Se on lähdön aika. Ai että nukuin hyvin ja hyvällä mielellä päästiin matkaan. Reppu tuntuu kevyeltä kuin höyhen ja Suomen kolkko sadesää tuntuu mukavan raikkaalta. Ennen vaeltamista on edessä päivä Lontoon sykkeessä. Olen kuullut kauhutarinoita Lontoon monimutkaisesta metrosta, mutta sanonpahan vain, että ihan ymmärrettävä se minusta oli.
Brittein valtakunta on minulle täysin uusi tuttavuus ja yllätyin iloisesti upeasta, vanhanaikaisesta arkkitehtuurista, kielessä kuuluvasta aksentista ja ihanista vegepaikoista. Baker Streetiltäkin vahingossa bongatusta Pure-kahvilasta sain ehkä parasta salaattia ikinä. Nähtävyyksistä sen verran, etteivät Kings Crossin Harry Potter -asema tai London Eye niinkään hurmanneet, vaan ennemminkin itse kaupungin fiilis, sunnuntaimeininkiin uppoutuneet katutanssijat ja persoonallisten muotipiirrosten näyttely. Big Ben toisaalta oli omaan silmään upea. Kierroksemme oli loistava sneak peak Lontoosta ja matkamme jatkui tyylikkäästi lennellen Portugaliin, Lissaboniin.
– Janina
Mutkien kautta Lissaboniin.
Vihdoinkin se koitti tämäkin aamu(yö)! On tätä odotettu ja nyt se varpaiden verryttely lopultakin pääsee tosissaan alkamaan! Aamuneljältä huonosti torkutun parituntisen jälkeen reppu selkään ja sateeseen. I-junalla pääsee onneksi suoraan lentokentän terminaaleihin, tästä uudesta yhteydestä täytyy antaa iso peukku.
Kolmen tunnin lento Lontooseen mateli meidän molempien yrittäessä epätoivoisesti nukkua pikkutirsat. Mutta Lontoo ei pettänyt tälläkään kertaa. Ainoa mutka matkassa oli se, että Janinan yhden päivän voimassaolevasta matkakortista (~10€) tuhoutui magneettinauha heti kättelyssä eikä hän päässyt metron porteista muuta kuin pyytämällä joka kerta apua joltain vartijalta. Uutta korttia ei virkailijoilta herunut.
Kiertelimme metrokortin ja -kartan avulla epämääräisen määrätietoisesti pysäkiltä toiselle. Baker Streetillä kävimme nuuskimassa Sherlock Holmesin jalanjälkiä. Homma taisi todellisuudessa keskittyä lounaaseen vegemestassa. Soluttauduimme väkijoukkoon London Eyen, Piccadillyn, Big Benin ja muiden Buckinghamien luona ja räpsimme upeita otoksia piirongin päälle töröttämään. Thamesin varrelta voi aina bongata katutaiteilijoita, jotka ovat yleisesti ottaen taitavia tai sitten vaan muuten erikoisia ilmestyksiä.
Loppuilta meni silmäluomia kuluttaessa lentokentällä, koska jatkolento Lissaboniin oli reippaasti myöhässä. Perille päästiin maanantain puolella, uupumuksesta hihittävinä höpsöinä.
– Irene
