Etelän kasvattina talviretkeily on aina ollut jopa hieman pelottava ajatus, mutta kun löysin tieni pohjoiseen asumaan, huomasin olevani totaalisen rakastunut talviretkeilyyn! Talviretkeily toki vaatii enemmän suunnittelua ja valmistelua kuin kesällä tai syksyllä tapahtuvat retket ja vaellukset, mutta on kaiken sen arvoista.
Haluan mainita heti alkuun, että koska omat kokemukseni liittyvät vahvasti pohjoisen erämaihin ja tuntureille, on itselläni vasta aloittelevana talvivaeltajana ollut aina kaveri mukana retkillä. Varsinkin erämaa-alueet voivat olla todella armottomia ja sääolosuhteet vaihdella rajusti ihan hetkessä. Talvella kannattaakin ottaa kaikki aina varman päälle retkelle lähtiessä.
Ensikosketus talvisiin tuntureihin
Olin suunnitellut hiihtoretkeä jo heti pohjoiseen muutosta lähtien ja vihdoin kelit näyttivät siltä, että pääsisin kaamoksen parhaimpaan väriloistoon tuntureille hiihtämään. Tällä kertaa lähdin testaamaan karvapohjasuksia kohti lähituntureita ja -laavua. Talviretkeilyssä ei kannata ottaa liikaa kilometritavoitteita, koska mikä sen mukavampaa kuin kiivetä rauhassa kohti tunturia ja lasketella sieltä alas laavulle juomaan kuumaa kaakaota ja syömään välipalaa – mitä minulla on ainakin aina liian vähän mukana. Talvisin kannattaa todella panostaa energian saantiin retkillä!
Karvapohjasukset osoittautuivat hyväksi vaihtoehdoksi puuterilumelle ja tunturille kiipeämiseen. En ollut aikaisemmin hiihtänyt nousukarvat suksien pohjassa, joten en tiennyt yhtään mitä odottaa, mutta nehän toimivat aivan loistavasti koskemattomalla lumipeitteellä. Suurimmaksi haasteeksi on osoittautunut oikean vaatetuksen valinta. Kunnon villakerrastot alle ja hengittävä lämmin takki päälle sekä untuvatakki reppuun taukoja varten. Näin ollen kylmä ei pääse yllättämään, kun pysähtyy nuotion äärelle evästämään. Siinä kun on pukenut tarpeeksi tauolle lämmintä vaatetta päälle, saa kuumaa juomaa kuppiin ja katselee taivaan pastellisävyjen tanssahtelua, ei ihan heti keksi mitään muuta, mitä toivoisi juuri siltä hetkeltä.
Luonto on aina ihmeellinen, taianomainen ja rauhoittava, mutta talvella siihen lisätään vielä isommalla siveltimellä taikaa, kun tunturien juurella täydessä hiljaisuudessa ihmettelee muutamien riekkojen temmeltämistä sekä taivaan väriloistoa. Kaamosta turhaan vähätellään retkien ajankohtana, se on uusi suosikkini tällä hetkellä.
Talvella on myös se mahtava puoli, että voit valita lähteäkö retkelle lumikengillä, tunturisuksilla vai liukulumikengillä tai vedätkö perässä ahkiota vai kannatko selässä rinkkaa. Itse olen nyt testannut kaikki yhdistelmät ja ehdoton suosikkini on sukset ja ahkio. Näillä on helppo lähteä pidemmällekin reissulle, kun tavaramäärää ei tarvitse rajoittaa rinkan painavuuden takia. Vaikka talvella tuvat ovat mitä oivallisin yöpymispaikka, kannattaa teltta olla kaiken varalta mukana, jos jotain sattuu ja tarvitsee turvautua ennen tuvalle pääsyä jo yöpymiseen. Oman sydämeni teltassa majoittuminen vei täysin. Mikä sen parempaa kuin heräillä keskellä Lapin taikaa kirpeässä pakkaskelissä auringon kanssa kilpaa.
Talvivaellukset vaativat luonnollisesti enemmän valmistautumista ja tietämystä kuin kesä- ja syksyvaellukset, ja se kannattaa aloittaa mahdollisuuksien mukaan lähimaastosta tai jopa omasta pihasta. Ainakin itselläni tuli monia asioita vastaan, mitä en osannut edes ajatella. Hyödynsin aikaisemmin käymäni talvitelttailukurssin oppeja ja aloitin pihapiiristä telttailun. Onneksi olin hommannut jo syksylle Fjällrävenin Abisko Shape 3 -teltan, joka toimii myös talvella, äärimmäisiä olosuhteita lukuun ottamatta. Teltta on omiin tarpeisiini tarpeeksi tilava, koska tavaraa on enemmän ja kaikki on isompaa ja muhkeampaa talvella.
Ensimmäinen yö meni olosuhteisiin nähden hyvin. Lapin sääolot näyttivät voimansa ja yön aikana alkoi tuuli voimistumaan ja pakkanen kiristyi, mutta aamulla olikin aivan ihanaa herätä edelleen lämpöisestä makuupussista ja kaivautua kirpeään -20°C pakkaskeliin keittelemään aamukahvia ja katsomaan kuinka aurinko alkaa värjäämään horisonttia. Miten teltassa nukkuukin aina niin hyvin? Tuulen kohina teltan seinissä oli rauhoittavaa, Toki myös tieto, että olet lähellä rakennusta ja voit koska vain kömpiä lämpöiseen, jos tarve vaatii. Tarvetta päästä sisätiloihin ei tullut, joten oli aika lähteä testaamaan retkeä telttamajoituksella. Edelleen pysyteltiin asutuksen läheisyydessä, koska retki suuntasi kohti Kaldoaivin erämaata, ja erämaan sääolot tarjoavat joko kaiken taian avosylin tai rankaisevat armottomuudellaan. Tämän retken aikana saimme kohdata molemmat. Lumimyräkkä iski vaakatasossa suoraan kasvoille, kun suuntasimme suksilla ahkiot perässä kohti kotaa, jossa olimme suunnitelleet pitävämme lounastauon.
Aamulla taas aurinko nousi pitkän kaamosajan jälkeen kirkkaana tulipallona horisontin ylle, samalla kun tuuli oli tyyntynyt ja ilmassa väreili parhaan retkisään lempeä kirpeys. Ah, jos luonnon taika on aina huikea, niin talvella se on ihan omaa luokkaansa. Aamupalaa nauttiessamme, huomasin, että teltan ympärillä oli yöllä kävellyt joku hyvin pieni olento. Liekö edellisen illan erämaan maahistarinoista innostunut maahinen tai sopuli. Se jääköön mysteeriksi. Samalla, kun kuivattelimme ulkona makuupussejamme ja suunnittelimme vaihtavamme reitin takaisin lähtöpisteeseen kulkemaan tuntureiden yli, teimme pienen jumpan lihasten lämmittelyyn ja pakkasimme tavarat rinkkaan ja ahkion valmiiksi lähtöön. Koska päivä oli niin kaunis, päädyimme vaihtamaan reittisuunnitelmaamme ja kapusimme yhden tunturin yli nähdäksemme erämaan koko loiston. Tampatessamme tunturin jyrkintä kohtaa ylöspäin, olimme jo syöneet kaikki vauhtikarkkimme ja kävi mielessä, että olisiko reitti pitänyt kuitenkin pitää alkuperäisen suunnitelman mukaisena, ja sujahtaa tunturin ohitse laaksoa pitkin.
Huipun saavutettuamme unohtui kaikki rinteessä hikoilemamme hikipisarat ja epätoivon ajatukset. Maisema oli kuin maalaus. Tuntui kuin aurinko olisi ollut ihan käden ulottuvilla ja sen säteiden luomat timantit tanssivat pitkin tunturiylänköä silmän kantamattomiin. Olimme keskellä tätä taivaallista maalausta ja saimme hengittää auringon säteitä itseemme, mikä tuntui elämäni ensimmäisen kaamoksen jälkeen todella upealta. Vaikka rakastin kaamosta ja olen varjoissa kulkija, kyllä ne auringon säteet iholla vaan tuntuivat aivan käsittämättömän upealta. Päätimme siirtyä aivan tunturin laelta muutaman laskun verran alemmas pitämään lounastaukoa, jotta pääsisimme tuulelta hieman suojaan, mutta näkisimme edelleen kaiken tuon erämaan kauneuden. Istuimme lounaan ajan molemmat täysin hiljaa, vain katsellen ympärillemme ja kuin vahingossa päädyimme pitämään pienen meditointihetken ruoan päätteeksi. Hiljentyminen tuntureilla antaa aivan suunnattoman voiman mielelle ja ajatuksille. Kun sulki silmänsä ja antoi mielen rauhoittua, tunsi kuinka maahiset tanssahtelevat omia menojaan tunturin kivikossa. Tuuli kuiskasi välillä korvaan, että kaikki on mahdollista. Olimme keskellä Lapin taikaa. Taikaa mitä ei pysty sanoin kuvailemaan, sitä ei pysty selittämää, sen vain tuntee sydämessään.
Loppumatkan hiihdimme nautiskellen, hitaasti lipuen kohti autoa. Aika oli pysähtynyt, eikä mihinkään ollut kiirettä. Matka oli lyhyt, joten auringon kanssakaan ei tarvinnut hiihtää kilpaa, ehdimme kyllä autolle ennen sen laskemista. Ihmettelimme matkan varrella muutamia ketun jälkiä, säikähdimme riekkoparven pyrähtämistä aivan meidän vierestämme ja katselimme, kuinka porot lounastivat kauempana tunturin rinteellä. Totesimme molemmat, että tämän retken tavoite on saavutettu. Sielumme, kehomme ja mielemme on ruokittu ja kaikki on voimakkaasti yhteydessä luontoon meidän ympärillämme. Talvella retkeily ja telttailu on parhaimmillaan taianomainen kokemus ja koko kehon hyvinvointia parantava elämys!
Nyt kun harjoittelukertoja on takana jo useampi, on uskallusta lähteä suunnittelemaan pidempää vaellusta lumisille tuntureille. Retkeilyn yksi tärkeimmistä ja myös parhaimmista osista on juurikin sen suunnittelu. Kun saat kartat eteesi ja pääset tutkimaan alueita, tekemään listoja tavaroista, suunnittelemaan leiripaikkoja, tutkimaan sääolosuhteita ja elämään tulevaa retkeä jo edellisten retkien muistoilla. Lähdethän testaamaan talviretkeilyn upeuden!
Jos en tule tuntureilla vastaan, niin instagramista minut löytää @_annehannikainen_
