Pikkuhiljaa kotiinpaluu häämöttää ja fiilikset kääntyvät kohti Suomea. Kävelimme tänään Finisterrasta kohti Muxiaa, mutta kävelyssä ei ole enää samaa tempoa kuin ennen Santiagoa. Tosin yksi meistä potee lievää auringonpistosta ja minulla on orastava flunssa. Terävin kärki vaeltamisesta on kulutettu tylsäksi. Se ei kuitenkaan pilaa tunnelmaa, koska maisemat ovat huikeat ja toinen toisiamme kannustaen jaksamme tarpoa aina seuraavan kulman taakse. Hauska yksityiskohta tällä Finisterra-Muxia-vaellusreitillä on se, että reittimerkit osoittavat kohti taivasta ja niitä on myös molempiin suuntiin, koska tämän reitin voi kävellä kumpaan suuntaan tahansa.
