Matka lähenee loppuaan ja sen huomaa mielialasta ja uudenlaisesta jännityksestä. Tänään saavuimme viimeiseen isompaan kaupunkiin ennen Santiagoa, Lugoon. Camino-perheen koko on kasvanut entisestään. Enää neljä päivää ja hieman yli 100 kilometriä Santiagoon. Lisan kanssa hulluttelimme koko päivän vaeltamisen ohessa: kiipeilimme puissa, minä kävin kampaajalla, ostin huikeat punaiset korkokengät ja käsikorun ystäväni häihin, kävimme iltakävelyllä kattojen yllä vanhan kaupungin muurilla ja illalla nautiskelimme pitkän kaavan mukaan tapaksista (perunakroketteja, katkarapuja, mustekalan lonkeroita, juustoja, simpukoita, perunamunakasta, ribsejä). Vaeltaminen ei ole pelkästään kipua, rakkoja ja väsymystä – se on ennen kaikkea yhteisen sävelen löytämistä ja elämästä nauttimista.
