365 Klubi suuntasi elokuussa maailmanpolitiikan kuumimpaan polttopisteeseen, kun juuri ennen Grönlannin reissuamme Yhdysvaltain presidentti oli viritellyt keskustelua saaren ostamisesta ja aiheuttanut tapansa mukaisesti myrskyn vesilasiin. Se ei onneksi kuitenkaan yltänyt Etelä-Grönlannin rannoille asti, missä aurinko paistoi klubilaisille liki koko viikon.
Matka Reykjavikin kautta Narsarsuaqin pienelle lentokentälle on jo kontrasti itsessään. Islannin huippuunsa viritetty turismikone ei voisi kauempana olla Grönlannin kotikutoisesta ja varsin alkeellisesta infrastruktuurista, joka vaatii matkailijalta pienoista asennoitumista jo ennakkoon. Grönlanti on loppujen lopuksi lähempänä kehitysmaita kuin modernia valtiota, vaikka Tanskalle kuuluukin. Mutta juuri se tekee paikasta varsin viehättävän. Se, ja maan uskomaton luonto.
Aurinkoisten jäävuorten seassa
Aloitimme melonta- ja vaellusmatkamme tutustumalla Brattahlíðin kylän viikinkiraunioihin nykyisen Qassiarsukin alueella. Ranta on sama, johon Erik Punainen joskus 800-luvun lopulla laivansa karautti, ajatteli löytäneensä uuden vehreän maan ja nimesi sen Grönlanniksi. Vähänpä tiesi Erik, että löytämänsä kohta Grönlannista oli käytännössä alueen ainoa pieni viljeltäväksi kelpaava maapläntti ja että parin kilometrin päästä alkoi jäätikkö, joka peittää loput saaren yli kahdesta miljoonasta neliökilometristä. Nykyään Qassiarsukissa sijaitsee yksi Grönlannin harvoista lammasfarmeista.
Historiantunnin jälkeen suuntasimme muutaman kilometrin levyisen kannaksen toiselle puolelle Tasiusaqiin, mistä aloitimme seuraavana aamuna matkamme melontaosuuden.
Elokuun lopun sää voi olla näillä main varsin ailahteleva, mutta meille osui arpa kohdalleen. Pilvettömässä tyynessä säässä jäävuorten seassa melominen veti aika hiljaiseksi ja valkoisten jättiläisten seassa lilluessa olo on kovin pieni. Meloimme kaikki kolme päivää upeissa olosuhteissa auringon alla pidellen leiriä pienen kannaksen rannassa hylkeitä ja merikotkia tähyillen. Hiljaisuuden rikkoi ainoastaan jäävuorten öinen pauke, ääni, jollaista ei pääse kokemaan missään muualla.
Syyssäätä vuoristossa
Melontaosuuden jälkeen vuorossa oli vaellus Mellemin vuoristoon Narsarsuaqin toiselle puolelle. Nyt sääennusteeseen oli jo ilmestynyt uhkaavia sateita, mutta niiltä vältyttiin onneksi vielä viikon rankimman päivän ajan, kun nousimme useita satoja metrejä rinkkojen kanssa kohti leiripaikkaamme ylhäällä vuoristossa. Aurinko paistoi edelleen ja lämmin tuli! Ihastelimme Kiattutin jäätikköä sen reunoilta ennen telttojen pystyttämistä Mellemlandetin sydämeen noin 600:n metrin korkeuteen. Lupailtu sade saavutti meidät vasta illalla.
Seuraavana aamuna jätimme leirin paikalleen ja lähdimme pienen tihkun siivittämänä ihailemaan massiivista Qooroqin jäätikköä, joka puskee päivittäin noin 200 000 tonnia jäätä mereen. Se on saman verran kuin mitä New Yorkin kaupunki käyttää makeaa vettä vuosittain! Eipähän tarvinnut ihmetellä, että mistä alueen jäävuoret pääasiassa tulevat, ne, joiden seassa olimme juuri pari päivää aiemmin meloneet. Iltapäivällä teimme vielä lyhyen patikan läheisille huipuille sateen edelleen ropistessa niskaan. Vastapäisillä vuorilla vesi oli jo tullut lumena.
Märkä keli väistyi kuitenkin jo seuraavaan aamuun mennessä ja saimme vaellella takaisin Narsarsuaqiin jälleen tyynen taivaan alla. Yksi sadepäivä oli lopulta varsin halpa hinta maksettavaksi muuten aurinkoisesta ja täydellisestä viikosta! Narsarsuaqista ajelimme vielä kumiveneellä ihastelemaan Qooroqin etuseinää vesiltä käsin ennen perinteistä grönlantilaista illallista ja ansaittuja virvokkeita Qassiarsukissa. Edessä oli enää lento Islannin kautta takaisin kotiin
Ei infraa, ei turisteja
Paluumatka Islannin kautta alleviivasi edelleen ajatusta, että pysyisipä Grönlanti aina Grönlantina. Ettei sitä nielaisisi massaturismi, kuten naapurisaarelle on käynyt. Ettei sen uskomattoman kauniista, karusta ja koskemattomasta luonnosta koskaan tulisi huvipuistoa. Tai ettei amerikkalaiset koskaan sitä ostaisi.
Onneksi maan pelastuksena toimii sen oma mahdottomuus. Grönlannissa ei ole autoteitä, ei kunnollista jätehuoltoa, viemäröintiä tai ylipäänsä kunnollisia elinolosuhteita, sinne on vaikeaa (ja kallista) päästä ja matkailuteollisuuskin on varsin olematonta, joten isot turistimäärät pysynevät todennäköisesti vastakin loitolla.
Viime vuonna emme nähneet vaellus- ja melontaosuuksilla ketään, nyt törmäsimme kahteen muuhun ihmiseen koko viikon aikana. Katsotaan paljonko ensi vuonna vastaan tulee, trendihän on kuitenkin siis kasvava.
Osallistu mukaan ainutlaatuiselle 365 klubin melonta- ja vaellusmatkalle. Vuonna 2020 lähtöjä toteutetaan kaksi: 17.–26.08.2020 ja 24.08.–02.09.2020
365 Klubi tarjoaa tapahtumia ympäri vuoden. Katso kaikki tulevat tapahtumat »
