BLOGI

Ihanan eristetty Grönlanti – 365 Klubimatka

Narsarsuaqin lentokenttä Etelä-Grönlannissa on yksi maailman suurimman saaren kolmesta kansainvälisestä lentokentästä. Sitä ei välttämättä ihan uskoisi astuessa kentän tuloaulaan, joka on pienempi kuin Helsingin Yrjönkadun Partioaitta. Kyseinen tuloaula kuvaa kuitenkin hyvin Grönlannin infrastruktuuria, joka on vielä varsin vaatimaton ja vertautuu parhaiten vaikkapa Nepalin vuorten vastaavaan.

Grönlanti on maantieteellisesti osa Pohjois-Amerikkaa, poliittisesti eurooppalainen ja infraltaan siis lähes kehitysmaa. Mutta se on juuri se Narsarsuaqin kentän tuloaulassa aukeneva köpöisyys, joka tekee Grönlannista kiinnostavan. Sinne ei ole massaturismi vielä löytänyt.

Matkatoimisto Aventura ja Partioaitan 365 Klubi järjestivät kaksi melonta- ja vaellusmatkaa Grönlannin Narsarsuaqiin ja sen lähimaastoihin elokuussa 2018. Ohjelmassa oli viikon verran kajakkimelontaa jäävuorten seassa sekä vaellusta alueen vuoristossa valtavien jäätiköiden kupeissa.

Maailman suurin saari

Grönlannin kokoa on lähes mahdoton hahmottaa. Saaren pinta-ala on liki 2,2 miljoonaa neliökilometriä, mistä noin 90 prosenttia on jään peittämää. Asutus saarella keskittyy lähinnä sen länsirannikolle ja eteläkärkeen, minne me siis matkasimme.

Islannin Reykjavikista lähteneen pienen potkurikoneen ikkunasta avautui laskeutumisen alkaessa uskomattoman näköinen loputon jääkansi, jonka puhkaisi ainoastaan muutama vuorenhuippu siellä täällä. Jäätä pitkin voisi kävellä 3000 kilometriä pohjoiseen.

Qassiarsukin kylä.

 

Narsarsuaqista siirryimme venekuljetuksella vuonon toiselle puolelle Qassiarsukin kylään, samaiseen rantaan, mihin Grönlannin löytänyt ja sille nimen antanut Erik Punainen joskus 1200 vuotta sitten laivansa karautti. Silloin Brattahlidina tunnetussa kylässä toimii nykyään Leif Eriksson -hostelli, joka palveli basecampinamme matkan ajan.

Molemmilla klubireissuilla ohjelma oli kutakuinkin sama: Kolme päivää meloen ja telttaillen Tasiusaqin vuonon perukoilla ja toiset kolme päivää vaeltaen Mellemlandetin vuoristossa, missä pääsimme katsomaan valtavia jäätikkövirtoja ylhäältä päin. Lisäksi tutustuimme Etelä-Grönlannin historiaan, alueelta löytyviin raunioihin ja kävimme kumiveneillä jäähakkujen kanssa kuokkimassa jäävuoresta  jäät drinkkeihimme. Koska Etelä-Grönlannissa ”the weather is boss”, suoritimme aktiviteettimme kahdella reissulla eri järjestyksessä, aina sään ehdoin.

 

Vaellusta Mellemlandetin vuoristossa.

 

Ensimmäinen ryhmä.

 

Toinen ryhmä.

 

Upea, upea luonto

Massiivisten jäävuorten seassa melominen oli taianomaista, ihan kuin jostain sadusta. Sitä tunsi olonsa niin kovin pieneksi lilluessaan kajakissa kymmenmetristen jättiläisten vieressä. Niin kirkasta jäätä niin monessa eri sinisen sävyssä en ole uskonut olevan olemassa. Jää ritisi, paukkui ja piti uskomatonta ääntä ja yöllä leirissä, kun pimeässä teltassa kuunteli valtavaa jyrinää, joka alati hajoavista ja kaatuvista jäävuorista kantautui, tunsi pieni ihminen lähinnä nöyryyttä. Se äänimaailma oli jotain, mitä en ollut koskaan aiemmin kuullut mutta silti jotenkin niin kovin luonnollinen. Fiilis läpi melontaosuuden oli upea, eikä molemmilla reissuilla kohdalle osunut auringonpaiste varsinaisesti mielialaa pahentanut. Toisella viikolla sentään hieman sateli.

Qooroq.

 

Matkaohjelman vaellusosuus suuntautui Mellemlandetin vuoristoon, minne nousu rinkat selässä oli matkan fyysisin suoritus. Päästyämme ylös vuorten väliselle tasangolle pystytimme leirimme suojaisaan paikkaan ja teimme sieltä päiväretken Qooroqin jäätikön etureunalle, missä taas paikan mittasuhteet pääsivät hätkähdyttämään!

Qooroq puskee joka päivä mereen noin 200 000 tonnia jäätä, johon on sitoutunut saman verran vettä kuin New Yorkin kaupungissa kulutetaan vuosittain. Eipä tarvinnut enää miettiä mistä ne valtavat jäävuoret, joiden seassa juuri olimme meloneet, tulevat. Viime vuosina jään sulaminen on täälläkin kiihtynyt ja retki Qooroqille oli samalla matka katsomaan ilmastonmuutosta konkreettisesti silmiemme edessä. Samalla kun näky oli upea, se oli vähän surullinen.

Yllätysten Grönlanti

Lähtiessäni klubiretkistä ensimmäiselle en oikeastaan osannut yhtään sanoa mitä Grönlannilta odotin, eikä minulla ollut oikeastaan edes mielikuvaa, että miltä paikalla pitäisi näyttää. Silti kaikki, mitä matkalla näin ja koin, ylitti odotukseni moninkertaisesti.

Grönlanti oli jotenkin niin täydelisesti luonnon armoilla ja luonnon ehdoilla elävä, että vastaavaa harvoissa paikoissa kokee. Aiemmin mainitsemani Nepali on omissa kirjoissani ehkä se lähin esimerkki maantieteellisestä päinvastaisuudestaan huolimatta. Grönlannin rannoilla on eletty tuhansia vuosia luonnon osana ja sekä viikinkien, että eritoten inuiittien elämäntavan yksinkertaisuus vallitsee monella tapaa alueella edelleen. Etelä-Grönlannin infrasturktuuri on vielä alkeellinen ja ehkä siksi turismi ei ole alueelle vielä suuremmin löytänyt. Ja ehkä juuri siksi siellä kannattaa juuri nyt käydä, ennen kuin ensimmäinen Starbucks aukeaa Narsarsuaqiin paikallisen Blue Ice Cafen viereen. Sen tulon ensimmäiset merkit nimittäin näkyvät jo.

Käynti saattaa jopa venyä suunniteltua pidemmäksi, jos esimerkiksi lentokenttä joudutaan sulkemaan kolmeksi päiväksi sään takia, kuten meillä kävi ensimmäisellä reissullamme. Soitellessa kotiin, että tulen kyllä heti kun pääsen, sitä todella tunsi, miten ihanan eristyksissä muusta maailmasta olimmekaan!

Klubimatka Grönlantiin 2019

Halutko mukaan unohtumattoman upealle Klubiretkelle? Vuoden 2019 Grönlannin melonta- ja vaellusmatkoille ilmoittautuminen on auki!

Lue tarkemmin ja ilmoittaudu Matkatoimisto Aventuran sivuilla »

365 Klubi

365 Klubi tarjoaa tapahtumia ympäri vuoden. Katso kaikki tulevat tapahtumat »

KOMMENTIT

Samanlaisia ​​blogeja


+ 45 kirjoitusta kategoriassa " Blogi"




Tilaa ilmoitukset uusista blogeista!

Tilaa uutiskirjeemme ja saat tuoreita uutisia! Anna sähköpostiosoitteesi alla. Tilaamalla hyväksyt tietosuojaselosteen ja evästeet.