Ulkoilijan elämä on ihanaa, kun varusteet ovat kunnossa. Joku fiksu on sanonut, ettei ole huonoja kelejä – on vain huonoja varusteita. Sekä minä että tyttäreni Janina pyöräilemme työ- ja koulumatkat lähes läpi vuoden. Ainoa este pyöräilylle on sankka lumisade. Ihan fillarin kantohommiin emme ole vielä ryhtyneet. Tuuli ja sade voivat olla matkalla hidaste, mutteivat este. Luonnollisesti Suomen vaihtelevat kelit vaativat pyörältä kestävyyttä, säännöllistä huoltoa sekä asianmukaisia varusteita, kuten lamput ja nastarenkaat talvella. Me ihmiset tarvitsemme samoja asioita, kun yhdessä fillarin kanssa teemme töitä eteenpäin pääsemisen suhteen. Kestävyys kehittyy aktiivisella liikkumisella ja huolloksi riittää usein pesu, uni ja ruoka. Varusteiden kanssa sitten voikin hifistellä loputtomiin.
Fiksu pyöräilijä suojaa itsensä päästä varpaisiin. Lukkopolkimia emme ole edes harkinneet, koska pääasiassa ajamme Helsingissä melko keskusta-alueella, jolloin pysähdyksiä ja risteyksiä on lyhyelläkin matkalla enemmän kuin sormet ja varpaat pystyvät laskemaan. Kengät ovat meillä ehdottomasti gore-texiä, joka tehokkaasti pitää jalat kuivana kelillä kuin kelillä. Kengissä on hyvä olla myös vähän vartta, niin ei kaikki kura karkaa lahkeesta sisään. Pohjassa arvostan uritusta sen verran, että kenkä grippaa polkimeen napakasti ja tarvittaessa maan pintaankin suhteellisen luotettavasti. Nauhallinen kenkä on kätevä, talvella voi popoon laittaa villasukkaa pakkasasteiden mukaan. Erillisiä talvikenkiä en ole käytännössä tarvinnut, joskus -20*C pakkasella olen niitä harkinnut, mutta niin kovat pakkaset ovat Etelä-Suomessa harvinaista herkkua.
Villasukkien alla toimii aina iki-ihana merinosukka. Merino toimii myös aluskerrastona, kesällä lyhyenä mallina ja talvella pitkänä kalsarina ja pitkähihaisena paitana. Jos sen lisäksi vielä tulee kylmä talvipakkasilla, niin päälle voi kiskaista päälle supertyylikkäät lampaanvillaiset shortsit ja erilliset hihat. Kainalot ja selkä harvoin kaipaavat lisää lämpöä, varsinkin kun itsellä ainakin on aina reppu selässä pyöräillessä. Merinoa alle ja päälle taivaallinen keksintö – kuoripuku! Itse arvostan ”erittäin vedenpitävää” versiota ja nyt olenkin päätynyt Arc’teryxin mallistoon. Kangas on hieman jäykkää, mutta vedenpitävyysominaisuuksiltaan erinomaista. Takin slimfit mahdollistaa merinoaluspaidan käytön, mutta mummon kutomaa paksua villapomppaa sinne ei kyllä mahdu. Slimfit on erinomainen reppua käyttävälle ulkoilijalle, jolloin myös uloimman kerroksen istuvuus on timmi. Housujen materiaali on todella jäykkää ja luulenkin, että nämä housut ovat itselläni parhaimmillaan jääkiipeilyssä. Housujen lahkeissa on erikoisvahvikkeet jääpiikkien osumia varten, lumilukot sekä säärystimen kiinnikkeet. Housut on extrakätevä pukea ja riisua sivussa olevien kokopitkien vetoketjujen ansiosta. Odotan vaan talvea ja jääkiipeilyseinämien huiputuksia, jolloin pöksyt pääsevät tositoimiin!
Hanskoja ei voi olla koskaan liikaa! Pyöräilyssä hanskan pitää olla vedenpitävä ja hyvin istuva. Vaihteiden vaihtaminen ja erityisesti jarruttaminen ei voi jäädä kiinni löpöttävästä hanskasta. Tarrakiinnitys ranteessa on mukava lisä, niin ranteelle ei tule viimaa. Itse tykkää käyttää kypärän alla… no kypärämyssyä. Syksyllä silkkinen on mukava, mutta talvella merinovilla riittää hyvin. Erillisiä pipoja en ole koskaan käyttänyt, niissä tulee liian kuuma. Jos kovasti tuiskuaa ja pyryttää, niin sujautan buffin naaman eteen kuin voro ennen pankkiin menemistä. Koko komeuden kruunaa kypärän ohella ajolasit. Itse suosin keltaisia linssejä, joilla näkee hyvin auringossa, veden äärellä sekä myös pimeässä. Kesällä kevyitä laseja ja talvella ihan laskettelulaseja. Laseja käytän aina: ei mene ötököitä, tuisketta, lumiräntäsohjoa eikä autoista kimpoavia kiviä silmiin. Yhden pyörä-auto-kolarin kokeneena uskon kerrasta, kun ambulanssihoitaja sanoi, että käyttämäni lasit pelastivat näköni. Mulla on vielä monta matkaa, vaellusta, kiipeilyreissua ja polkupyöräreittiä nähtävänä. Siksi ajolasit ja kypärä.
Janinan teksti:
Aloitan ihan näin, että Fjällrävenin oranssi ulkoilutakki on kyllä ihan mahtava. Se toimii hyvin erilaisissakin sääolosuhteissa ja tuntuu yllättävän mukavalta paljaalla ihollakin. Lisäksi se näyttää hyvältä päällä. Erityisesti tämä syksyn ruskan väreihin taittuva oranssi miellyttää silmääni kaikin puolin.
Vaelluksella takki oli yksi painavimmista asioista repun lisäksi, joita minulla oli mukana. Portugalin vaelluksella säät eivät nyt ihan vaatineet päivittäistä takin käyttöä, mutta se oli hyvä olla mukana.
Takki on ohutta materiaalia, eikä sellaisenaan mitenkään erityisen lämmin. Tavitakiksi siis huono valinta. Se kuitenkin blokkaa sateen ja tuulen lähes täydellisesti. Portugalin viileinä aamuina tai sumuisina päivinä, sekä Suomen viileinä, sateisina ja tuulisina syyspäivinä se on loistava. Ainoastaan äärimmäisissä rankkasateissa etutaskun alasauma on hieman kastunut läpi. Muuten olen pysynyt täysin kuivana takin osuudelta.
Omaan silmääni takki on hyvännäköinen. Pidän sen väristä ja mallista. Takki tuntuu hyvältä päällä pyöräillessä, eikä kiristä mistään.
Hiostavalla säällä tai urheillessa takki pitää lämmön niin hyvin sisällään, että voi tulla epämukavan kuuma, mutta siihenkin on ratkaisu. Hihojen alla on kaksi vetoketjua, jotka erehdyttäväsi näyttävät taskuilta. Niistä vedettäessä saa kuitenkin pitkät kolot takin sivuille siten, että se hengittää hieman paremmin. Huppukin on hyvä, mutta sitä ei saa vedettyä pyöräilykypärän yli, ainakaan helposti.
Rintataskut ovat hyvät esimerkiksi pyöräillessä, kun avaimet ja puhelimen saa helposti lähelle ja ne mahtuvat sinne hyvin. Muuta taskuihin ei oikein voi laittaa tai saa kummalliset pahkurat rintataskujen kohdalle. Jos jotain toivoisin, niin taskut myös muualle kuin rinnan kohdalle. Tähän mennessä takki on myös ollut kestävä ja pääsee varmasti hyvään käyttöön sekä syksyisin, keväisin, että ylipäätään Helsingin tuulisiin päiviin. Takin alle mahtuu jonkun verran vaatetta, joilla voi myös varautua viileämpiinkin alkutalven sadepäiviin.
