BLOGI, VAELLUS

Klubilaiset Fjällräven Classicissa – perinnettä rakentamassa

Tänä vuonna Erässeikkailija ja kymmenen klubilaista oli jo kolmatta kertaa mukana Fjällräven Classic –vaelluksella. Nyt voi siis luvalla sanoa, että kyseessä on perinne.

Fjällräven Classic lähtö

Tapahtuma itsessäänkin on jo perinne, tänä vuonna se järjestettiin 15. kerran. Kyseessä on Fjällrävenin nimeä kantava vaellus Pohjois-Ruotsissa, Kebnekaisen ja Kungsledenin maisemissa. Tarkoituksena on ollut lisätä ihmisten liikkumista ja kiinnostusta erämaavaelluksiin. Pienestä alkanut tapahtuma kasvoi nopeasti, ja jo useamman vuoden ajan osallistujamäärä on rajattu kahteen tuhanteen luonnon toipumiskapasitettia ajatellen.

järvi
Kuva: Roosa Moilanen

 

Ennen lähtöä porukkamme söi yhteisen päivällisen. Jo silloin tunnelma lupasi hyvää, ja tämä ryhmä kasvoi Ryhmäksi matkan edetessä. Kaikki elementit olivat kohdallaan: jokainen auttoi ja neuvoi kaveria tarvittaessa, jokainen piti huolta kavereista, jokainen käyttäytyi vastuullisesti ryhmää ja luontoa kohtaan. Ketään ei jätetty, ketään ei dissattu, lähdettiin porukassa ja pysyttiin porukassa. Homma toimi juuri niin kuin se parhaimmillaan toimii.

vaellus

Tapahtumassa on yhteensä kahdeksan lähtöryhmää, eli kerralla maastoon lähtee yli kaksisataa vaeltajaa. Tästä huolimatta alkutaipaleen jälkeen maastossa on melko mukavasti tilaa jokaisen kulkea omaa tahtiaan. Toki muita vaeltajia on jokseenkin koko ajan näkyvissä ja leiriytymispaikoissa on yleensä muitakin telttoja.

leiri

Reitti kulkee Nikkaluoktasta Abiskoon, matkaa kertyy yhteensä noin 110 km. Matkaa rytmittävät mukavasti reitillä olevat kuusi tarkastuspistettä, joista haetaan leima vaelluspassiin.

tarkistuspiste vandringspass

Tarkastuspisteitä miehittävät tapahtuman vapaaehtoiset, jotka jaksavat olla aurinkoisia ja ystävällisiä kaikille kulkijoille. Muutenkin vapaaehtoisia on suuri määrä ja kaikkiaan tapahtuman järjestelyt toimivat moitteettomasti. Järjestäjän puolesta saimme mm. Real Turmat retkimuonat ja polttoaineet keittimiin.

ruokatauko

Tänä vuonna sää oli meille poikkeuksellisen suosiollinen. Usein keli oli jopa aurinkoinen, sadetta osui kohdallemme vain kolmantena päivänä. Räntää ei satanut kertaakaan.

tunturi

Ensimmäisen päivän maasto oli enimmäkseen tunturikoivikkoa, mutta varsin mukavasti maisema avautui ylemmäs avotunturiin ja saimme jo fiilistellä tulevaa. Leiripaikkamme hieman Kebnekaisen tunturiaseman jälkeen oli puurajan yläpuolella ja näkymät olivat jo tässä vaiheessa varsin kelvolliset.

tunturi

Seuraavien päivien taival oli vaihdellen leppoisaa ja toisaalta melko kivistä polkua. Varsinaista rakkaa reitillä on vain muutama kilometri, mutta polku on varsin kulunut ja siksi paikoin kivinen.

leveä polku kivikkoinen polku

Kolmas päivä sisältää perinteisesti reitin korkeimman kohdan, Tjäktjan solan (1140 m) ylityksen.

ryhmäkuva

Samoilla kohdilla ohitetaan reitin puoliväli. Jokseenkin yhtä perinteisesti saimme sadetta niskaamme, kun lähdimme kiipeämään solaan. Lounas syötiin kuorivaatteet päällä vesisateessa, mutta tunnelmabarometrissa ei näkynyt juurikaan laskua.

vesisade

Neljäntenä päivänä nautimme Alesjauren jylhistä maisemista. Alesjaure on suurehko järvi, jonka rantaa reitti seurailee usean kilometrin ajan helpohkoa polkua. Mukavat hiekkarannat suorastaan kutsuvat uimaan, mutta tällä kertaa vain yksi rohkea uskaltautui.

alesjaure

Melko tasainen päiväetappi päättyi muutaman kilometrin mittaiseen alamäkeen, joka vei meidät Kieronin tarkastuspisteelle. Siellä vietimme viimeisen telttayön jopa hieman haikein meilin. Toisaalta väsymys alkoi jo tuntua jaloissa ja Abiskossa odottava sauna kutkutteli mielissä.

leiri

Viimeinen, jälleen aurinkoinen päivä vei meidät Abiskoon. Vaikka maali ja mukavuudet olivat jo ajatuksissa, maltoimme nauttia matkasta ja viettää leppoisan vaelluspäivän.

Viisi päivää ja 110 km, tarkoittaa reilua 20 kilometriä päivässä. Viimeinen päivä on aavistuksen muita lyhyempi, pisin päivämatka on noin 25 km. Matka taittuu mukavasti, kun muistaa pitää säännöllisesti taukoja. Pysähdyksillä syödään eväitä, täytetään vesivaroja, käydään puskassa ja suoritetaan muita tarpeellisia huoltotoimia. Mutta ennen kaikkea huolehditaan jaloista. Kengät ja sukat kannattaa ottaa pois ja antaa jalkojen tuulettua.

tauko jalkojen tuuletus

Jos jossain tuntuu hiertymistä tai ilmenee rakkoja, ne hoidetaan ja teipataan heti.

rakkojen hoito

Myös iltavenyttelyt ja aamujumpat ovat tärkeä osa vaeltajan hyvinvointia. Hanna opetti tätä hyvin Kilpisjärven yöttömän yön vaelluksella, ja jatkoimme tapaa hieman vaatimattomammin tälläkin vaelluksella. Oli mukavaa huomata, että porukka alkoi aamuisin jo kerääntyä odottelemaan jumpan alkua, ilman jumppaa ei liikkeelle lähdetty.

venyttely

Tällaisen reissun yksi parhaista puolista on porukassa kulkeminen. Toisilleen tuntemattomat ihmiset hitsautuvat lyhyessä ajassa hyvin toimivaksi ryhmäksi. Lähes jatkuva puheensorina kertoi siitä, että joukkomme viihtyi yhdessä. Porukassa on myös voimaa ja apu aina lähellä, minkä koimme erityisesti viimeisenä päivänä. Jos joku tarvitsee esim. sairastumisen tai loukkaantumisen takia apua kantamustensa kanssa, on tilanne helppo hoitaa tällaisessa ryhmässä ilman että kenenkään matka muuttuu raskaammaksi.

loppukiri

Kiitos koko klubilaisten porukalle! Jokaisella oli tärkeä rooli ja oma osansa reissun onnistumisessa. Oli kunnia kulkea tämä vaellus kanssanne.

Fjällräven Classic maali

365 Klubi

365 Klubi tarjoaa tapahtumia ympäri vuoden. Katso kaikki tulevat tapahtumat »

KOMMENTIT

Samanlaisia ​​blogeja


+ 1 kirjoitusta kategoriassa " Blogi, Vaellus"




Tilaa ilmoitukset uusista blogeista!

Tilaa uutiskirjeemme ja saat tuoreita uutisia! Anna sähköpostiosoitteesi alla. Tilaamalla hyväksyt tietosuojaselosteen ja evästeet.