Marraskuu on minulle vuoden vaikein kuukausi. Pimeys, kylmyys ja syksyn loputtomuus voi helposti masentaa mieleni. En ole suuri joulun ystävä, joten senkään odottaminen ei piristä taapertamista yhä pitenevissä pimeissä tunneissa. Mutta ei hätää, ulkoilutamineet niskaan ja ulos! Ulkona rento puuhailu vie kuin huomaamattaan syysharmaiden läpi. Enää pari kuukautta ja päivät aloittavat pikkuhiljaa pitenemisensä taas kevättä kohti. Taisteluaseinani syksyä vastaan käytän tuulenpitäviä ulkohousuja ja kevyttä toppatakkia tai kuoritakkia, joiden alle voi kerrostaa itselleen riittävän monta kerrosta merinoa. Pakkasukkoa voi huijata myös villahanskoilla ja kypärämyssy+buffi-yhdistelmällä.
Auringon harvat, mutta niin piristävät, säteet kerään talteen koko kropallani. Syksyn hitaus siirtyy myös liikkeisiini, teen pitkiä kävelylenkkejä merenrannoilla ja työmatkoilla pyöräilen laskevan auringon tahdissa pidempää reittiä kotiin. Pysähdyn ihmettelemään harvoja väripilkkuja matkan varrella, kuten kirkkaanpunaista polkupyörää joka mainostaa paikallista kahvilaa tai yksinäisiä marjoja pihapuussa. Istahdan jääkylmälle rantakivelle ja annan kirkkaiden auringonviirujen heijastaa hehkuaan suljettujen silmien läpi verkkokalvoilleni. Annan itseni rauhoittua ja painua talviunenomaiseen horrokseen. Mietiskelen ja haaveilen tulevan kesän reissuista, pitkistä vaelluksista ja korkeista vuorista, joiden huipulle voisin kiivetä hien valuessa selkänikamia pitkin.
Rentouttavaa ja rauhallista syysharrastamista on ajella autolla frisbeegolfradalle ja heitellä kiekkoa omaan tahtiin. Lämpimät Hestran hanskat eivät estä tarkkojenkaan heittojen heittämistä, pikemminkin päinvastoin. Helsingissä oleva frisbeegolfrata sijaitsee aika avoimella paikalla, joten ulkoilijan kannattaa suojata itsensä tuulelta. Kiekon viskaamiseen tuuli tekee tietty omat haasteensa. Yksi haasteista olikin onkia kiekko reitille kaivetusta pikkujärvestä. Onneksi rannalta löytyi tarpeeksi pitkä keppi, jolla discin sai noukittua lammesta. Olisikohan jollakin muullakin mennyt heitto hutiin? Frisbeegolffailu ei ole minulle kilpailua enkä laske pisteitä juuri koskaan, mutta luonnossa rentoutumista se on sitäkin enemmän. Kaupungissa luonto on lähellä, vaikka asuisikin pääkaupunkiseudulla. Jokainen puisto, rantaviiva ja linnun siipien räpinä on osa monimuotoista luontoamme. Seikkailuja eivät ole ainoastaan vuorien huiputukset, syvänmerensukellus ja extremekokemukset, arkipäivän seikkailut tekevät arjesta nautinnon.
Hieman enemmän haastetta tarjoaa puolestaan pimeässä suppailu. Satun asumaan meren rannalla, joten suppilaudat lainaan ja laineille. Lämmin pukeutuminen on ensiarvoinen juttu kylmällä ja tuulisella merellä. Omasta rannasta on kuitenkin turvallista lähteä valloittamaan merta, molskahduksen sattuessa pääsee kotiin lämmittelemään muutamassa minuutissa. Edellisellä kerralla suppailun jälkeen laudat piti kantaa rappukäytävään sulamaan, koska laineilla kiikkuessa lämpötila laski alle nollan ja koko lauta jäätyi kauttaaltaan jääriitteeseen. Eipä ihme että nenänpää punoitti. Mieliala nousi jyrkkää linjaa iloisempaan suuntaan ja jälleen kerran huomasin, että lähteminen on vaikeinta mutta ensimmäisen askeleen jälkeen en koskaan jättäisi näitä tempauksiani tekemättä.
