Yksi jäsen Caminoperheestämme jäi eilen Santiagoon toipumaan lievän vatsataudin vuoksi, joten jäimme odottamaan häntä Finisterraan. Ja odottaminen todella palkittiin. Ystävämme saapui päivällä bussilla, vietimme päivän rannalla ja hyvästelimme taas osan ystävistämme, jotka jatkoivat omaa matkaansa. Vaihdoimme albergueta ja vaihto oli enemmän kuin onnistunut. Löysin vihdoin etsimäni yhteistyökumppanin ja toivottavasti saamme suomalaisen alberguen pyörimään Finisterrassa. Tällaista onnea en edes kuvitellut kohtaavani tällä matkalla. Illan vietimme majakalla, ihailimme auringonlaskua ja tavoitimme kilometripylvään 0.00! Ja tuulitakille ja taskulampulle löytyi taas hyötykäyttöä: 3 kilometrin kävely takaisin kaupunkiin purevassa tuulessa sekä pilkkopimeässä olisi ollut epämiellyttävä päätös illalle ilman kunnon vermeitä.
