BLOGI, MATKAILU, VAELLUS

Hikeä ilman kyyneliä – Fjällräven Classic Hong Kong 2018

Fjällräven järjestää Classic-nimikkeellä kulkevia vaellustapahtumia vuosittain Ruotsissa, Tanskassa, Amerikan Yhdysvalloissa ja Hong Kongissa. Tapahtumien tarkoitus on innostaa ihmisiä ulos luontoon ja näyttää, että vaeltaminen voi olla myös helppoa. Esimerkiksi Ruotsin Classic onkin helppo tapa tutustua tunturivaellukseen. 90 juhlavuotensa kunniaksi Partioaitta sai lahjaksi kaksi paikkaa vasta toista kertaa järjestettyyn Fjällräven Classic Hong Kong –tapahtumaan lokakuun lopulla. Paikat arvottiin ja onni suosi meitä, eli Ideaparkin myymälämme Vesaa ja Turun Anttia. Turvaksi ja oppaaksi saimme matkaan mukaan Suomesta myös Fenix Outdoor Finlandin kokeneen kulkijan Jyrin ja vielä kokeneemman seikkailujen monitoimimiehen Patrick ”Pata” Degermanin.

Vaeltajat lähtövalmiina. Antti, Jyri, Pata ja Vesa.

 

Hong Kongin Classic kestää kolme päivää ja matkaa kertyy n. 48 km. Reitin haasteena voidaan pitää keskimääräistä 27 asteen lämpötilaa, korkeaa ilmankosteutta ja lähes jatkuvaa reitin polveilua; yhteensä reitillä tulee noustuja korkeusmetrejä 1851 m. Reitti seuraa Hong Kongia ympäröivän Maclehose Trailin kolmatta osuutta ja on merkattu selkein nuoliopastein.

Saapuminen Hong Kongiin

Raastavan istuallaan vietetyn yliyönlennon jälkeen saavuimme Hong Kongin lentokentälle, josta siirryimme taksilla meille varattuun majoitukseen Pak Tam Chung Po Leung Kuk Holiday Camp:iin, jonne tuleva vaelluksemme olisi myöskin päättyvä.

Haimme retkipassimme, johon meidän tulisi reitin varrella olevista tarkistuspisteistä kerätä leimoja, ruokamme, roskasäkin ja ruoat vaellukselle infopisteeltä, josta meidät ohjattiin majoitukseemme. Saimme yhteisen huoneen ruotsalaisen pariskunnan ja saksalaisen ryhmän kanssa. Kaiken kaikkiaan 33 eri kansallisuutta oli edustettuna tapahtumassa. Ilta kului varusteiden pakkailussa, syömisessä ja infotilaisuudessa, jossa käytiin läpi reittiä ja matkan varrella olevaa lisäruokahuoltoa, lisäksi meille opetettiin mm. kuinka saamiamme hienoja Graylin vedensuodatinpulloja tulisi käyttää.

Iltaohjelmaa ennen vaellukselle lähtöä.

 

Siirryimme yöpuulle jo varhain keräämään voimia seuraaviin kolmeen päivään.

Niukan aamupalatarjoilun jälkeen pakkauduimme bussiin, jolla siirryimme lähtöalueelle muutaman kilometrin päähän. Lähtöalueena toimi pieni levähdysalue tien sivussa, joka tulikin varsin täyteen bussilastillisesta ihmisiä.

Lähtö vaellukselle

Virallinen lähtöaika oli klo 8:00, ja kokeneina Classicin kävijöinä (yhteenlaskettuna ryhmämme on ottanut osaa Ruotsin Classiciin yli kymmenen kertaa), osasimme hakeutua joukon keulille, päästäksemme kulkemaan haluamaamme vauhtia, ilman että jäämme kuhnimaan muiden taakse. Lähtökäskyn rai’atessa pääsimmekin hyvin kärkiryhmään mukaan ja matkaan hyvää vauhtia. Reitin tulevat korkeusvaihtelut iskivät heti vasten kasvoja: ensimmäisten kolmen kilometrin matkalla nousua kertyy n. 300 m. Eli käytännössä ensimmäiset kolme kilometriä kuljimme varsin jyrkkää ylämäkeä.

Oivalsimmekin varsin pian hyödyntää ryhmämme vahvuuksia ja laitoimme kokeneimman ylämäkikulkijamme Patan keulaan. Patrick osasi tahdittaa vauhtimme niin että emme repineet itseämme heti aivan piippuun. Oikean kulkuvauhdin löydyttyä saatoimmekin nauttia kauniista trooppisista metsämaisemista, kauniista perhosista ja ryhmänsisäisestä nokkelasta sanailusta.

Kosteusprosentti 100

Huolimatta sopivan vauhdin ja mukavan seuran sekä kauniiden maisemien tuomista iloista, trooppinen ilmasto kirvoitti pintaan jatkuvan vuolaan hikoilun. Päästyämme ensimmäisen kukkulan yli saavuimme pieneen kylään, jossa pääsimmekin lääkitsemään hikoilun aiheuttamaa nestehukkaa kylmillä juomilla mukavalla pikkuterassilla. Saimme käännytettyä myös muutaman perässämme tulevan osanottajan nauttimaan kylmästä juomasta. Classicien kermaa onkin päästä tutustumaan ihmisiin ympäri Tellusta. Tovin turistuamme ja juomat juotuamme matka jatkui tasaisempana ja betonipäällystettynä (reitti seuraa monin paikoin alueelle rakennettua sadeveden talteenottojärjestelmää) kohti ensimmäistä kuudesta tarkistuspisteestä, joilla tarkkaillaan matkalaisten reitillä pysymistä.

Päätimme lounastaa pussimuonien sijasta tarkistuspisteen ohessa olleessa pienessä paikallisessa ravitsemusyrityksessä. Arveluttavien nuudelien jälkeen matka jatkui päivän toiseen nyppylään, joka onneksi oli matalampi ja nousultaan ensimmäistä selvästi kepeämpi. Siitä selvittyämme laskeuduimme alas kohti toista tarkistuspistettä, josta saimme mukaamme erinomaisen päivällisen paistetusta riisistä ja kasviksista.

Ensimmäinen yö

Tarkistuspisteeltä oli enää lyhyt matka ensimmäiseen leirintäpaikkaan, jossa onneksi oli tarjolla suihkumahdollisuus hikisen päivän päätteeksi. Pystytimme telttamme ja niiden väliin pitkän pyykkinarun, jolle kaikkien hiestä läpimärät kamppeet saatiin kuivumaan. Eksoottisena kokemuksena mainittakoon leirintäalueella ja sen ympäristössä laiduntaneet nautaeläimet, joiden yöllinen mylvintä parin metrin päässä teltasta häiritsi molempien telttakuntiemme unta. Auringon laskettua mekin kävimme tuota pikaa lepoon.

Olimme laittaneet kellon herättämään ennen auringonnousua, jotta olisimme kykeneviä lähtemään liikkeelle heti valon tullen. Auringon kajastaessa olimmekin taas ns. kärkiryhmässä liikkeellä. Alkuun kevyesti polveileva rantareitti muuttui pikkuhiljaa nousujohtoiseksi ja lähdimme kiipeämään kohti kolmatta tarkistuspistettä, jossa meidät palkittiin mahdollisuudella ostaa kylmät juomat. Särvimme juomamme ja maistoimme paikallisia kalapalloja, jonka jälkeen jatkoimme matkaa ylämäkeen kohti reitin korkeinta kohtaa. Kiipeämisemme palkittiin huipulla upeilla näkymillä, sillä reitti kulki jonkin matkaa harjanteen päällä.

Maisemia tovin ihailtuamme lähdimme laskeutumaan kohti neljättä tarkistuspistettä, mistä matka jatkui tutunoloista betonialustaa seuraten kohti Ham Tin:in rantaa, jonne leiriydyimme toiseksi yöksi.

Virkistävä uinti meressä oli paikallaan toisen hikisen kävelypäivän jälkeen. Jyri ja Pata pystyttivät telttansa hiekalle muiden osanottajien tapaan, mutta me päätimme olla hiekastamatta Vesan telttaa ja nukkua taivasalla: luvassa oli pilvetön yö ja täysikuu.

Iltaruokailu tapahtui kootusti; tarjolla oli erilaisia kasviksia ja lihaa, joita täydensimme riisillä rannalla olevasta kioskista. Ruokailun jälkeen rantaan sytytettiin kokko, mutta ryhmämme vetäytyi yöpuulle, sillä suunnitelmissa oli jälleen nousta ennen aurinkoa, jotta välttäisimme viimeisenäkin matkapäivänämme pahimman porotuksen. Yö taivasalla sujui kohtuullisen hyvin, huolimatta hurjasta kosteudesta, joka laskeutui mereltä koko rannan ylle, sekä ystävistämme nautaeläimistä joita rannalla oli yöllä mylvimässä kymmenisen kappaletta.

Epäselvät opasteet

Poistuimme rannalta ensimmäisinä kohti lähellä sijaitsevaa viidettä tarkistuspistettä. Tarkistuspisteellä tankkasimme vesivarantomme ja jatkoimme matkaa meidät ohittaneen kanadalaismiehen perään. Rannalta sisämaahan lähdettäessä reitti oli vaihteeksi ylämäkipainoitteinen. Muutaman kilometrin jälkeen saavuimme reitillä risteyskohtaan, jossa meidät aiemmin ohittanut kanadalaismies seisoi kartta kourassa epäilevin ilmein. Hän kyseenalaisti reitin kulkua; kävi ilmi, että kanadalaisesta taustastaan huolimatta hän asui Hong Kongissa ja että maasto oli hänelle tuttua. Tutkimme hetken yhdessä karttaa ja totesimme opasteiden johtaneen meidät harhaan. Käännyimme ympäri ja palasimme jälkiämme takaisin.

Ei aikaakaan kun ensimmäiset perässäkulkijat tulivat vastaan. Selitimme tilanteen ja käännytimme kaikki vastaantulijat. Onneksi tiesimme että me olimme kärki ja saimme kaikki eksyneet lampaat oikealle polulle. Vastaantulijoiden joukossa oli myös Fjällrävenin Event Manager Carl, joka myös oli ihmetellyt reitin suuntaa. Palasimme suurena laumana aiempaan risteykseen, mistä löysimme oikean suunnan ja n. 100 metrin päästä uuden opasteen, joka näytti Carlinkin mielestä oikean suunnan. Onneksi harharetkemme ei tuonut meille kuin pari lisäkilometriä matkaan; pahimmillaan/parhaimmillaan harhapolku olisi johdattanut meidät takaisin aamun lähtöpaikalle rantaan. Pian harhailumme jälkeen polku jyrkkeni huomattavasti ja lähdimme viimeiseen haastavaan nousuun. Ensimmäistä kertaa koko matkan aikana lämpö alkoi todenteolla vaikuttamaan kulkuumme; ensimmäistä kertaa jouduimme kiipeämään suorassa auringonpaisteessa.

Parin kilometrin mittaisen, erittäin hikisen, kiipeämiseen jälkeen meidät palkittiin taas kerran häkellyttävillä maisemilla ja paikallaan olevalla istumatauolla. Kerättyämme voimamme lähdimme laskeutumaan yhtä jyrkkää alamäkeä, jonka alapäässä meitä odotti viimeinen tarkistuspiste. Tarkistuspisteeltä kuljimme jäljellä olevat muutamat kilometrit maaliin Carlin ja Fjällrävenin markkinointipäällikön Leifin kanssa; he olivat ohittaneet meidät aiemmalla huipulla taukoillessamme. Maalissa oli vielä toistaiseksi melko hiljaista; vain kourallinen kulkijoita oli ohittanut meidät ja paikallinen bändikin vasta viritteli soittimiaan. Haimme viimeiset leimat retkipasseihimme ja olimme virallisesti selviytyneet Fjällräven Classic Hong Kongista.

Kiitokset Partioaitalle ja Fjällräven Finlandille mahdollisuudesta osallistua tähän eksoottiseen ja mieleen painuvaan vaellustapahtumaan.

– Vesa & Antti

Vehreää kasvillisuutta.

 

Ruokailuhetken päätteeksi vallattu lusikka.

 

Lämpimässä ilmastossa mukaviksi todetut keveät jalkineet.

 

Elämää hiekkarannalla.

 

Palautumista raskaan päivän jälkeen hienon maiseman äärellä.
HUOMAUTUKSET

Samanlaisia ​​blogeja


+ 67 kirjoitusta kategoriassa " Blogi, Matkailu, Vaellus"




Tilaa ilmoitukset uusista blogeista!

Tilaa uutiskirjeemme ja saat tuoreita uutisia! Anna sähköpostiosoitteesi alla. Tilaamalla hyväksyt tietosuojaselosteen ja evästeet.