Fjällräven Classic, tuo jo legendaariseksi muotoutunut vaellustapahtuma, taivallettiin tänä vuonna 14. kerran. Tapahtuma alkoi aikoinaan pienestä, vain noin 150 osallistujan kokoontumisesta, ja on kasvanut vuosien myötä yli 2000 vaeltajan juhlaksi.
Fjällräven Classic –tapahtumia järjestetään myös Tanskassa, Hongkongissa ja USA:ssa. Ruotsin Classic maan korkeimman tunturin Kebnekaisen kainalossa, tunnettua vaellusreittiä Kungledenia seuraten, on kuitenkin tapahtumista vanhin ja reitiltään pisin. 110 km aitoa suurtunturimaisemaa ja alati muuttuvaa keliä, siinä on hyvät ainekset sopivalle haasteelle.
Tänä vuonna 365 Klubin jäsenet pääsivät toista kertaa osallistumaan Ruotsin Fjällräven Classicille Klubin retkioppaan, Erässeikkailija Anu Usvasalon kanssa. Viime vuodesta meillä oli hyviä kokemuksia, joita jalostettiin tämän vuoden vaellukselle. Lue vuoden 2017 reissukertomus.
Ennen vaellusta tapasimme ja vaihdoimme kokemuksia ja vinkkejä. Lisäksi pidimme yhteyttä koko kesän, ryhmä testaili varusteitaan ja valmistautui koitokseen parhaansa mukaan. Valmistautumisessa korostui kropan totuttaminen painavan rinkan kantamiseen ja vaelluskenkien testailu.
Lähtölinjalla rinkkojen paino vaihteli välillä 16-19 kg, tässä oli mukana ruoka ja vesi. Vettä onneksi saa melkein koko ajan reitin varrelta tunturipuroista ja isommista joista, joten suurta vesimäärää ei tarvitse kantaa mukana. Myös ruokatäydennyksiä saa matkan varrelta.
Aloitimme taipaleen leppoisasti aurinkoisessa kelissä ja pysähdyimme Lapp Dånaldsille syömään poroburgereita. Alkumatka oli vielä kantamuksiin totuttelua ja pientä säätämistä. Melko nopeasti löytyi kuitenkin kävelyn rytmi ja taival taittui sujuvasti.
Ensimmäisen illan leirin saimme pystyyn upealle avotunturitasangolle juuri ennen yön suuria sateita. Siinä ei sitten paljon muuta tehty kuin huollettiin itseämme, syötiin ja nukuttiin hyvät yöunet.
Seuraava päivä valkeni lupaavana, mutta iltapäivällä jatkuvan sateen rintama ja kova tuuli saavuttivat meidät. Sateen jatkuessa sinnikkäästi alkoivat vaatteet kastua ja kylmä hiipiä kehoon. Jokainen jaksoi kuitenkin sinnikkäästi leiripaikalle, jossa yksissä tuumin ja toisiamme auttaen saimme teltat pystyyn ja väsyneet vaeltajat telttoihin kuiviin vaatteisiin lämmittelemään.
Sade latisti vähän intoa tulla ulos teltasta aamulla, ja oppaan kehotus säästää yksi kuiva vaatekerta rinkassa (eli hieman kosteat vaatteet päälle) sai naamat vähän surkean näköiseksi. Liikkeelle lähdettyämme ja sateen vähän tauotessa vaatteet kuitenkin kuivuivat melko mukavasti reippaassa tunturituulessa. Illalla venyttelytuokioon kaikki saivat rinkastaan kuivan, lämpimän vaatekerran ja telttaan kömpi väsynyttä mutta hyvällä taistelumielellä varustettua porukkaa.
Neljännen päivän aamu oli lähes toisinto viime vuodesta. Heräsimme kylmässä kelissä, ja parisataa metriä korkeammalla olevat huiput olivat saaneet hennon lumipeitteen, kuin tomusokerilla päällystetyt perunaleivokset. Kaunista.
Alesjaurejärven biitsin ohitimme tänä vuonna ilman uimareissua, kenelläkään ei riittänyt rohkeutta muuhun kuin kahlailuun.
Viimeisen päivän taival oli hieman aiempia päiviä lyhyempi, mutta nautimme siitä täysin siemauksin. Alkuun tunturien kainalossa, Abiskojärven rantaa myötäillen, lopuksi komean Abiskojoen kulkua seuraten maaliin Abiskon tunturiasemalle. Myrskyjen ja sateitten jälkeen viimeinen päivä helli meitä taas auringolla ja lämmöllä.
Järjestäjät mainitsivat toistuvasti, että kelin puolesta tämä oli historian haastavin Classic. Hankalimpana päivänä helikopterit pörräsivätkin tiuhaan ja keskeyttäneitä oli huomattavan paljon. Klubilaiset taivalsivat kuitenkin koko ajan hyvällä fiiliksellä, eikä keskeyttäminen käynyt edes mielessä. Ajoittain oli kylmää ja märkää, ehkä jopa hiukan kurjaa, mutta siitä selvittiin ryhmän voimalla ja huumorilla.
Maaliin saapui hyvävoimainen ja hymyilevä joukko, joka oli haastanut itsensä, joutunut koettelemaan voimiaan ja kestävyyttään, ja selvinnyt kaikista haasteista. Me teimme sen! Yhdessä. Tämä oli kova ryhmä!
Mitä opin itsestäni
- Hissukseen oleilu mitään tekemättä, esim. illalla teltassa, voi olla yllättävän hankalaa
- En ole sokerista tehty, kestävyyttä löytyy
- Olen aika mukavuudenhaluinen, mutta lopulta kuitenkin sitkeä ja periksi antamaton
- Mä pärjään
Parhaat varusteet
- Juomarakko
- Halpistakki, joka hylkii vettä ja kuivuu nopeasti
- Hyvät kengät
- Teltta
- Paksu merinovillainen aluspaita
- Ylipäänsä merinovilla
Mitä opimme
- Porukassa on voimaa
- Ennakkovalmistautumisella on merkitystä
- Märkä ja kylmä lamaannuttavat, pitää pysyä liikkeessä ja puuhakkaana kunnes perusasiat on hoidettu (mm. teltta pystyssä)
- Tavaroiden suojaaminen kastumiselta kannattaa varmistaa hyvin
- On tärkeää pitää yllä omaa etenemistahtia eikä lähteä muiden kovaan vauhtiin; matka ei tapa vaan liian kova vauhti
- Jalkojen uittaminen vähintään kerran päivässä elvyttää väsyneitä koipia ihanasti
- Vaellussauvojen käyttöä
Matkalla sanottua
- ”Tämä ei ole mikään sunnuntaikävely.”
- ”Ei olis varmaan huono idea leiriytyä nyt.” Noin 10 min ennen sateen alkua, saimme juuri teltat pystyyn ennen kuin kastuimme.
- ”Mitä kurjempaa on, sitä enemmän naurattaa.”
- ”Tässäks tää oli?” Kiivettyämme jyrkän nousun ja ylitettyämme reitin korkeimman kohdan 1140 m.
- ”Tämä ei jää tähän.” Mietteitä tunturivaelluksesta yhden lakanoissa nukutun yön jälkeen.
- ”Mä niin tykkään tästä.”
365 Klubi tarjoaa tapahtumia ympäri vuoden. Katso kaikki tulevat tapahtumat »
