Minulta kysytään usein retkilläni, että minkä takia kansallispuistoissa ei ole roskiksia. Että kun ne ovat muuten niin hyvin hoidettuja, huolto pelaa ja on reitit ja kaikki, niin minkä takia niiden varrelle ei voi laittaa muutamia roskiksia sinne tänne, edes tulipaikoille? Useissa kansallispuistoissammehan löytyy kyllä jätteiden lajittelupiste reittien lähtöpaikalta, mutta eikö olisi hyvä laittaa roskiksia vähän poluillekin, niin puistot pysyisivät siisteinä?
Vastaukseni on ei. Kyse on siitä, mihin meidät totutetaan.
Toki jokainen meistä on joskus tullut tulipaikalle ihmettelemään, että miten ihmeessä ne oluttölkit jaksaa kantaa täytenä metsään, muttei tyhjänä pois. Mutta lähtökohtaisesti kansallispuistomme ovat erittäin siistissä kunnossa. Tästä kiitos kuuluu meille retkeilijöille. Me arvostamme paikkoja, joissa käymme, ja haluamme pitää niistä pienillä henkilökohtaisilla toimillamme huolen. Pääasiassa tiedämme, että roskiksia ei ole ja niinpä kannamme omamme pois. Samalla raha, joka jätehuollon järjestämiseen kuluisi, voidaan käyttää muuhun ylläpitoon. Jostain ne klapitkin sinne nuotion viereen tulevat.
Roskattomuutta on helppo jokaisen pitää yllä. Roskaton Leave No Trace -ulkoilu ei vaadi oikean asenteen lisäksi oikeastaan muuta kuin yhden muovipussin mukaan, johon kerätä omat roskansa ja jätteensä ja jonka sitten kantaa takaisin kotiin. Itse harvemmin käytän edes pussia, työnnän vain roskat takaisin reppuun. Myös esimerkiksi Tupperware-tyyppinen rasia toimii, sitä kun ei tarvitse joka retken jälkeen heittää pois. Tosiretkeilijä aloittaa leave no tracen jo pakatessaan ja ottaa turhat muovit ja suklaakääröt pois jo kotona, jolloin niitä roskia ei tarvitse luontoon asti edes kantaa. Etenkin pidemmillä vaelluksilla tämä on melkein jopa välttämättömyys. Mitä vähemmän luontoon vie, sitä vähemmän se kuluu. Aika yksinkertaista oikeastaan.
Jos jätteen kotiin kantaminen on ylivoimaista, yksi perinteinen vaihtoehto on tietenkin polttaa roskat, kun siinä tulipaikalla muutenkin notkuu. Jotkut polttavat jopa muovinsa ja folionsa, vedoten siihen, että liekkien mukana lähtevät kaasut eivät lopulta pienissä määrissä ole yhtään sen isompi haitta, kuin sen roska-auton päästöt, joka ne muoviroskat jostain katoksesta joutuisi hakemaan. Tästä voikin sitten nokipannun ääressä vääntää loputtomiin vieden keskustelun siihen perinteiseen ”jos jokainen intialainen kierrättäisi, olisiko meillä ilmastonmuutosta?” -mietintään. Aika monta kertaa tämä keskustelu on käyty ja siinä nuotion ääressä pohdittu onko meidän pienillä yksilöllisillä teoillamme lopulta mitään merkitystä samalla, kun jossain poltetaan autonrenkaita lämmönlähteenä?
Olin vuodenvaihteessa Argentiinan Aconcagualla kiipeilemässä. Alue on niin kutsuttu provincial park, eli ei kansallispuisto, vaan osavaltion ylläpitämä ulkoilualue. Sen portilla jaettiin jokaiselle kiipeilijälle ja vaeltajalle kaksi pussia. Toinen oli roskia varten ja toinen ulosteita varten, ja jos niitä ei palauttanut täysinä kun vuorelta palasi, rangaistuksena oli vähintään sakot. Aikanaan, kun kiipeily Acolla vapautettiin 80-luvulla ja ihmismassat lähtivät Etelä-Amerikan korkeinta vuorta tavoittelemaan, puisto täyttyi roskasta ja jätöksistä. Ihmisiä ei tuntunut huipun kiilto silmissään kiinnostavan pätkääkään ympäristöasiat ja paikka hukkui suoraan sanottuna – pardon my french – paskaan. Tästä syystä 90-luvulla alueella otettiin äärimmäisen tiukat käytännöt ja kiipeilijät laitettiin maksamaan kaikesta paikalle kertyvästä jätteestä.
Tänään puisto on suhteellisen siisti. Aconcagualla operoivat toimijat noudattavat tiukkoja sääntöjä ja kiipeilijät ja muulit kantavat jätteen alueelta pois. Mutta kiipeilylupa Acolle maksaa 800 dollaria per nenä ja vessojen ylläpitäjien taksat siihen päälle. Jostain se kulu on katettava.
Aconcagua on pieni esimerkki siitä, että jokaisen meidän yksilöllisillä toimilla on merkitystä. Jos niillä nyt ei (vielä) ihan arktisia jäätiköitä pelasteta, niillä on merkitystä ainakin meidän retkeilyarkeemme. Suomessa kansallispuistot ovat toistaiseksi yhteistä omaisuutta, joiden toiminta rahoitetaan verovaroin. Suomalaiset ovat saaneet tästä vapaudesta nauttia, koska osaamme kunnioittaa sen mukana tulevaa vastuuta liikkuessamme. Jos haluamme, ettei Nuuksion portilla tulevaisuudessakaan jaella sakkojen uhalla jätesäkkejä eikä kenenkään tarvitse kantaa omia ulosteitaan takaisin kotiin, pidämme huolen vastakin siitä, että puistoissa ei roskahuoltoa tarvitse järjestää.
Siistiä retkeilykautta kaikille!
Lue lisää vastuullisesta retkeilystä.
Ps. Tupakantumpit EIVÄT MAADU!
