Olen jo kauan ollut softshell-mies. Pidän materiaalia ylivoimaisena kaikkeen aktiiviseen ulkoiluun ympäri vuoden. Softshell pitää kosteuden ja tuulen aisoissa tinkimättä yhtään hengityksestä, se tuntuu mukavalta ihoa vasten ja venyy ja paukkuu juuri niin paljon kuin tällainen nelikymppinen jaksaa liikkuessaan yrittää.
Kastuessaan softshell kuivuu hetkessä, oli se sitten sateesta tai hikoilusta. Olen vienyt Tierran Ace Pantini Elbrusin ja Nepalin huipuille, vaeltanut niissä Sarekissa ja Grönlannissa, kiivennyt jääputouksia ja joskus jopa skinnaillut, kun lumilautahousut unohtuivat kotiin.
Laskeskelin tuossa, että viime vuonna minulla oli softshell-housut jalassa noin 110 päivää. Se on monta päivää enemmän kuin farkut.
Välttämätön kuori
Oikeastaan ainoa aktiviteetti, jossa en softshellejä käytä, on laskeminen. Harrastan vapaalaskua ja vaikka ylämäessä hikoillessa usein niitä kaipaisinkin, kunnolliset kuorihousut ovat ainoa vaihtoehto pitkiin hiihtopäiviin syvässä lumessa pyöriessä.
Viime vuodet jaloissa on viihtynyt Tierran Roc Blancit, jotka ovat kokonsa ja teknisten ominaisuuksiensa ansiosta parhaat laskuhousut, joita olen käyttänyt. Ne ovat kuitenkin melko hevit muihin hommiin, joten kesäisin vaeltaessa rinkan ylimmässä taskussa kulkee kevyempi Gore-kuori. Pienellä sateella ne yleensä jäävät vielä rinkkaan, koska maltillinen kosteus ei softshelleissä haittaa, mutta silloin harvoin, kun niille käyttöä on, ovat hyvät kevyet kuorihousut kullan arvoiset.
Viime kesänä kaivoin ne jalkaan vain kerran, kun Sarekissa satoi siihen malliin, että kalsaritkin kastuivat. Kuoria ei kuitenkaan koskaan kannata vetää suoraan paljaalle iholle, koska aika harva asia on tukalampaa kuin liikkuminen hiostavissa Gore-Tex -housuissa. Joko kuoret menevät softshellien päälle tai sitten vedän aamulla teltassa jalkaan ohuen kerraston niiden alle. Suosin Acliman Woolnettejä, ne ovat kevyet.
Kun softshell-mies ekat fjellut osti
Kuukausi sitten sattui jotain outoa. Oli tullut aika päivittää housuja keväälle ja lupasin Partioaitalle, että pysähdyn tällä kertaa myös Fjällrävenin osastolle. Olen todennäköisesti ainoa suomalainen ulkoilija, joka ei koskaan ole vetänyt Fjellun housuja jalkaan. Ei siihen mitään erityistä syytä ole ollut, mutta – kuten sanoin – olen aina ollut softshell-mies, joten Fjällrävenit ovat jääneet hyllyyn. Olen katsellut niitä öbaut joka toisen asiakkaan jaloissa kesäisin Kebnekaisella ja nyt jostain syystä ajattelin, että voisihan noita vähän katsella. Seuraavaksi olinkin jo matkalla kotiin uudet Keb-housut repussa.
Myönnetään, valitsin housun ensin nimen perusteella – Keb viitannee Kebnekaiseen, missä työskentelen kesät. Hetken niitä pyöriteltyäni totesin kuitenkin materiaalin varsin softshellin kaltaiseksi vahvistettuna Fjellun klassisella G-1000:lla, joten mietin, että miksi ei. Meinasin vielä heittäytyä villiksi värien kanssa, niitä kun piisasi, mutta päädyin lopulta tylsän keski-ikäiseen mustaan, koska, no, tylsä keski-ikä.
Myös ventilaatiot ja taskut Kebeissä miellyttivät, joten yhtäkkiä en enää ollutkaan ainoa, joka ei koskaan Fjelluja ole jalkaan laittanut. Housut ovat olleet nyt muutaman viikon testissä lähinnä arkikäytössä ja tuntuvat miellyttäviltä, joten otan ne mukaan Nepaliin huhtikuussa.
Bokserit ja niiden saumat
Hyvät housut ovat reissujen onnistumisen kannalta avainasemassa. Oli ne sitten kuoret, softshellit tai Kebit, mukavat housut takaavat miellyttävän liikkumisen maastossa. Näiden lisäksi on kuitenkin vielä yksi kriittinen valinta, jotta matkan teko onnistuu: Hyvät bokserit!
Mikään ei nimittäin ole rasittavampaa vaelluksella kuin kalsarit, jotka eivät istu. Ja kun tekee kuukauden mittaisia reissuja, ei mukana voi roudata joka päivälle uusia alusvaatteita, joten kannattaa valita sellaiset, jotka kestävät aikaa, hikoilua ja eloa ilman pesukonetta.
Itse suosin Devoldin Duo Active -merinoboksereita, joita kannan mukana yhdet per viikko. Niitä voi pestä ja tuuletella pitkin matkaa, ne istuvat ja ovat minulle juuri sopivan pitkälahkeiset. Ja mikä tärkeintä, niiden saumat eivät ole yhtään väärässä paikassa eikä tule oloa, että vaeltaisi stringeissä.
Seuraavaksi minulla on edessä viiden viikon kiipeilyreissu Nepaliin. Mukaan lähtee viidet Devoldit, yhdet basecamp-verkkarit, uudet Fjellrävenin Kebit ja vanhat hyväksi havaitut Tierran Ace Pantit korkeampia päiviä varten. Keb & Ace kuulostaa 70-luvun poliisisarjan nimeltä. Eiköhän niillä pärjää!
