Olimme laskeutumassa Grönlannin itärannikolle emmekä saaneet yhteyttä lentokentän lennonjohtoon. Islantilainen pilottimme huusi meille käskyn tähystää ilmatilaa koneen molemmin puolin, ja ilmoittaa, jos näemme lentokoneita. Onneksi muita lentokoneita ei näkynyt ja laskeuduimme onnellisesti hiekkaiselle kentälle. Hyppäsimme ulos koneesta emmekä nähneet ketään missään.
Hetken päästä näin kaksi paikallista kaverusta kävelevän meitä kohti, totaalisen humalassa. Kyselin missä henkilökunta piileskelee, ja he vastasivat: “- tädää, tässä ollaan!”. Tilanteelle ei voinut kuin nauraa. Toinen heistä taikoi yhtäkkiä esille ison puukon ja kaivoi taskustaan n. 20 cm pitkän hylkeenrasvapötkön. Sen jälkeen hän pisti rasvapötkön hampaittensa väliin ja leikkasi yhdellä viillolla makupalan itselleen. Naureskelin varovaisesti hänelle, kun puukko ja rasvapala lyötiin minun käteeni. Tästähän ei voitu enää perääntyä, joten copy – paste, tein samalla lailla. En vaan uskaltanut leikata palaa niin lähellä nenääni, joten rasvapalasta tuli aika iso. Sitä sitten jauhoin suussani kuin vanha lehmä ilman että mitään tapahtui. Rasvapala oli yhtä sitkeä kuin Nokian saapas.
Sylkäisin palan ulos kämmeneeni ja leikkasin siitä puukolla pieniä paloja, jotka nieleskelin kokonaisina. Inuiitit naureskelivat toimintaani makeasti, ja sitten toinen heistä sanoi minulle “Pilluarpunga”. Ihmettelin kovasti mitä hän nyt aikoi ehdottaa, kunnes hän sanoi englanniksi, että se tarkoittaa “You are happy!”. Saimme parhaimmat naurut kuukauteen!
Joskus on hyvä käydä jossain kaukana oivaltamassa miten hyvin asiat kotona loppujen lopuksi ovat.
Pata Degerman
