Yöttömän yön päättymisen kunniaksi järjestettiin 365 Klubin tunturivaellus 22.-26.7.2019. Kohteena oli Kilpisjärvi, kolmen valtakunnan raja sekä Norjan ja Ruotsin maastot Bárráksen ja Pältsan tuntumassa.
Vaellus tarjosi kaikkea, mitä hyvältä vaellukselta sopii odottaa. Loistava porukka, mahtavat maisemat, hyvät kelit, upea luonto kasveineen ja eläimineen, uimista, oppimista, nauramista, onnistumista. Unohtamatta ihanan Hannan ihania aamu- ja iltajumppia.
Hyvän kelin ja lämpimän sään innoittamina aloimme jo suunnitella seuraavan kesän bikinivaellusta ja konsepti onkin jo lähes valmis. Toivotaan että ensi vuodelle sattuu yhtä hyvät kelit.
Reissuun lähdettiin Malla-veneellä Kilpisjärven rannasta.
Kolmen valtakunnan rajalta jatkettiin Norjan puolelle ja käytiin mm. ihailemassa maisemia Golldabáktin päältä.
Bárráksen hainevää muistuttava profiili oli edessämme ja piti meille seuraa.
Toisen päivän iltana olimmekin kahden suuren, Bárráksen ja Pältsan, välissä. Toinen Norjassa, toinen Ruotsissa, molempien huippu yli 1400 m merenpinnasta. Kyllä siihen kelpasi teltta pystyttää.
Ja onneksi pystytettiin, illansuussa saatiin kunnon sade ukkospuuskineen. Joku otti teltassaan nokoset, joku makasi teltan pohjalla äxänä ja toivoi että majoite pysyy pystyssä. Kaikki vaeltajat ja majoitteet selvisivät ongelmitta ja itse kunkin luottamus omiin varusteisiin kasvoi kokemuksen myötä. Ihan hyvin ajoitettu ukkonen siis.
Taipaleemme kolmas päivä kulki valloittavan ihanassa harjumaisemassa, joka oli helppokulkuista ja tarjosi vaihtelevia maisemia.
Yöpaikka joentöyräällä hiekkarantoineen oli yksi vaelluksen komeimpia. Plussana oli vielä lähistön vesiputous.
Reitille osui myös pikkuisen ”Mordor-kivikkoa”, mutta ei kuitenkaan liikaa. Oli myös hyviä tunturilampia joissa rohkeimmat pulikoivat kuin lämpimämmissä vesissä konsanaan.
Lämmin ilma ja itikat herättivät myös sisäisen beduiinin eräässä kulkijassa.
Itikoita oli toisinaan tarpeeksi, toisinaan liikaa, mutta mikään ei voinut latistaa tunnelmaa.
Porukalla teimme kaikille paracord-rannekkeet, eihän voi koskaan tietää milloin lähes kolme metriä vahvaa narua tulee tarpeeseen.
Odotetusti tunturimaisemia ja luontoa ihastellessa aika kului siivillä. Neljä uteliasta kärppää pysäyttivät meidät toviksi, me tuijottelimme kärppiä ja kärpät meitä.
Kapustarinnan varoitushuuto tuli tutuksi, samoin tunturikihujen liito. Sopulien talvipesät kertoivat pikkujyrsijöiden touhuista ja sattuipa joku kohtaamaan sopulin kesätouhuissaankin.
Karusta maisemasta huolimatta kasveja oli suorastaan runsaasti: kurjenkanerva, kaarlenvaltikka, nurmitatar, sammalvarpio, siniyökönlehti ja monia muita.
Ja päättyihän se yötön yökin tuon viikon aikana. Ensimmäisenä yönä aurinko oli horisontin alla 18 minuuttia. Yö piteni varsin nopeasti, seuraava yö kesti jo lähes puoli tuntia. Mutta pimeää ei toki tullut.
Viimeisenä päivänä reittimme vei Mallan luonnonpuiston halki takaisin Kilpisjärvelle. Maasto oli vaihtelevaa ja haastavaa, mutta Kitsiputous ja Pikku-Mallan huippu olivat makoisia kohteita.
Vaelluksen päätteeksi illastimme vielä yhdessä. Tunnelma oli hulvaton, minkä tulkitsen merkiksi onnistuneesta ja mieliin painuneesta reissusta. Kiitos kaikille mukana olleille!
Vaelluksen huiput:
- Aurinko
- Uiminen
- Kärpät
- Kasvit
- Lumilaikut
- Vesiputoukset
- Maisemat
365 Klubi tarjoaa tapahtumia ympäri vuoden. Katso kaikki tulevat tapahtumat »
