”Kala Pattharin huipulla tuulee. 5545 metriä korkeutta ja vaelluksen aikana muotoutunut suomalais-yhdysvaltalais-israelilais-irlantilais-liettulainen ryhmämme on yhtä hymyä. Lohkareinen huippu on täynnä vaelluksensa lakipisteeseen saapuneita vaeltajia katsomassa maisemaa, jolle vertaista on vaikea hakea. Aurinko laskee taaksemme, sen viimeisten säteiden värjätessä Mount Everestin huippua punaiseksi. Minne tahansa katsommekin, olemme yli kuusikilometristen huippujen ympäröimänä. Sanat ovat vähissä, eikä edessä avautuva maisema niitä edes tarvitse. Olemme jokainen voittaneet itsemme tänne kapuamisessa. Ja sitä tehdessä saaneet tutustua aivan mahtaviin ihmisiin ja ehkä maailman vieraanvaraisimpaan kulttuuriin.”
Nämä voitokkaat lauseenparret ovat vuodelta 2015, kun työharjoitteluni päätteeksi pääsimme vaeltamaan Everestin perusleiriin. Ennen työskentelyäni Partioaitalle opiskelin matkailualaa ja Etelä-Korean vaihto-opiskelun aikana saamani luontomatkailukokemukset pakottivat kääntämään nokan kohti Nepalia. Kohta jo kirjoittelinkin hakemusta paikalliselle matkatoimistolle, jotta voisin viettää siellä neljä kuukautta työharjoittelun muodossa.
Parhaita päätöksiä mitä olen ikinä tehnyt. Rakastan Nepalia Kathmandun kaaoksesta raikkaaseen vuori-ilmaan. Ihmisten iloisuus ja sinnikkyys suurtenkin huolien edessä on inspiroivaa ja se löi länsimaalaisen pojan triviaalit murheet uuteen perspektiiviin. Vaikka Nepal on köyhä kehitysmaa, osaa se muistuttaa, että rikkautta on monenlaista.
Nyt, vuoden 2016 marraskuussa oli aika palata näihin jylhiin vuorimaisemiin. Mandalan matkatoimisto vei 17 -henkisen porukan Everestin perusleiriin ja minä änkesin mukaan apulaismatkanjohtajaksi. Reissu on fyysisesti jämäkkä paketti. 14 päivää vaellusta maailman korkeimmassa vuoristossa, happivajeen kutitellessa kurkkua.
Patikka starttaa Luklan lentokentältä 2800 metrin korkeudesta ja huipentuu Kala Pattharin harjanteelle 5550 metriin. Onnistuneeseen reissuun vaaditaan siis hyvää fyysistä kuntoa ja itsensä tuntemista. Hapen ollessa kortilla, keho ärtyy ja ilmoittaa itsestään herkemmin esimerkiksi syömisen, nesteen tankkauksen ja unen jäädessä liian vähäisiksi. Myös luotettavat varusteet ovat tärkeä osa onnistuneen reissun kivijalkaa, kun lähdetään maailman korkeinta vuorta pällistelemään.
Tervetuloa meikäläisen blogin pariin, jossa yritän parhaani mukaan pureutua Nepaliin matka- ja vaelluskohteena, tarvittaviin varusteisiin ja kattavaan syväluotaukseen Everestin perusleiriin vaeltamisesta. It’s gonna be fun!
Terveisin,
Otto/ Myyjä Itiksen Partioaitasta
