Olemme lähteneet aikaisin aamusta liikenteeseen, seurailleet Dudh Koshi- jokea, vaihdellen välillä sen puolta riippusiltoja ylittäen. Olimme nyt joen haarautumiskohdassa, jossa myös sijaitsee reitin vaikuttavimmat riippusillat. Yli viidenkymmenen metrin korkeudessa riippuvat sillat ovat ikäänkuin portti ylävuoristoon ja Namcheen. Puiset laudat jalkojen alla tuntuvat luotettavilta ja katselemme varmasti jokainen pitkälle jalkojemme alle, jossa koski hiljaa pauhaa.
Namchen kylään johtava ylämäki yhdistää ihmisiä. Jos on lähtenyt reissuun yksin tai porukassa, joita ei ennestään tuntenut, Namchen pitkältä tuntuva ylämäki varmasti nousee eläväiseksi puheenaiheeksi illalla teetä juotaessa. Noin viisisataa nousumetriä käsittävä ylämäki on matkallisesti lyhyt, mutta jyrkkä. Tässä ylämäessä myös monasti ensimmäistä kertaa tuntee, miten alhaisempi ilmanpaine vaikuttaa fyysiseen suoritukseen.
Hyvällä, rauhallisella tahdilla nousemme kuitenkin mutkittelevaa polkua pikkuhiljaa ylöspäin, väistellen vastaantulijoita ja välillä takana olevaa letkaa odotellen. Jono on hiljainen, kun jokainen meistä etsii jaloillaan sitä mukavinta ja tasaisinta väylää polulla edetessään. Yhdellä pidemmällä lepotauolla siitä kuitenkin selviämme ja ilo paistaa kaikkien kasvoilta kun ensimmäisiä taloja ja muita rakennuksia alkaa vastaan tulemaan. Sherpojen pääkaupunki ja entinen kaupan keskus Namche on enää muutaman mutkan takana.
Saapuessamme kaupunkiin pilvet ovat jo saartaneet kukkulan, jonka rinteessä Namche sijaitsee. Keskuskadun viertä valuu vesi eräänlaista leveää kaukaloa pitkin, ja monet ovat huomanneet sen otolliseksi paikaksi pestä pyykkiään. Nousemme ylös pääkatua ja eteemme levittäytyy Namchen monet pienet kujat, jotka jatkuvat rinteen molempia syrjiä pitkin sivuille, pääkadun viedessä kulkijaa rinnettä ylöspäin.
Namche on meidän länsimaisten patikoijien ansiosta Nepalin rikkain kaupunki. Suurin osa Everestin juurelle halajavista viettää täällä ylimääräisen päivän akklimatisoituakseen korkeampaan ilmanalaan. Välipäivänä voi vierailla japanilaisten rakentamalla Everest View -hotellilla ja katsella kalliin teen lämmittämänä edessä aukeavaa ensimmästä maisemaa, johon myös Everestin huippu kuuluu. Namchessa on myös lukuisia ravintoloita, kauppoja ja kahviloita, joissa esitetään alueeseen liittyviä elokuvia tahi dokumentteja.
Välipäivän Namchessa voi viettää kahdella tavalla; kiertämällä ympäröiviä lähikyliä ja parhaimpia maisemapaikkoja, tai sitten ottamalla ihan rennosti kaupungissa, leivoksia ja hyvää kahvia tankaten. Molemmat vaihtoehdot ovat hyviä, mutta jos tuntee olevansa levon tarpeessa, ei kannata lähteä tekemään monituntista kiertelyä lähikukkuloilla. Kaikki lepo tulee tarpeeseen, ja omaa kehoaan kannattaa kuunnella. Useimmilla meidänkin ryhmäläisistämme oli päänsärkyä ja väsyneisyyttä havaittavissa, joten päätimme viettää rauhallisen päivän Namchessa.
Ja mikäs siinä, Namche Bakeryn tuoreimmat kanelipullat, omenapiirakat ja kahvikupilliset olivat kyllä tervetulleita. Ruoan syömme aina majatalossamme. Majatalonpitäjät eivät paljoa huoneista laskuta, mutta odottavat meidän tuovan myös rahamme ravintolalaskun muodossa samaan paikkaan. Ruokalistan tuntee jo melkein jokainen pääpiirteittäin ulkoa. On erilaisia keittoja, paistettua nuudelia, dal bhatia, momoja, muutamia erilaisia pitsoja ja spagettia. Ruuan kanssa tilataan myös isompia termoskannuja kuumaa teetä pitämään lämpöä, mutta myös pitämään nestetasapainon yllä. Illaksi pöytiin syntyy erilaisia kuppikuntia, joissa pelataan korttia, jutellaan tähänastisesta patikasta, luetaan tai käytetään internetiä.
Kyllä, internet on hyvin saatavilla myös Himalajalla. Kertamaksua vastaan saat alempana määräämättömän ja ylempänä määrätyn datamäärän käytettäväksi. Wifin maksullisuus ja puhelimen tai muun elektroniikan lataamisesta veloittaminen on varmasti nykyaikana iso osa paikallisen majatalonpitäjän tuloista.
Seuraavana aamuna retkikuntamme herää levänneenä ja valmiina poluille. Himalajan sääkin toimii kuin kello. Olen nyt kahtena viime marraskuuna ollut Everest basecamp-trekillä ja molemilla kerroilla aamut ovat olleet lähes pilvettömiä ja aurinkokin pistänyt parastaan. Niin on myös tänään, kun lähdemme nousemaan kohti Tengbochen kylää.
Tengbochen kylä ja sen luostari sijaitsevat 3800 metrin korkeudessa, aivan puurajan tuntumassa. Reitti sinne mutkittelee ensin kukkuloiden rinteitä mukaillen, mutta laskeutuu sitten Dudh Kosh -joen penkereille, josta alkaa vahvasti Namchen ylämäkeä muistuttava nousu Tengbocheen.
Aamupäivän osuus on helppoa, kukkulan rinteillä mutkittelevaa polkua. Nyt edessämme nousevat jyhkeinä Everest, Lhotse, Nuptse ja Ama Dablam. Se on yksi dynaamisimpia maisemia, joita olen reissuillani nähnyt. Lhotse ja Nuptse ovat nousseet Everestin eteläpuolelle sitä suojaamaan. Maailman korkein vuori kurkistaa niiden takaa juuri sen verran, että voimme erottaa sen pyramidia muistuttavan huipun. Everest on ujo vuori, eikä kaikessa komeudessaan näyttäydy vaeltajalle ennen Kala Pattharin harjannetta 5500 metrissä. Mutta se on tämän homma suola, rauhallisesti jalkaa toisen eteen.
Pasang Sherpa istuu polun laidassa ja hänellä on edessään pöytä ja lahjoitusboksi. Yli kaksikymmentäviisi vuotta elämästään hän on käyttänyt näiden Namchesta lähtevien polkujen kunnostukseen vaeltajille. Kymmeniä vuosia aikaisemmin olisimme kävelleet kapealla, vaarallisellakin polulla ja kärsineet useista tukoksista matkamme varrella. Nyt allamme on tasainen, muutamia metrejä leveä hiekkatie, joissa varmasti porras-osuuksia lukuunottamatta saisi autonkin kulkemaan. Nakkien (jakin ja lehmän risteytys) tullessa vastaan emme ole ahtaalla tai vaarassa pudota vaan näillä poluilla on tilaa jokaiselle. Jatkamme hyvää tapaa ja lahjoitamme Pasang Sherpalle jokainen pienen summan rahaa ja jatkamme hymyssä suin matkaa. Nyt jo yli 70-vuotias Pasang ei varmasti enää osallistu ylläpito- ja kunnostustöihin, mutta istuu useimmat aamupäivät keräämässä rahaa puistossa vierailijoilta. Paikallisista kylistä on onneksi löytynyt nuorempia, jotka auttavat mielellään reitin ylläpidossa. Oi yhteisöllisyys, sinä niin kirkkaana loistat rahallisen köyhyyden keskellä! Länsimaissa paljon vielä opittavaa.
Lounas nautitaan vuolaan virran ylitettyämme Phungi Tengan kylässä. Pöydistämme voimme jo katsella Tengbocheen vievää ylämäkeä. Päivän viimeinen puristus. Vieressä kuitenkin jyllää vesivoimalla pyörivä rukousmylly, joka lähettää positiivisia viestejä yläilmoihin ja suojaa meitä huonolta onnelta vuoristossa. Aurinko paistaa ja katselen aurinkolasien läpi maisemia, jotka valtavuudessaan tarjoavat aivan mielettömästi ihmeteltävää. Veden kiertokulkua voi täällä seurata paljaalla silmällä. Vuorten huippujen päällä on paljon pakkautunutta lunta ja jäätä talven jäljiltä. Keväisin se pikkuhiljaa sulaa ja valuu vuoripuroja ja jää- ja vesiputouksia pitkin jokiin, jotka sitten kuohuvat vuolaana läpi lämpimän jakson Himalajalla.
Ja takaisin polulle. Ylämäet ovat vuoristossa aika meditatiivista hommaa. Heikko happi pakottaa tahdin hiljaiseksi, hengästyminen johtaa vain ylimääräiseen rasitukseen ja altistaa täten vuoristotaudille. Vasen oikea, vasen, oikea; jalat etsivät polkua, jossa ei kerralla tarvitsisi kauheasti jalkaa nostaa, vaan jokainen vähemmän jyrkkä polunpätkä käytetään hyväksemme vaikka se joitakin metrejä enemmän kiertäisikin. Pitkin ylämäkeä kulkee paikallisten tallaamia oikoreittejä, jotka suoristavat mutkittelevan trekkipolun, aika paljon lyhyemmäksi, mutta nousut niissä ovat sen verta raskaita, että pysyttelemme perusreitillä.
Tengboche sijaitsee jo melkein 4000 metrissä ja valitettavasti yhdelle meidän porukastamme korkea ilmanala muovautuu jo vaikeaksi ongelmaksi. Päänsärky, kuumeinen ja paha olo hidastavat ylämäkinousua merkittävästi ja majataloon päästyämme hänet saatetaan suoraan omaan huoneeseen lepäämään.
Me muut tilaamme pitsaa. Majatalomme ravintolaan on rakennettu aito kivinen pitsauuni, jossa paistuneet lättyset ovat kyllä ehdottomia kulinaristisia kulmakiviä Everestin vaelluksella. Myöhään illalla taivas selkenee pilvistä ja meitä ympäröivän Himalajan valaisee superkuu. Katselemme maisemaa suu pyöreänä ja varmasti jokainen tunnemme itsemme etuoikeutetuiksi saadessamme todistaa tälläistä.
Seuraavina matkapäivinä korkea ilmanala ottaa suurempaakin roolia meidän retkikunnassamme ja monella meistä alkaa patikka hieman vaikeutua. Tästä kuitenkin vielä autuaan tietämättömänä nautimme kauniista illasta kuuman juoman ja hyvän seuran kera.
