Argentiina on valtava maa, ja sen tajuaa vasta kun rupeaa laskemaan etäisyyksiä ja suunnittelemaan bussimatkoja eri kaupunkien välillä.
Argentiinan kenties vaikuttavimmat (ja suosituimmat) nähtävyydet sijaitsevat lähes vastakkaisissa nurkissa, toinen etelässä, toinen pohjoisessa.
Patagoniasta, muutama tuhat kilometriä Buenos Airesista etelään, löytyy Perito Morenon jäätikkö. Jäätikkö on yksi harvoista, jotka edelleen jatkavat kasvamistaan. Jää muodostuu Tyyneltä Valtamereltä saapuvista sateista, jotka osuessaan Andien vuoristojonoon tiivistyvät lumeksi. Lumi taas tiivistyy vuosien saatossa ja paineen alla jääksi, joka pikkuhiljaa valuu kohti Lago Argentinon järveä. Jäätikkö etenee eli valuu alas vuorilta 1-2 metriä päivässä, mikä tarkoittaa sitä, että se murenee järveen mahtavina lohkareina. Jäätikkö on 30 kilometriä pitkä, 5 km leveä ja 60 metriä korkea, mutta vain pieni osa siitä on nähtävissä. Jään väri vaihtelee turkoosista kirkkaansiniseen, riippuen miten auringonsäteet sattuvat siihen osumaan.
Jäätikön juureen järjestetään veneajeluita, jolloin murenevia lohkareita pääsee ihmettelemään alhaalta käsin. Jäätiköllä järjestetään myös kävelyitä, joilla käydään hieman syvemmällä jääpiikkien ja hakkujen kanssa.
Vierailu järjestyy helpoiten läheisestä El Calafaten kaupungista ja yksi päivä riittää mainiosti jäätikön ihailuun. El Calafateen pääsee helpoimmin lentämällä Buenos Airesista, toinen vaihtoehto on matkustaa bussilla n. 30 tuntia, elämys jo itsessään. Ilmasto on kylmä kesälläkin, joten päälle kannattaa pukea esimerkiksi untuvatakki ja kuorivaatteet sateen varalle.
Lähdetäänpä hieman pohjoisempaan, tarkemmin sanottuna n. 50 tunnin bussimatkan tai viiden tunnin lentomatkan päähän. Argentiinan koillisnurkasta, Brasilian ja Paraguayn rajan tuntumasta löytyvät Iguazun putoukset. Iguazu tarkoittaa alkuperäisasukkaiden Guaranien kielellä “suuret vedet”. Nämä putoukset valittiin muutama vuosi sitten maailman uuden seitsemän ihmeen joukkoon, eikä syyttä. Vyöryvä vesimassa on vaikuttava kokemus, eikä valokuvat tee oikeutta sen komeudelle.
Putoukset sijaitsevat Argentiinan ja Brasilian rajalla, ja niihin kannattaa tutustua molemmilta puolilta. Brasilian puolelta putouksista saa paremman kokonaiskuvan, kun taas Argentiinan puolelta pääsee lähemmäksi jylinää. Mikäli aikaa ja intoa riittää, Argentiinan puolella saa helposti kulutettua kaksikin päivää sillä käveltävää on reilusti.
Osa elämystä on tietysti ympäröivä sademetsä. Massaturismi tuo aina mukanaan ongelmia, mutta sademetsä jatkaa elämäänsä tuhansista päivittäisistä vierailijoista huolimatta. Iguazun kansallispuistossa majailee edelleen puumia ja jaguaareja, mutta ne ovat paenneet syvemmälle viidakkoon. Kaimaanit, apinat ja kaikenkarvaiset linnut sen sijaan kuuluvat helpommin bongattaviin vakiasukkaisiin.
Mikäli koskematon viidakko kiinnostaa, kannattaa lähteä Iguazun kansallispuiston toiselle puolelle, josta löytyy Andresiton kylä.
Toinen vaihtoehto on ottaa bussi hieman etelämpään. Argentiinan puolella Misionesin maakunnassa on edelleen paljon koskematonta sademetsää, toisin kuin Paraguayn ja Brasilian puolella, josta lähes kaikki metsä on hakattu maanviljelyn tarpeisiin.
Kesällä (eli Suomen talvella) kuumuus on uskomattoman painostava päivittäisten lämpötilojen pyöriessä 35 asteen kieppeillä.
Vaatetuksena toimii shortsit ja esimerkiksi väljä merinovillainen t-paita, jalassa sandaalit tai hyvin hengittävät kengät. Perinteiset vaelluskengät ovat turhan hiostavat ja raskaat sademetsään. Auringon porotus on todella voimakas, joten hattu ja aurinkorasva kunnon suojakertoimella kannattaa pakata mukaan.
Lähin kaupunki on Puerto Iguazu Argentiinan puolella tai Foz de Iguazu Brasilian puolella. Bussit ja taksit suhaavat puistojen ja kaupunkien välillä jatkuvasti, joten liikkuminen on vaivatonta. Myös näihin kaupunkeihin on useita päivittäisiä lentoja niin Argentiinasta kuin Brasiliastakin.
