Hei Janina,
Selailin matkakuviamme ja sydämeni meni raiteiltaan. Kuvissa naamailee kaksi iloista ja onnellista tallustajaa, vaikka muistikuvista nousee myös välähdyksiä hiestä, kuumuudesta, loputtomista risteyksistä ja pölyn mausta kielenpäällä. Kuvia on Facebookissani paljon, useita satoja, ja silti muistan jokaisesta kuvasta tunteen, tuoksun, uupumuksen tai hassun yksityiskohdan. Aika todellakin kultaa muistot ja pyyhkii hiet otsalta. Kunpa pääsisin taas tien päälle. Sinun kanssasi tai yksin, ulkomaille tai kotimaahan. Vuorten ja teiden kutsu on jäätävän voimakas.
Melkein jo sain huijattua itseäni ja kuvittelin, että Caminoiden vaellukset olisi vuosiksi vaellettu. Mokomat pientareet kuitenkin kajottavat horisontissa ja pienet suunnitelman poikaset hipsivät mieleen. Entäpä jos käväisisin ihan vaan pikkuisen kävelemässä joulun välipäivinä Nortella? Tai varaisin pikkiriikkisen pääsiäisreissun Iberian niemimaalle? Kaipaan suunnattomasti verkkaisia ajatuksia, hiljaisuutta kylien välimaastossa, aaltojen omaehtoista elämää ja hulppeita ruokanautintoja. Kaipaan keskusteluja kanssasi, kaipaan hiljaisia hetkiä yhdessä, unista venyttelyäsi iltaruuan jälkeen ja kirkkaita sinisiä silmiäsi aamupalapöydän toisella puolella.
Joulun lähestyessä ja epäjouluihmisenä toivoisin lahjaksi lukemattomia reissuja sinun ja aikanaan pikkusiskojesi kanssa. Yhteinen taival ja yhteinen aika ovat mittaamattoman arvokkaita lahjoja, puolin ja toisin. Jos kuitenkin pukin tontut ovat kuulolla, niin reissailuun hurahtaneena parempaa pakettia ei olekaan kuin retkirojua sisältävä paketti.
Kävin hypistelemässä uusia värejä, kuoseja ja materiaaleja Yrjönkadulla. Omaan suosikkilistaani pääsivät Ospreyn merensininen 65-litrainen Aura AG 65 -rinkka (luultavasti nukkuisin sen kanssa), lämpimät pipot ja tumput (olen aika kylmänarka) sekä upeat Smartwool-sukat ja pikkuisempaan joulupakettiin minulle voisi paketoida Karhupaahto-kahvia ja piparimuotin tai hienon Solmut-kirjan, josta olisi hyötyä kaikissa harrastuksissani kiipeilystä sukeltamiseen.
Ehkä käännän kelkkani ja alankin jouluihmiseksi? Ja jotten jäisi joulupaketeista täysin osattomaksi, niin lahjoin itse itseäni Icebreakerin merinovillaisella vetoketjullisella hupparilla, lämpimillä hanskoilla ja kolmionmallisella Buffilla. Joulu tuli minulle hieman etukäteen, hou hou hou!
Terveisin,
Irene
Hei äiti,
Päivät, viikot, kuukaudet kuluvat ja aikaa vaelluksestamme on vierähtänyt hetkessä jo niin paljon. Silti se on yhä mielessäni lähes joka päivä. Mieli juoksee muistoja läpi, kertaa niitä ihania ja niitä sietokyvyn rajoilla tasapainottelevia hetkiä. On hämmentävää, että aiemmassa kirjeessäni kertomani odotukset kävivät kaikki toteen.
Matka oli unohtumaton ja olen ikionnellinen, että olit kanssani. Me todella valloitimme Portugalin reitin, otimme kokemukset vastaan ja nautimme olostamme.
Vaeltaminen on paras tapa tutustua maahan. Sen läpi käveleminen todella tarjoaa tilaisuuden kokea ja tutkia, mitä maalla on tarjottavanaan. Lissabon aukesi portaiden ja turistien kaupungiksi, jonka sivukadut pursuavat elämää.
Kävely alkoi, eikä luonto antanut armoa. Aurinko porotti ja kesäinen Portugali näytti mistä etelän luonto on tehty; pölyä, hiekkaa, asfalttia, suojan tarjoavia poppelipuita ja heinää. Portugalilaisten luonne ja kulttuurin vieraanvaraisuuskin paljastuivat pian. Äärimmäisen ystävällistä ja muut huomioonottavaa väkeä (paitsi autoillessa). Lisäksi halpaa ruokaa!
Alun matkastamme saimme taivaltaa kaksin, mutta muistan yhä onnemme ja helpotuksemme kun kanssavaeltajiakin ilmestyi. Emme me sittenkään ihan yksin täällä taivaltaneet. Lämmöllä muistelen ystäviämme, joista jokainen oli niin erilainen persoona ja silti kaikkia yhdisti yhteinen polku. Lämmöllä muistelen myös hetkiä kun nautimme vain toistemme seurasta, viileän aamun kajastaessa.
Opin halveksimaan eukalyptusta, rakastamaan entistä enemmän aurinkoa, tutustumaan pikkukyliin ja uusiin ihmisiin sekä ymmärtämään miten upea meri on. Matkamme yhden monista kohokohdista tarjosi tilaisuus kävellä meren vierellä. Kuunnella sen aaltoja, ihailla sen voimaa ja tarpoa merituulen mukana kohti päämääräämme, Santiago de Compostelaa. Päämäärän saavuttaminen on upea tunne. Etenkin 743 km kävelyn jälkeen se tunne on vielä upeampi, eikä kaupunki tuottanut pettymystä. Rakastin tunnelmaa, arkkitehtuuria ja ruokaa, mitä Santiagossa sain nähdä ja kokea. Ihan huippulopetus meidän taipaleelle.
Uusi vaellus on usein mielessäni ja jotenkin toivon, että voisin jakaa sen kanssasi. Emme näe usein arjen sykkeessä, mutta tiedän, että sinäkin olet ajatellut sitä. En tiedä sinusta, mutta minulle viiden viikon kävely kanssasi teki siitä “meidän jutun”. Uudet maat, polut, kulttuurit, kylät, kaupungit, vuoret, meret ja metsät ovat tuolla jossain ja haluaisin nähdä ja kokea ne vielä kun ne todella ovat siellä ja minä täällä.
“Vuoret kutsuvat ja meidän mentävä.”
Terveisin,
Janina
