Kun uuden rinkan kantoremmi katkeaa, tai sauma kengässä irvistää, ei kannata heittää kirvestä järveen. Varusteet yksinkertaisesti joskus hajoaa vaelluksilla. Melkein kaikki varusteet voidaan korjata pienellä innovatiivisuudella ja muutamilla työkaluilla.
Seuraavilla varusteilla pärjää jo aika pitkälle. Monitoimityökalu jossa on pihdit, sakset, naskali, ja veitsi on aivan ehdoton. Voit ruuvata tai vääntää asioita, tehdä reikiä ja katkaista jotain. Jos on pinsetit, niin niillä voi irroittaa punkkeja tai kaivaa muurahaisia lapsien korvista. Yleensä on vain joku ruuvi löysällä tai jotain mitä pitää rasvata huulirasvalla tai voilla. Roudarinteipillä pystyy korjaamaan vaatteita tai telttaa, paikata vespulloa tai jopa irronnut pohja kengässä. Kerran matkalla Etelämantereelle huomasin että venäläiset olivat korjanneet yhtä luukkua lentokoneen siivessä, mikä siinä vaiheessa ei ollut niin kivaa huomata, mutta todistaa vain sen että roudarinteippi toimii hyvin monessa paikassa. Toinen asia mitä ei saa unohtaa on hammaslanka. Lanka on huomattavasti kestävämpi kuin muut yhtä ohuet langat. Hammaslangassa on myös vahaa joka tekee paksujen kankaiden ompeleminen helpommaksi. Hammaslangan rasiassa on myös kätevä langankatkaisija. Kaiken lisäksi se tuoksuu ja maistuu hyvälle mikäli karkit ovat loppuneet. Sitten hammaslangalla voi tottakain puhdistaa myös hampaitaan. Kerran olisin todellakin tarvinnut rulla hammaslankaa kun smokkihousut repesivat takapuolesta suomen suurlähettilään juhlassa Australiassa. Eteenkin kun oli valkoiset kalsarit alla. Onneksi oli kuitenkin roudarinteippiä mukana, eikä sitten vaan saanut kumartua eteenpäin.
Varusteet hajoavat, ja niin myös ihmisetkin. Olimme kerran matkalla retkikunnalle ja ompelin sponsorimerkkejä fleeceen kun rupesin ajattelemaan meidän varusteita mitä tullaan käyttämään reissulla. Oli jäähakkuja, jäärautoja, jääruuveja ym. terävää tavaraa. Mitä tapahtuu jos kompastun ja pyörin rinnettä alas, mukkelis makkelis jäähakut kädessä? Mitä jos puhkaisen reiän vahingossa reiteeni hakulla? Lähin sairaala tulisi olemaan muutaman tuhannen kilometrin päässä, joten päätettiin marssia lähimpään sairaalaan Helsingissä kysymään miten ommellaan haava. Kirurgi antoi meille tehtävän käydä ostamassa pussillisen appelsiinejä. Me luultiin että sillä on varmaan kova nälkä, joten lisättiin muovikassiin karjalanpiirakoita ja jugurttia. Äkkiä selvisi että tullaan harjoittelemaan appelsiininkuorilla koska se vastaa suurin piirtein ihmisen ihoa. Pumpattiin appelsiini täyteen puudutusainetta, leikattiin se kahtia ja ruvettiin ompelemaan. Appelsiinit ovat aika vähissä Etelämantereella, joten kysyttiin voidaanko koittaa ihan ehtaa tavaraa, ihmisen ihoa? Sehän passasi, ja nopeasti löydettiin koekaniini (naapurini) joka suostui harjoitukseen. Tilanne tuntui alussa hieman oudolta. Varmaan siitä syystä ettet ihan joka päivä leikkaa reikää naapurin mahaan, mutta hyvin meni ja puolen tunnin ompelukerhon jälkeen otsalamppu otsassa ja Leathermani kädessä, naapuri oli kuin uudesti syntynyt.
Onneksi Etelämantereella, emme tarvinneet ommella toisiamme. Kuitenkin kerran Grönlannissa opit tuli käyttöön. Onneksi meillä oli oikeata ompelulankaa mukana … mutta uskon että hammaslanka oli toiminut yhtä hyvin.
Löytöretkeilijä Pata
