En omista mitään teknisiä vaatteita, vaan kuljen perinteisesti ryönäisissä skedevaatteissa, kerrostaen hupparia, flanellia ja t-paitaa, hikoillen selkäni märäksi ja hajustaen viehättävästi kaikki kledjuni.
Pyöräilymatkalleni Partioaitta varusti minut Itiksen myymälän Janin avustuksella vaatteiden puolesta päästä varpaisiin. Sain mukaani sukkia, alusvaatteita, t-paitoja, takin ja housut, kuoritakin ja -housut sekä untuvatakin. Epäilin varustautuneeni turhan monilla ja liian lämpimillä vaatteilla, sillä kesäreissullehan tässä oltiin lähdössä.
Lähtöaamuna nappasin viluissani vielä mukaan Supernaturalin merinovillaisen hupparin päälle. Olin aikonut jättää sen kotiin värinsä (kirkkaan violetti) ja tiukkuutensa takia, mutta sain kiittää päätöstäni jo muutaman tunnin päästä. Matkani alkoi tihkusateessa hytisten, laivaan pääsyä odotellen. Olin toiveikkaana pukenut päälleni vain farkkushortsit ja kuoritakin. Laivassa kylmä ilmastointi puhalsi kaikkialta, mutta merinovillainen huppari piti minut lämpimänä koko lauttamatkan ajan. Olisinpa ollut vain tarpeeksi reipas hakeakseni housutkin jalkaan.
Merinovillan hyödyt huomaa urheillessa nopeasti. Kiinni ihossa ollessaan se lämmittää jatkuvasti, ja toisaalta hengittää kuumalla säällä. Materiaali tuntuu älykkäältä, kuin se tietäisi mitä tarvitsen kyseisellä hetkellä. Ohuet merinovillasukat ovat olleet aivan nerokkaat, sillä niiden ansiosta jalkani eivät kastu hiestä. Se on todella tärkeä ominaisuus pitkillä matkoilla, varsinkin kun hygienia ei ole aivan samalla tasolla kuin kotona. Ja pakko mainita erikseen vielä Supernaturalin merinovillaisista alushousuista: ehdottomasti mukavimmat pikkarit mitä olen koskaan käyttänyt.
Naisten retkeilyvaatteista sanottakoon, että ne ovat tällaisen poikatytön mielestä enimmäkseen takapuolesta. Kaikki on pinkkiä tai liilaa ja mahdollisimman makkarankuorta. Tästä syystä suuri osa vaatteistani on miesten mallistosta.
Kuoritakki ja -housut ovat olleet hankintalistallani jo pitkään, mutta rajallisen budjetin takia en ole niitä saanut hankituksi. Partioaitan valikoimasta Itiksen myymälän Jani suositteli minulle Marmot Minimalist kuoritakkia ja -housuja. Onnekseni naisten mallista sai mustaa värivaihtoehtoa, voitto! Nämäkin yllättivät heti ensimmäisenä päivänä: mikä on tämä kumma materiaali Gore-Tex, jonka päällä pisarat vain helmeilevät ja niitä voi puhallella kankaalta pois. Tämä oli lapsena lempipuuhaa ravintoloissa, joissa oli vahakankainen pöytäliina: puhaltelimme sisarusteni kanssa pillillä kokis- ja sprite-tippoja pitkin pöytää, ottaen kisaa toisiamme vastaan. Arvaatte varmaan, että olimme tarjoilijoiden suosikkeja.
Toinen ehdoton bonus on se, että kuoritakki ja -housut istuvat ja näyttävät oikeasti hyvältä. Mistään ei kiristä eikä kinnaa. Sateessa pyöräillessä huomaa kuitenkin vedenpitävän materiaalin huonon puolen: vaatteet eivät hengitä tarpeeksi. Yhtenä päivänä pyöräilin yli 20 kilometriä rankkasateessa, sadevaatteet päälläni. Päästyäni perille riisuin Marmotin kuorivaatteet päältäni ihmeissäni: vaatteeni olivat aivan märät. Hetken epäilin vaatteiden vedenpitävyyttä, kunnes tajusin että eivät ne kastuneet taivaalta satavasta vedestä, vaan omasta hiestäni.
Tierran Correspondent housuja ja takkia rokkaan kunnon safarityyliin, kalastuslakki päässäni ja oldschoolit jalassa. Vaikka reissussa käytännöllisyys on tärkeintä, en kuitenkaan halua pitää vaatteita, joissa en tunne oloa omaksi itsekseni (täten ei vaatteita naistenmallistoista). Mukana reissulla omasta vaatekaapista on 2 t-paitaa ja farkkushortsit. Olen pärjännyt mainiosti pienellä vaatevarustuksellani, ja tosi asiassa vaatteita taitaa olla vähän liikaakin.
Huuhtelen vaatteeni ajon jälkeen ja aamuun mennessä merinovilla on kuivunut. Ainoa mitä olen huomannut tarvitsevani on hihaton toppi. Uima-asu unohtui myös kotiin. Lähestyessäni etelää pitkähihaiset taitavat siirtyä laukkujen pohjalle ja joudun tehdä vähän ostoksia täydentämään lämpimän sään asukokonaisuuksia. Tähän asti pyöräilykelit ovat kuitenkin olleet viileät ja sateiset, joten lämpimät vaatteet ovat tulleet tarpeeseen. Parempia säitä odotellessa!
Lue seuraava osa: Ylellistä yksintelttailua pyöräilyn lomassa
Matkapyöräilyopas
Retkipyöräily on monipuolinen laji, joka sopii miltei kenelle tahansa iästä, sukupuolesta, kulttuurista tai fyysisestä kunnosta riippumatta. Tärkeintä on uskaltaa lähteä. Jotta pyöräretkesi onnistuisi, on muutamia asioita jotka kannattaa ottaa huomioon. Matkapyöräilyoppaastamme löydät vinkkejä retkesi toteuttamiseen, olit sitten vasta-alkaja tai jo kokeneempi matkapyöräilijä.
