BLOGI, TALVIRETKEILY

Talvivaellus Repoveden kansallispuistossa

Talvi on hienoa aikaa, koska se muuttaa paljon asioita retkeilijän ympäristössä. Valon määrä vähenee, lämpötila laskee, lunta sataa ja maisema muuttuu. Talvi myös pyytää enemmän kokijaltaan. Se pyytää suunnitelmallisuutta, omistautumista ja lämpimiä vaatteita. Vaihtokaupaksi se voi tarjota rauhaa, haastavia kokemuksia ja mahdollisuuksia oppia uutta.

metsä

Talvi muuttaa myös paikkoja. Katselimme työkaverini Jaakon kanssa tietoja Repoveden kansallispuistosta, Lapinsalmen aloituspisteestä. Reitin alussa ollut riippusilta on romahtanut ja odottaa vielä korjaustaan, mutta kesästä loppusyksyyn on ylitystä varten järjestetty venekuljetusta. Talvi toi kuitenkin mukanaan kylmemmät ilmat, harvensi kävijöitä ja jäädytti järven. Lapinsalmen aloituspisteen parkkipaikka oli nyt siis suljettu ja tie sinne estetty.

Mäntyharjulta Repovedelle

Olisimme halunneet lähteä sieltä lumikenkävaellukselle Repoveden kansallispuiston kiertävälle Kaakkurin kierrokselle, mutta tämä särö suunnitelmassa saa ajattelemaan laatikon ulkopuolelta. Päätämme vaeltaa Mäntyharjun kirkonkylältä Repoveden kansallispuistoon, Saarijärven parkkipaikalle.

Reitti on kesäisin suosittu pyöräily- ja vaellusreitti. Pituutta sillä on noin 33 kilometriä ja se yhdistelee metsäpolkuja ja ajoittaisia hetkiä maastoteillä. Korkeuseroja reitillä on mukavasti. Internetiä kolutessani huomaan kuitenkin nopeasti, ettei infoa reitin sotkemisesta lumikengillä löydy ollenkaan. ”No, saadaan olla rauhassa”.

Valmistaudu talviretkelle

Talvi vaatii valmistautumista. Kesällä on helppoa täyttää rinkka vastaavalle viikonlopun pyrähdykselle, mutta kun kylmään ja pimeään lähdetään seikkailemaan, on tärkeää, että kaikkea on mietitty.

Kaksi juomapulloa

Joista toinen on termari ja toinen muovinen juomapullo. Termarissa voin kuljettaa koko päivän lämmintä vettä mukanani. Sitä voi käyttää teehen ja retkiruoan valmistamiseen. Muovipullossa kulkeva vesi kylmenee matkan aikana, mutta ainakin itselleni on tärkeää saada juotua janoon muutakin kuin kuumaa vettä. Muovipullo täynnä kiehuvaa vettä myös hohkaa lämpöä ulos, joten sitä voi öisin käyttää lämpöpatterina makuupussissa.

Kaasua retkikeittimeen

Kaasua menee talvella huomattavasti enemmän, varsinkin jos tulen ääreen ei ole mahdollista päästä. Kaikki juoma- ja ruokavesi pitää ensin sulattaa retkikiettimellä lumesta, ja sitten kiehauttaa.

Lämmintä vaatetta

Tarpeeksi lämmintä vaatetta. Ehdottoman tärkeää on katsoa sääennustukset ja tulevat lämpötilat ennen reissua. Erityisen kylmällä hyvä lisä on balaclaca sekä monikäyttöinen tuubihuivi, jota voi käyttää pipona tai huivina.

Kantamusten paino

Vaellus on todennäköisesti rankempi kuin jos sen kesällä suorittaisi. Siksi päätämmekin pakata vain valmiita retkiruokia mukaan ja annostelemme muutkin eväät niin, ettei niitä ole turhan paljon ylimääräisiä.

Reitti

Meillä ei hirveästi aikaisempaa kokemusta ole lumikengillä vaeltamisesta ollut, joten valitsemme mahdollisimman helposti toteutettavan reitin. Se vaikuttaa helposti seurattavalta, ja sen varrella on useampia teitä, joita pitkin hätätapauksessa voisimme karata alkuperäissuunnitelmasta.

Kokemus

Mistä varusteistani olen varma? Millä minä pärjään? Onko tämä makuupussi tai makuualusta tarpeeksi tuhti, jotta yöllä saa myös unta? Tiettyihin kysymyksiin vastaamaan pystyminen ennen reissua helpottaa huomattavasti ratkaisuiden tekemistä matkan varrella.

Reitin ja aikataulun suunnittelu

Aikataulutus ei ollut tämän retkikunnan vahvuus. Vaelluksen suunnitelma oli seuraava: Sunnuntaina lähtö Repovedelle, toisen auton pudotus Saarijärven parkkipaikalle ja toisella Mäntyharjulle parkkiin. Illalla kävely laavulle, ja seuraavat kaksi päivää taivallusta kohti Saarijärveä.

Erinäisten muuttujien jälkeen on melkein keskiyö ennen kuin iskemme rinkat selkään ja laskeudumme polun pimeyteen. Molemmilla on otsalamput himmeällä, valaisemassa askelia. On kylmä, ja epävarmuus yöpymispaikasta mietityttää. Meillä on mukanamme Fjällrävenin Abisko Shape 2. Se on kevyt ja riittävän tilava meille molemmille, myös talvivarustuksessa. Meillä on kuitenkin edessämme ainakin kahden tunnin pikapatikka ensimmäisen yön kohteellemme, Uutelan laavulle, eikä ajatus teltan pystyttämisestä lumisateessa keskellä yötä oikein inspiroi.

Kodan lämmössä

Hetken päästä saavumme kuitenkin alueelle, josta reittimerkinnät Repovedelle ja muihin lyhyemmille luontopoluille alkavat. Sammalisen kota. Ei olla huomattu, että aivan reitin alussa on myös mahdollista nukkua kodan lämmössä! Ajatus tästä lämmittää retkeilijän mieltä ja matka sujuu nopeasti.

Kohta tuijottelemmekin liekkejä, nuotion värjätessä kodan oranssiksi valollaan. Paistamme makkarat ja laitamme hieman vettä sulamaan huomista patikkaa ajatellen. Hieman liian pitkäksi venynyt ensimmäinen päivä tuuduttaa pojat nopeasti, eikä yön aikana kertaakaan pääse kylmä tulemaan.

tuli
Kodan lämmössä on mukana köllöttää.

 

kota
Sammalisen kota.

 

Vettä sulatettelimme yön ja aamun aikana riittävästi niin, ettei se loppuisi päivän aikana. Halusimme tehdä sitä mahdollisimman paljon tulen ääressä, säästääksemme kaasun kulutusta.

Lumikenkäily, varsinkin ilman tehtyjä reittejä, on rankkaa puuhaa. Vaikka olimme tutkineet omaa reittiämme etukäteen, emme voineet tietää onko kukaan poluilla käynyt lähipäivinä tai onko edes maastoteitä käyty auraamassa. Vastauksen saimme heti alkumetreillä, ihan omat polkumme saisimme luoda.

Pukeutuminen talvivaellukselle

Olemme osanneet pukeutua oikein. Lämpötilan ollessa muutaman asteen pakkasen puolella ja reittimme kulkiessa 40 senttiä syvässä hangessa, emme tarvitse hirvittävän paljon päällemme.

Vaatteista ja varustuksesta

  • Tavalliset vaelluskengät, Hanwag Tatra
  • Vaellussukka, itselläni jalassa Smartwoolin PHD Outdoor, mutta suosittelen lämpimämpää, jos on vähänkin herkkä kylmälle
  • Pitkät merinovillaiset alushousut, esim. Aclima Anarjohka
  • Tierran Lite Track Pants, eli joustavat softshell-housut, joista voi tarvittaessa avata ventilaatiot. Ovat myös yllättävän kätevät lumihangessa, sillä niissä on pohkeeseen asti vedenpitävä kalvo. Tämä siis ainakin allekirjoittaneella korvasi säärystimien käytön!
  • Yläkroppaa suojatakseni minulla oli kolme eripaksuista pitkää merinovilla-aluspaitaa ja Fjällrävenin Skogsö-vaellustakki. Ehkä kerroksista olisi voinut keventää yhden merinon pois, mutta tykkään olla mahdollisimman mukavissani.
  • Päähän sitten merinobuffi ja pipo. Ajoittain joutui paksumman pipon ottamaan pois ja laittamaan buffin kaulalta tilalle.
  • Hanskoina käytin itselleni ensimmäistä kertaa nahkaisia Hestran hanskoja, joissa on villavuori sisällä. Tykkäsin tästä kombosta, koska vaikka päivän aikana ne kastuivatkin, villa piti lämpöä yllä luotettavasti.
  • Untuvatakki oli rinkan yläosassa, jotta sen sai puettua tauoilla päälle.
  • Aurinkolasit ovat tärkeitä olla lähettyvillä. Vaikka meillä satoikin lunta tauotta kaksi päivää, oli ympäristö niin kauttaaltaan valkoinen, että silmiä kannatti suojata.
  • Kartta oli taiteltu housujen etutaskuun, niin että siinä oli aina oikea kohta esillä. Näin ei tarvinnut ottaa hanskoja pois kartan tarkastelua varten.

vaeltaja

Koskematon hanki ja täydellinen rauha

Huomaamme heti, mitä talvi meille pystyy antamaan: Lähtiessämme ensimmäiselle polkuosuudelle, koskemattomaan hankeen, minut valtaa rauha! On niin hiljaista ja taidamme olla ainoat polun tallaajat vähään aikaan, ja vähään aikaan myös meidän jälkeemme. Tykkylumen peittämät kuuset ja männyt kaartuvat ympärillemme ja sohimmekin niitä vaellussauvoillamme auttaaksemme niitä suoristumaan, ja antamaan tietä kulkijoille. Yhden kerran lumen alta nouseva puu pudottaa lumet niskaani ja sen jälkeen kuljen visusti huppu päässä, vaikka kuuma tulee.

Huomaamme todella nopeasti, että reitin kulkeminen talvella kahdessa päivässä tulee olemaan rankanlainen kokemus. Tarpoessamme syvässä hangessa on hyvä vaihtaa poluntekijää säännöllisin, lyhyin väliajoin. Emme juurikaan keskustele edetessämme, vaan keskitymme tahdin säilyttämiseen ja luonnon tarkkailemiseen. Ensimmäisen infokyltin luo saapuessamme huomaamme, että matkanteko on hidasta. Kaksi tarvottua tuntia ja kolme edettyä kilometriä.

polku

Suunnitelman muutos

Kaivamme kartan esiin ja rukkaamme suunnitelmaamme: Matkoslammen laavu on parhaiten sopivalla etäisyydellä meistä, jotta voimme sinne ihmisten aikoihin päästä. Sammalisen laavulta sinne on noin 15 kilometriä. Osa matkasta kulkee teitä pitkin, joten meillä on toivoa myös helppokulkuisemmistakin kohdista. Pyrimme kävelemään mahdollisimman pitkään eväiden voimalla, taittaaksemme mahdollisimman suuren osuuden valoisana aikana. Lounaan söisimme sitten otsalamppujen valossa, ennen viimeistä rypistystä laavulle!

Suunnitelma kuitenkin muuttuu, koska matkan varrelle osuu Pitkäjärven laavu. Se sijaitsee kauniilla paikalla, pienen niemen kärjessä ja haluamme nauttia lounaamme katsellen lumen peittämälle järvelle. Suopursut törröttävät lumen läpi, mutta samaa tuoksua ei niistä tänä kylmänä vuodenaikana valitettavasti saa aistittua. Termarissa odottanut kuuma vesi uuttuu mukissani teeksi ja nautin sen odottaessani retkiruuan valmistumista. Retkiruokapussin olen laittanut untuvatakkini sisäpuolelle, jotta valmistuessaan se pysyisi lämpimänä ja toimisi myös henkilökohtaisena patterinani.

suopursu

Vatsat täynnä syvään hankeen

Lounaan jälkeen reitti kulkee pitkin maastoteitä, joista ei selkeästi koko talven aikana aura ole yli ajanut. Mahat täynnä ruokaa tunkkaamme pitkää ylämäkeä eteenpäin, ehkä syvimmässä hankiosuudessa tähän asti. Alkaa myös hämärtyä, joten laitamme otsalamppujemme punaiset valot päälle. Näin silmämme myös tottuvat samalla hämärään ja näemme pimeässä hieman paremmin.

Talvi vaatii suunnitelmallisuutta

Olemme tutkineet reittiä etukäteen tarpeeksi paljon, eikä valon katoaminen stressaa meitä kulkiessamme eteenpäin. Tiedämme missä olemme, ja jos lumen määrä tekee patikan liian raskaaksi, osaamme kyllä löytää nopean tien ihmisten ilmoille. Olen myös asentanut urheilukellooni reittipisteitä, joita voimme hätätapauksessa käyttää. Onhan reitti hienosti merkitty puuhun maalatuilla symboleilla, mutta lumi on peittänyt osan niistäkin. Silloin tällöin siis joutuu luottamaan intuitioon ja omaan visioon siitä, minne reitti seuraavaksi mahdollisesti jatkuisi. Tuntuu hyvältä tietää, että vaikka etenemisemme onkin hidasta ja hieman hapuilevaa, ei tässä mikään hätä silti ole!

Astumme tieltä polulle, tiheään metsään. Lunta tulee paljon paksuina hiutaleina, ja näemme edessämme vain lumen painon muovaamaa kuusimetsää. On pilkkopimeää ja otsalamppujemme valossa siivoamme puiden runkoja vaellussauvoillamme, jotta mahdolliset reittimerkinnät paljastuisivat. Maasto antaa merkkejä, että kuljemme puron lähettyvillä ja se lisää tarkkuutta askeliimme. Vaikka ollaankin oltu jo parisen viikkoa pakkasen puolella, ei näistä piskuisista vesistöistä koskaan voi olla varma. Tässä säässä en halua upottaa jalkojani veteen. On hieno kokemus tulla luontoon, joka haastaa kulkijaansa!

pimeällä vaellus
Talvinen, pimeä metsä ja Jaakko etsimässä reittiä.

 

Onko vielä pitkä matka

Kello on jo yhdeksän illalla, kun Jaakko kysyy minulta jäljellä olevasta matkasta. Hetken aikaa paikannan itseäni kartalle ja ilokseni voin vastata, että kymmenen minuutin sisällä olemme laavulla. Ja millainen laavu Matkoslammen laavu onkaan! Nuotiopaikka on suojattu lumelta sen päälle käännetyillä paistolevyillä ja laavulla on valmiina kaarnaa ja klapeja. Nuotio on hetkessä valmis.

Kummastelen rakennusta, joka on laavun vieressä. Se näyttää iglulta, mutta siinä on savupiippu ja sen kyljet ovat kerran sulaneet ja kasvattaneet päälle jääkuoren. Käyn katsomassa, ja saunahan se on! Vieläpä vapaassa käytössä. Vaikka päätämmekin olla lämmittämättä sitä, olen fiiliksissä asiasta. Pakko tulla ensi kesänä tänne ottamaan löylyt ja pulahtamaan Matkoslammessa. Sauna on myös ajatuksena turvallinen. Jos lämpötilat nyt laskisivat, voisimme aina turvautua sen lämpöön.

laavu
Matkoslammen laavulla.

 

sauna
Matkoslammen sauna.

 

Yö laavussa

Nuotion tuli saa kuitenkin riittää tällä kertaa. Aiomme myös nukkua laavussa. Oma alustani on Expedin Synmat lite ul, jonka ohjeellinen eristävyys riittää noin kahteen pakkasasteeseen. Olen kuitenkin pakannut mukaani myös rullattavan solumuovisen makuualustan, joka toimii lisäeristeenä ja pitää minut lämpimänä. Tiedän kokemuksesta, että tämä kombinaatio riittää vielä yli kymmenessäkin pakkasasteessa. Se, että asioita on aikaisemmin kokeiltu ja koettu toimiviksi, on iso voimavara talvivaelluksella.

Syömme illallisen, ja sulatamme seuraavan päivän vedet. Illan viimeisenä tekona lyömme nuotioon ison läjän paksumpia klapeja, jotta voimme nukahtaa lämpöön, tanssivaa loimua tiiraillen. Aamulla olisi tarkoitus jatkaa kohti Saarijärven parkkipaikkaa. Olemme jo illalla päättäneet, että etsiydymme sinne pääosin autoteitä pitkin, ilman lumikenkiä. Illalla on kuitenkin vielä ajettava Helsinkiin. Kesällä tämä reitti on varsin helposti tehtävissä kahdessa päivässä, mutta nyt olisi ollut hyvä varata vielä kolmas.

Tämä ei meitä haittaa, olimme saaneet koko reitin itsellemme kahden päivän ajaksi. Vaelluksen aloituksesta Saarijärven parkkipaikalle, olimme nähneet vain kaksi ihmistä, joista molemmat samana päivänä. Ympärillämme oli vain talven autioittama luonto, hiljaisuus ja lumeen piirtyneet merkit ja jäljet ympäröivästä elämästä. Olimme tallanneet samoja polkuja ainakin päästäisten, kettujen tai ilvesten ja hirvien kanssa.

Kesällä aion ehdottomasti tutustua reittiin uudelleen. En kuitenkaan usko, että se tulee vetämään vertoja tälle talviselle tutkimusmatkalle, jossa opimme molemmat paljon talvivaelluksen alkeista ja myös lumikenkäilystä.

Suosittelen lämpimästi nauttimaan talvesta ulkona. Jos lunta on liikaa, avaavat lumikengät aivan uudenlaisen portin Suomen luontoon tutustumiseen!

KOMMENTIT

Samanlaisia ​​blogeja


+ 6 kirjoitusta kategoriassa " Blogi, Talviretkeily"




Tilaa ilmoitukset uusista blogeista!

Tilaa uutiskirjeemme ja saat tuoreita uutisia! Anna sähköpostiosoitteesi alla. Tilaamalla hyväksyt tietosuojaselosteen ja evästeet.