Taustaa
NUTS Karhunkierros on Suomen, ehkä myös Pohjoismaiden, suurin polkujuoksutapahtuma, joka järjestetään Kuusamossa Rukalla. Nimensä mukaisesti kilpailussa juostaan Karhunkierros-vaellusreitillä, ja valittavissa on matkoja 31 kilometristä 165 kilometriin. Olen osallistunut kilpailuun aiemmin kolmesti. Kahdesti 80 kilometrin matkalle ja kerran 165 kilometrille. Tänä vuonna tavoitteenani on juosta kaikki kolme Ulrta Trail Tour Finlandin (UTTF) osakilpailut, joten osallistuin taas 165 kilometrin matkalle.
Tapahtuman järjestäjä Northern Ultra Trail Services on tehnyt loistavan työn tapahtuman kehittämisessä ja tällä kertaa jopa yli 2000 polkujuoksijaa pääsi nauttimaan upeasti järjestetystä tapahtumasta sekä Kuusamon upeasta luonnosta. Pitkälle 165 km matkalle ennusteltiin kovaa tasoa, koska paikalla oli kokeneita ja todella juoksuvoimaisia polkujuoksijoita
Valmistautuminen
Kuluneena talvena juoksin todella vähän, tammi-maaliskuussa yhteensä vain noin 400 kilometriä. Talvella oli normaalia enenmmän haasteita sovittaa harjoittelua työ- ja perhe-elämään sekä seassa myös vähän sairastelua. Harjoittelukuorman lisääminen yhtälöön tuskin olisi hyödyttänyt mitään elämän osa-aluetta. Helmi-maaliskuussa viihdyin enemmän suksilla, tehden useita pitkiä skinnausharjoituksia, joissa hiihdin rinteen ylös ja laskin alas. Nämä lenkit toivat reisiin voimaa ja toimivat hyvinä aerobisina harjoituksina juoksua ajatellen.
Juoksuharjoittelun aloitin Karhunkierrosta varten vasta huhtikuun alussa. Suunnittelin kuuden viikon ohjelman niin että tärkeimmät harjoitukset, eli pitkät 4-6 tunnin harjoitukset olivat viikonloppuisin. Arkiaamuisin ennen töitä juoksin paljon kevyitä peruskestävyyslenkkejä sekä viikoittain mäkiharjoituksia. Juoksu alkoi tuntua todella helpolta harjoitusjakson aikana ja Karhunkierrokselle pääsin lähtemään hyvällä luottamuksella.
Kärjessä startista maaliin
165 kilometrin reitti alkaa Rukan kylältä. Lähdön tunnelma on ainutlaatuinen, koska Rukan torille ja ensimmäisen nousun varteen on kerääntynyt satoja innokkaita polkujuoksun ystäviä kannustamaan. Starttikello soi ja lähdin toteuttamaan suunitelmaani, joka koostui kolmesta asiasta:
- Juon paljon, etenkin alkumatkasta.
- Etenen vähintään puoliväliin omaa tahtiani, välittämättä muiden vauhdista.
- Väsymys ei ole syy keskeyttää, se menee ohi kuitenkin.
Heti ensiaskeleista lähtien olin kärjessä. Alun raskaat ylämäet kävelin ja kaikki helposti juostavat osuudet juoksin kevyen helppoa vauhtia. Matka eteni ja muistin juoda ja nauttia energiageelejä sekä geelikarkkeja.
Reitillä on huoltopisteitä, joissa tarjoillaan järjestäjien toimesta kaikkea mahdollista vedestä ja urheilujuomasta suklaaseen ja sipseihin. Lisäksi huoltopisteillä kilpailijoiden omat huoltajat voivat tarjoilla omia eväitä. Minulla oli huoltojoukkoina vanhempani, jotka hoitivat huoltohommat rutiinilla ja esimerkillisesti. Oli todella helppoa juosta, kun neste sekä energiat upposivat ja sain edetä kärjessä omaa tahtiani. Koska sää oli kuuma ja todella kuiva, tankkasin pidemmillä huoltoväleillä lisää nestettä juoksevista puroista, jottei keho pääse kuivamaan ja ylikuumenemaan.
Puolivälin huoltoon Hautajärvelle saavuin klo 21:14. Matkaa oli kertynyt noin 83 kilometriä ja siihen oli kulunut aikaa 9 tuntia 14 minuuttia. Puolivälissä uskomattoman hyvät huoltojoukkoni tarjoilivat ennalta kertomieni toiveiden mukaisesti puuroa mustikkasopalla, alkoholitonta olutta sekä tietenkin täydet vesipullot mukaan ja lisää geelejä. Sain myös viileän kostean pyyhkeen hartioilleni ruokailun ajaksi, jonka jälkeen puin puhtaan paidan.
Takaisin kohti Rukaa
Hautajärven huollossa vietin aikaa neljä minuuttia, ja kello 21:20 lähdin takaisin kohti Rukaa. Olin edelleen johdossa ja edellä reittiennätysaikaa. Vaikka tauko kesti vain neljä minuuttia, oli sen vaikutus suuri. Viileällä pyyhkeellä yläkehon puhdistaminen ja viilentäminen, puhdas paita ja hyvä puuroannos tekivät todella tehtävänsä. Puhumattakaan vanhempieni, kilpailun järjestäjien ja yleisön tsempeistä. Suurkiitos kaikille!
Olin noudattanut kolmesta päätöksestäni kahta ensimmäistä täydellisesti. Menomatkalla olin juonut arviolta noin 11 – 12 litraa ja neste oli uponnut hyvin. Olin myös edennyt omaa tahtia, välittämättä muiden vauhdista ollenkaan. Tämä olikin sikäli helppoa, kun muut aloittivat minua hitaammin. Eskelisen Jaakko tosin oli liki koko matkan iskuetäisyydellä, mutta en antanut sen häiritä.
Reitti Hautajärveltä Oulankaan on alamäkivoittoista ja muutamia hankalia paikkoja lukuunottamatta todella helppokulkuista. Päätin kokeilla irtiottoa tällä välillä ensimmäistä kertaa, koska runsaan huollon päälle olin hyvissä voimissa. Myös viilenevä ilta laski kehon ylikuumenemisen riskiä. Noin 29 kilometrin väli tulikin mukavasti ajassa 3 tuntia 15 minuuttia, mutta ero toisena juoksevaan Jaakkoon ei kasvanut. Hän oli harjoitellut koko talven hurjia määriä ja vahvuutensa oli selvästi juuri näiden helppojen osuuksien juokseminen.
Loppukiri ja ratkaisun hetket
Oulangassa huolsin jälleen nopeasti. Kello oli jo yli puolen yön ja aineenvaihdunta oli hieman hidastunut. En enää siis juonut tai syönyt aivan niin paljoa. En tuntenut tarvetta sille. Tein myös suunnitelman loppumatkan taktiikaksi. Kaikki helpot pätkät oli juostava, mutta iskut ajoittaisin lopun teknisiin mäkiin, joissa kokemukseni poluilta voisi antaa etua.
Matka jatkui läpi uskomattoman kauniiden aamuyön tuntien. Yö oli kirkas ja lämmin, niinkuin Suomen kesässä parhaillaan. Yhdessä Jaakon kanssa juoksimme Juumaan, jossa toiseksi viimeisessä huollossa nautin aamukahvit sämpylän kera, sekä tietty sain mukaan täydet urheilujuoma- ja vesipullot. Juttelimme Jaakon kanssa juoksusta ja mahdollisuudesta päästä maaliin alle 20 tunnin haamurajan. Aikaa olisi vielä, mutta lopun vaarojen ja tuntureiden ylittäminen tulisi tekemään urakasta hankalan. Päätin lähteä yrittämään ja kiristin tahtia. Jaakko jäi hieman jälkeen, ja lopullisen eron taisin tehdä jyrkässä Konttaisenvaaran nousussa.
Otin viimeisessä huollossa vain yhden lisäpullon juotavaa ja jatkoin kohti maalia. Matkaa oli enää vain seitsemän kilometriä, mutta se sisältää parhaat nousut ja hankalimmat laskut. Väsynein reisin kuljettuna vaikeampia alamäkiäkään ei voi juosta, joten aikaa kuluisi ainakin tunti. Olin nyt kuitenkin varma voitosta. Voimia oli hyvin jäljellä, ja koska olen kulkenut reitin useamman kerran, tiesin miten se pitää edetä, ettei kukaan pääse yllättämään.
Tunne onnistuneesta suorituksesta alkoi vallata samalla kun koin jopa pientä kaihoa unohtumattoman matkan päättymisestä. Jokainen askel vei lähemmäksi maalia, jossa kerrankin olisin ensimmäisenä. Kävin mielessä läpi reissun vaiheita, ja tunsin suurta iloa koetuista hetkistä sekä tietenkin valtavaa kiitollisuutta kaikkia minua auttaneita henkilöitä kohtaan.
Lopulta saavuin viimeisen mäen päälle, ja aloin kuulla Rukan kylältä kantautuvaa musiikin pauhua, kovaäänisistä kaikuvaa selostusta ja yleisön kannustusta. Viimeiset sadat metrit juoksin alamäkeen laskettelurinteen viereistä polkua ja tuuletin. Tuuletin itseasiassa kovasti, nyt oli oikea hetki sille! Tunnelma oli uskomattoman hieno. Yleisöä oli paljon, koska lyhyempien matkojen osallistujia oli kokoontunut Rukan torille omaa lähtöään varten.
Maaliin saavuin ajassa 20:12:40, joka on uusi reittiennätys. Vastassa minua oli myös viime vuoden voittaja, Juuso Simpanen, kilpailun johtaja Eppu Lumme ja tietenkin huoltotiimini, eli omat vanhempani. Pääsin lopulta keittolounaalle ja odottelin maalialueella toiseksi sijoittuneen Jaakko Eskelisen sekä kolmanneksi tulleen Juha Jumiskon maaliintulot.
Illalla pääsimme pokkaamaan palkinnot, ja täytyy todeta että oli suuri kunnia päästä samalle lavalle mainittujen juoksijoiden kanssa. Jumisko on alan suomalaisia legendoja, ja hänen suorituksia on tullut ihailtua jo aikoina jolloin itse vasta aloitin juoksuharrastusta. Ensimmäistä polku-ultraa juossut Eskelinen teki suuren vaikutuksen urheilullisuudellaan ja urheiluhengellään. Uskoisin, että lähivuosina, kokemuksen karttuessa hän pystyy dominoimaan kotimaan kisoja ja sijoittumaan erinomaisesti myös kansainvälisesti.
NUTSit Epun johdolla ovat tehneet yhdessä talkoolaisten ja yhteistyökumppaneiden kanssa valtavan hienon tapahtumakokonaisuuden Pohjois-Suomeen. Yli 2000 juoksijan polkujuoksufestivaali on tunnelmaltaan uskomaton kokemus ja järjestelyt toimivat mahtavasti alusta loppuun.
Miksi onnistuin
Olen miettinyt tekijöitä sille miksi, varmasti useiden mielestä yllättäen, pystyin niin hyvään suoritukseen. Yhtä yksittäistä tekijää sille ei ole, ja ottaen huomioon kilpakumppanien tason, pelkkä fyysinen kunto ei riitä selitykseksi. Alla eriteltynä muutamia asioita, jotka auttoivat onnistumiseen.
- Selkeät tavoitteet ja niihin pyrkiminen
- Tavoite 1: Juokse omaa tahtia puoliväliin
- Tavoite 2: Juo paljon ennen yötä
- Tavoite 3: Juokse kaikki juostavissa olevat paikat, vaikka edes hitaasti
- Järkevästi harjoittelu
- Harjoitella täytyy, mutta on syytä muistaa perspektiivi. Teen päivätöitä, joka välillä edellyttää matkustamista ja minulla on kaksi alle kouluikäistä lasta. En voi odottaa, että voisin harjoitella kuin ammattiurheilija.
- Kun elämässä on muuten ruuhkaa, on harjoittelua syytä keventää. Peruskestävyyskaudella juoksunkin voi hyvin korvata muulla liikunnalla, jos se sopii paremmin muuhun elämään.
- Kuuden viikon tehokuuri keväällä toimi erinomaisesti. Se oli tarpeeksi pitkä saavuttamaan hyvän nousujohteisen kunnon, muttei kuitenkaan liian pitkä rasittamaan muita elämän osa-alueita kun harjoittelun ajoitti pääosin aikaiseen aamuun ennen töitä (klo 4:30-7:00).
- Reitin ja omien vahvuuksien tunteminen
- Olen juossut Karhunkierroksen kolmesti aiemmin. Käytin tätä hyväksi kun mietin etukäteen mikä on hyvä vauhti mihinkin kohtaa reittiä.
- Olen vahva mäissä, niin ylä- kuin alamäissä. Panostin iskun paikat niihin, jotta minun ei tarvinnut turhaan väsyttää itseäni muulla repimisellä.
- Keskittyminen omaan tekemiseen
- Lähdin alusta lähtien juoksemaan itselleni soopivaa helppoa vauhtia.
- Sain huoltopisteillä tietoa muiden kilpailijoiden etenemisestä, mutta en antanut sen häiritä keskittymistä omaan juoksuun.
- Olosuhteiden huomioiminen
- Nyt oli lämmin ja erityisesti todella kuiva ilma. Vaikka lämpötila ei ollut kuin noin 23 astetta, oli se tavallistakin kuivempi koska edellisistä sateista on pitkä aika ja tuuli vaikutti myös kuivattavasti. Kuiva ja kuuma ilma kuivattaa kehoa, joten juominen on äärimmäisen tärkeää.
- Aurinko paistoi koko päivän ja pitkälle iltaan suoraan kohti kasvoja. Hyvät aurinkolasit reaktiivisilla linsseillä takasivat hyvän näkökyvyn lman, että energiaa kuluu silmien siristelyyn.
