Hiljaisuus hivelee korvia. Tunturituuli on asettunut aloilleen. Vain lumi narisee saappaan alla. Muhkean untuvatakin alla olo on kotoisa ja lämmin, vaikka pakkanen pureekin posken päitä. Takin sisällä tuntuu kuin vaappuisi tuntureiden keskellä makuupussiin kääriytyneenä.
Talvinen taivas on kauttaaltaan vaaleanpunainen. Näky on yksi kauneimmista, vaikka en kyseisestä väristä pidäkään. Se sointuu myös hyvin yhteen lumen keskeltä pilkistävien punaisten telttojen kanssa. Telttojen takana kohoaa majesteettinen näky ruotsalaisista tuntureista. Maisemaa katsellessa voisi kuvitella telttailevansa keskellä isoja vuoria.
Telttakylästä kohoaa sieltä täältä kuumaa vesihöyryä. Kullakin telttakunnalla on käynnissä lumensulatus. Toisille se merkitsee vettä iltateehen tai kaakaoon. Toisille kiehuvan veden on tarkoitus tuoda lisää lämpöä makuupussin sisään lämminvesipullossa. Yhtä lailla kaikki tuijottavat kuumeisesti keittimen päällä olevia kattiloita. Toivoen kuulevansa vihdoin kutsuvan porinan veden kiehumisen merkiksi.
Yön hiipiessä basecampin ylle on aika päivän parhaimman hetken: makuupussiin käpertymisen. Sitä ennen on kuitenkin tehtävä alkulämmittely kirkkaan tähtitaivaan alla. Ei voi olla nauramatta katsoessaan ympärillä kerrastoissaan kyykkyhyppyjä tekeviä leirikavereita. Kun viimeisetkin polvennostot on tehty, on aika kömpiä kohti kutsuvaa untuvapetiä. Sisällä teltassa ei enää paljon tarvitse jutella vieressä köllöttäville retkikumppaneille, sillä kaikkien korvat ovat kätkeytyneet pipojen sekä makuupussin hupun alle.
Aamun koittaessa herääminen tapahtuu kattiloiden hiljaiseen kolinaan ja bensakeittimen kohinaan. Päivän vaikein tehtävä on jättää lämmin makuupussi. Onneksi tehtävää helpottaa teltan oviaukon toiselta puolelta ojennettu kuksa, josta höyryää aamukahvi. Aina kannattaa valita omaan telttaansa aamuvirkku kanssaretkeilijä.
Viimein on aika kaivautua ulos pakkaseen, pukea Michelin-ukon tapainen asukokonaisuus päälle ja pakata koko elämä sekä mukana kannettava koti rinkkaan sekä ahkioon. Mikään ei voita tunnetta, joka valtaa kehon, kun yrität laittaa yön aikana jäätyneet monot jalkoihisi. Onneksi jalat kuitenkin lämmittävät monot nopeasti ja liikkeelle lähdettyä kipristävä tunne varpaissa kaikkoaa hiljalleen.
Ladun avaaminen umpihangessa ja pulkan vetäminen jonon jatkona ovat molemmat hyvin meditatiivisia kokemuksia. Meditaatio katkeaa vain lounaalla ja joka tunti toistuvalla napostelutauolla. Tauoilla käsi hamuaa kohti herkkupussia, josta suklaapalat katoavat vaelluksen mittaan ensimmäisenä. Viimeisenä pussin pohjalle jäävät pyörimään suolapähkinät ja rusinat.
Veto vedolta maisemat vaihtuvat päivän mittaan matkan edetessä kohti seuraavaa leiripaikkaa. Kunnes näkyvyys kuitenkin äkisti muuttuu ja valkeus ympäröi ahkioita vetävän letkan. Tuntuu kuin joku olisi heittänyt yllemme harsopeitteen. Myötätuuli alkaa puskea niin kovaa, että voisimme avata purjeen ja liitää sen avulla pitkin hankea. Ilman ahkiota hiihtävät joutuvat toden teolla keskittymään, ettei tuuli puhalla heitä kumoon. Hetkeksi joudummekin pysähtymään ja kaivamaan itsellemme lumikuopan, jossa lämmitämme toisiamme kuin pingviinit lähekkäin seisoen ja odottaen tuulen hieman rauhoittuvan.
Päivä päättyy haastavien olosuhteiden takia suunniteltua aiemmin. Löytäessämme sopivan leiripaikan alkavat siellä huonosta säästä huolimatta jokapäiväiset rutiinit: tamppaa telttapaikka, kaiva eteinen ja varastotilat, pystytä teltta, rakenna lumesta tuulisuoja, aloita iltaruuan valmistus ja jälleen kerran lumen sulattaminen. Tällä kertaa kaikki tehdään teltan sisälle kaivetussa eteisessä kylmältä viimalta suojassa. Ruokaa siemaillaan makuupussin lämmössä ja otsalampun kiikkuessa teltan kattonarussa luoden pieneen majapaikkaan tunnelmaa. Yö kuluu tuulen laulua kuunnellen. Aamua kohti sää kuitenkin asettuu aloilleen ja aurinko herättää meidät pilkistämällä teltan tuuletusaukosta sisään. On jälleen aika aloittaa tutut rutiinit alusta alkaen.
Yksinkertaisuudessaan talviretkeily tarjoaa tauon hektisestä arjesta, sillä se pakottaa elämään hetkessä. Talvivaellus antaa myös perspektiiviä siihen, miten vähällä ihminen pärjää haastavissakin olosuhteissa. Jokaisella mukana olevalla tavaralla on tärkeä tarkoitus. Useimmiten ne liittyvät lämpimänä pysymiseen tai energian saamiseen. Ja kaiken on mahduttava mukana olevaan rinkkaan sekä kaverin kanssa jaettavaan pulkkaan. Mitään ylimääräistä ei kanneta turhan takia. Tunturimiljöön minimalistisessa elämässä toistuvat säännölliset rutiinit, mikä luo olemiseen myös omanlaistaan yksinkertaisuutta. Talviretkeily antaa mahdollisuuden taukoon normaalista arjesta, aikaan omalle itselleen ja samalla myös itsensä haastamiselle.
Roosa Sallinen
Instagramista minut löytää nimellä @proosallinen
Lisää kirjoituksia puolestaan Kairan Kätkemää
