BLOGI, VAELLUS

Mitä opimme 110 km vaelluksesta – Klubilaiset Fjällräven Classicissa

Nikkaluokta, Pohjois-Ruotsi. Kymmenen klubilaista Fjällräven Classic –vaellustapahtuman lähtöalueella. Noin 300 muutakin vaeltajaa on lähdössä matkaan samassa ryhmässä, joukossa myös useita koiria reppuineen. Tunnelma on odottava ja varsin hillitty, paikalla ei ole turhaa karnevaalimeininkiä. Tasan kello 9 joukko lähetetään polulle. Vihdoin päästään tositoimiin, huikaisevat tunturimaisemat odottavat.

Valmistautuminen tähän hetkeen on aloitettu hyvissä ajoin. Pidimme ryhmän kesken ennakkotapaamisen reilu kuukausi ennen lähtöä. Tutustumisen lisäksi keskustelimme varusteista, rinkan pakkaamisesta, reitistä, etenemissuunnitelmasta ja valmistautumisesta. Jo ensitapaamisella huomasi, että olemme kirjava, innokas ja toisiamme täydentävä joukko.

Classicin etukäteissuunnittelua

Ennakkotapaamisessa suunniteltiin mm. etenemistaktiikkaa ja tarkasteltiin reittiä kartalla. Kuva Marko Järvisalo

Kiirunassa ennen lähtöä vaellukselle

Klubilaisten ryhmä Kiirunassa päivä ennen lähtöä. Kuva Marko Järvisalo

Lähdön tunnelmaa Classic-vaelluksella

Noin 300 vaeltajaa lähdössä 110 kilometrin taipaleelle. Vihdoin tositoimissa. Kuva Kristian Donner

Vaellusreitti on kokonaisuudessaan 110 km pitkä. Se kulkee Nikkaluoktasta Ruotsin korkeimman huipun, Kebnekaisen, eteläpuolelta Singin tunturimajalle ja sieltä Kungledenia pohjoiseen Abiskoon saakka. Reitin varrella on kuusi tarkastusasemaa, joista haetaan leima vaelluspassiin. Ensimmäisen kerran tapahtuma järjestettiin vuonna 2005, jolloin osallistujia oli 160. Suosio kasvoi nopeasti ja jo muutamassa vuodessa osallistujamäärä nousi nykyiseen kahteentuhanteen. Tämä on määritelty maksimiksi, jotta luonnolla olisi mahdollisuus toipua ihmisen aiheuttamista rasituksista. Osallistujia saapuu kaukaakin, tänä vuonna aasialaisia ja pohjoisamerikkalaisia oli melko runsaasti, vaikka suurin edustus onkin toki pohjoismaalaisilla ja keskieurooppalaisilla.

365 Klubin reissu Fjällräven Classicille oppaan kanssa oli suunniteltu viiden päivän mittaiseksi. Sovimme jo alussa, että rytmitämme etenemisemme niin että taukoja tulee säännöllisesti. Tätä rytmitystä toteutimme menestyksellisesti koko matkan ajan. Ensimmäinen vaelluspäivä oli leppoisaa loivaa nousua tunturikoivikossa kohti Kebnekaisen tunturiasemaa. Korkeat tunturit vilahtivat puiden välissä ja antoivat lupauksia tulevista maisemista. Aurinko paistoi ja shortsit olivat oikea asu tähän päivään. Alkumatkasta kulku oli melko hidasta ison joukon mennessä jonossa polulla. Melko pian tuli kuitenkin enemmän tilaa ja saimme kulkea omassa rytmissämme.

Silta joen yli Kungsledenillä

Silta joen yli Kungsledenillä

Isoimpien jokien yli on Kungsledenilla rakennettu erilaisia siltoja. Kuvat Kristian Donner ja Laura Poikajärvi

Ihmettelyä vaelluksen lomassa

Välillä on hyvä pysähtyä ja vilkaista myös tulosuuntaan, jotta näkee maiseman myös siltä kantilta. Kuva Laura Poikajärvi

Seuraavana päivänä olimmekin jo puurajan yläpuolella. Kuljimme kapeassa laaksossa mahtavien tunturiseinämien välissä kohti Singiä. Sieltä jatkoimme Kungsledenia seuraten Sälkan tunturimajalle Kebnekaisen jäädessä itäpuolelle. Aurinko helli meitä edelleen, vaikka navakka tuuli tekikin kelistä varsin kylmän.

Yö toikin meille sitten ihan uuden säätyypin. Satoi välillä aika runsaastikin, tuuli jatkui kovana ja lämpötila oli aamulla lähellä nollaa. Psyykkasimme itseämme ja toisiamme, varustauduimme märkään ja kylmään keliin ja lähdimme matkaan. Haastavinta oli polkujen muuttuminen monin paikoin mutaiseksi velliksi. Onneksi sade oli lopulta kuitenkin kuuroluontoista ja etenimme lähes aiempien päivien tahtiin. Ylitimme reitin korkeimman kohdan Tjäktjan solan, 1150 m, veden vihmoessa vaakasuoraan. Lämmintä ei ollut, mutta tunnelma pysyi silti hyvänä. Samalla ohitimme reitin puolivälin.

Aamiainen ennen patikointia

Jokainen ateria on tärkeä kun päivät ovat raskaita. Aamiaiseksi mysliä Kebnekaisen kainolossa. Kuva Laura Poikajärvi

Erämaata kohti

Puuraja ohitettu, avotunturi edessä. Kuva Kristian Donner

Valokuvausta tuntureilla

Sen verran komeeta että välillä on pakko pysähtyä kuvaamaan. Kuva Anu Usvasalo

Neljäs päivä valkeni jälleen aurinkoisempana, joskin edelleen kylmänä. Ryhmämme kolme rohkeinta pulahti uimaan Alesjauren järven turkoosiin veteen. Matka eteni melko leppoisassa maastossa kohti mahtavaa Kieron-tunturia. Yöksi saavuimme Abiskon kansallispuiston rajalle, josta lähdimme viimeisenä vaellusaamuna kohti Abiskon tunturiasemaa. Nyt tultiin taas puurajan alapuolelle koivikkoon. Seurailimme koko matkan Abiskojåkkan vartta ja saimme paikoin ihailla vaikuttavia koskia.

Korkein kohta reitillä

Kolmantena päivänä ylitimme reitin korkeimman kohdan vaakasuorassa vesisateessa. Kuva Anu Usvasalo

Virkistäytymistä tauolla

Enää yksi päivä jäljellä. Matka painaa mutta hymy ei hyydy. Kuva Laura Poikajärvi

Jalkahuoltoa tunturipurossa

Jaloista kannattaa pitää matkalla hyvää huolta. Jalkakylpy vähintään kerran päivässä tunturipurossa pitää jalat virkeinä. Kuva Laura Poikajärvi

Sadepäivän kokkailua

Huonommassa kelissä pienikin teltta antaa suojaa kokkaukselle. Kuva Marko Järvisalo

Tauolla tunturien lomassa

Tauko paikalla

Taukojen merkitys korostuu kun matka pitenee. Tauot voivat olla lyhyitä mutta niitä kannattaa pitää säännöllisesti. Lounastauko oli aina pitempi, noin tunnin mittainen. Päivällinen syötiin leiriytymisen jälkeen. Kuvat Anu Usvasalo ja Kristian Donner

Maaliin Abiskoon saavuimme viimeisenä vaelluspäivänä noin klo 14. Väsyneitä olimme, osalla jalat rakoilla, mutta yleisesti ottaen joukkomme kunto oli varsin hyvällä mallilla. Matka oli raskas ja pitkä, kuka tahansa ei sitä olisi tehnyt. Mutta tämä joukko teki, hienolla asenteella ja sitkeydellä. Päivämatkat tällä ryhmällä olivat 22 km – 25 km – 27 km – 19 km – 17 km =110 km. Päivien pituus oli yleensä 10-12 tuntia ja tähän sisältyi 1-2 pitempää taukoa lyhyiden taukojen lisäksi. Käytimme aikaa koko reitille reilut sata tuntia, liikkeessä tästä ajasta olimme noin 33 tuntia.

Maali häämöttää

Suuret tunturit jäävät taakse, ”kevein” askelin kohti maalia. Kuva Anu Usvasalo

Onnellisesti maalissa

Väsynyt ja tyytyväinen klubilaisten joukko maalissa. Kuva Anu Usvasalo

Maalissa kävi melkoinen sutina satojen vaeltajien etsiessä majapaikkaa, saunaa, suihkua, ruokaa, kuljetusta Kiirunaan ja kuka mitäkin. Tunnelma oli lähdön tavoin täälläkin kuitenkin jotenkin seesteinen, kaikki olivat tyytyväisiä eikä ollut kiire minnekään, ei tarvinnut tuuppia eikä käyttää kyynärpäätaktiikkaa. Majapaikkakin löytyi kaikille. Tarjolla oli telttapaikkoja, petejä isommissa huoneissa ja mökkejä. Ruokaa sai tapahtumaa varten pystytetystä Trekkers Inn –telttapubista.

Varusteet osuivat kaikilla melko hyvin kohdilleen. Rinkkojen paino oli 14-17 kg koko joukolla ja se tuntui varsin sopivalta. Järjestäjä tarjosi kaikille osallistujille pussiretkiruokaa koko reitille ja polttoaineet keittimiin. Erityisesti polttoainepalvelu on hieno juttu, se helpottaa lentäen saapuvien osallistumista huomattavasti. Totesimme, että kunnon vaellusteltta on oikea yöpymispaikka tällaisissa vaihtelevissa oloissa. Hyvistä kengistä jalat kiittävät. Makuupussi saa olla melko lämmin, kolmen vuodenajan pussi. Ja merinovilla on oiva vaatemateriaali. Parhaita varusteita oli henkilöstä riippuen mm. paksu merinovillapaita, kengät, teltta ja Buff-kauluri. Toisaalta kengät olivat myös huonoin varuste toiselle. Kenelläkään ei ollut juuri mitään turhaa rinkassaan, joten aika hyvin onnistuimme suunnittelussa ja pakkauksessa.

Fjällräven Classic on hieno ja erittäin hyvin järjestetty tapahtuma. Pienet yksityiskohdat, kuten tarkastuspisteillä tarjoiltavat ylimääräiset herkut (mm. poronlihawrapit, suklaakakku, letut), virkistävät väsynyttä kulkijaa huonommallakin säällä. Vaellus oli kohtuullisen haastava, mutta onnistumisen kokemus palkitsi. Reissun loppuminen veti hieman haikeaksi, mutta tämä antoi kaikille itseluottamusta ja varmuutta tulevia seikkailuja varten. Ja niitä alettiinkin jo suunnitella heti maaliin tulon jälkeen. Pysy siis kuulolla ja osallistu retkille.

Mitä opimme?

  • Tunturissa kunnon vaellusteltta on oiva majoite
  • Kenkiin kannattaa totutella huolellisesti, myös painavan rinkan kanssa
  • Kroppaa täytyy totuttaa etukäteen taakan kantamiseen
  • Kävelyn ja taukojen säännöllinen rytmittäminen auttaa jaksamaan pitkänkin päivämatkan
  • Jalkoja kannattaa uittaa tunturipurossa ainakin kerran päivässä
  • Kylmällä säällä kaasua kannattaa lämmittää vaatteiden alla ennen kokkausta
  • Tunturissa sää voi olla millainen tahansa ja vaihtuu nopeasti
  • Pipo, käsineet ja lämmin taukovaate ovat tarpeen tunturissa kesälläkin
  • Vaeltajan hiki ei haise, joten turhia vaihtovaatteita ei tarvitse kantaa
KOMMENTIT

Samanlaisia ​​blogeja


+ 1 kirjoitusta kategoriassa " Blogi, Vaellus"




Tilaa ilmoitukset uusista blogeista!

Tilaa uutiskirjeemme ja saat tuoreita uutisia! Anna sähköpostiosoitteesi alla. Tilaamalla hyväksyt tietosuojaselosteen ja evästeet.