Oli kyllä tällä tytöllä naurussa pitelemistä, kun siirryttiin Primitivolta Camino Francésille. Camino (muiden vaeltajien lisäksi) täynnään espanjalaisia koululaisia, jotka nauravat, pelleilevät, laulavat, huutavat ja nauttivat nuoruudestaan. Ero hiljaiseen muutaman hengen ryhmään, joka on vaeltanut yhdessä viimeiset viikot, on niin absurdisen hullunkurinen, etten voinut muuta kuin yhtyä nauruun ja lauluun. Kaksi vaelluspäivää matkaa Santiagoon, hymy on herkässä muutenkin. Kilometripylväiden lukemat vilisevät silmissä alaspäin. Vaellussauvalla sitä silmään, joka vanhoja muistelee, mutta nautin suunnattomasti saadessani yöpyä tässä tutussa alberguessa joen varrella, jossa vietin viime kesänäkin yhden yön.
