helma ilahdutti eniten. Pyöräilykypärän päälle huppu ei taipunut aivan yhtä hyvin kuin matalamman kiipeilykypärän, mutta kaatosateessa sitä voisi näinkin käyttää. Hupun kiristykset ja nyörilukot olivat ensimmäisen kerran hanskat kädessä hiukan vaikea löytää, mutta lopulta löydyttyään toimivat hyvin myös paksuilla hanskoilla.
Monen päivän sadeputkea tai kunnon kaatosadetta ei testijaksolle osunut. Vedenpitävyys (luvattu 20 000 mm) kuitenkin kiinnosti siinä määrin, että kuten kuka tahansa hieman liian intohimoinen varusteintoilija, astelin takki päällä suihkun alle. Takki, kuten myös aiemmin mainitsemani vanhemmat housut, kestivät vettä vähintään yhtä kauan kuin pohdintani siitä, oliko tämä järkevää veden ja sähkönkulutuksen sekä kyllästeen kulumisen näkökulmasta, useita minuutteja siis.
Lopputulos
Takki sattuu olemaan mielestäni juuri oikean värinen ja siitä ehtikin muodostua muutamassa viikossa luottovaatekappale, jota kaikella todennäköisyydellä tulen käyttämään jatkossakin yhtä tiiviisti kuin testijaksolla. Tulen käyttämään sitä talvella kevytuntuvatakin kanssa edelleen päivittäin ja kesällä pakkaamaan sen reppuun sateen varalle. Toivon, että vietämme yhdessä monta hyvää vuotta ja pelkään, että ensimmäisenä pettää jokin alun perinkin epäilemistäni kuudesta roisketiiviistä vetoketjuista.
