Kuluva talvi on ollut varsin runsasluminen. Ja kun lunta maastossa kerrankin piisaa, vaatii sinne lähteminen tietenkin oikeat työkalut! Monilla retkeilyalueilla eniten kuljetut polut ovat toki varsin hyvin tallattuja ja siten kuljettavissa ihan vaelluskengissäkin, mutta kun kerran on hyvä mahdollisuus poiketa poluilta kunnon umpiseen, kannattaa se tietenkin tehdä! Mutta miten?
Lumikenkä vs. liukulumikenkä
Sanon suoraan, että minulla on sydämessäni pyhä viha lumikenkiä kohtaan. Vietin aikanaan kuukauden Kuusamossa työharjoittelussa vieden pääasiassa brittejä päivä toisensa perään lumikenkäilemään ja vannoin tuon kuukauden jälkeen, etten enää ikinä lähde tennismailat jaloissa ulos.
Mutta kyllähän lumikenkien edut ovat varsin kiistattomat. Ne ovat kevyet, kokonsa puolesta varsin näppärät, helppo kantaa mukana reppuun kiinnitettyinä ja laittaa tilanteen vaatiessa jalkaan, kun umpihanki kutsuu. Lumikengissä kävely syvässä hangessa on kuitenkin varsin raskasta, kun joka askelella jalkaa joutuu nostamaan huomattavasti, ala- ja ylämäet ovat vaivalloisia ja pakittaa ei voi. Ehkä eniten lumikengissä ärsyttää se, että niiden kanssa joutuu koko ajan ikään kuin työskentelemään alustaa vastaan sen sijaan, että lunta käyttäisi mieluummin hyväkseen. Siksi omaan makuun parempi vaihtoehto onkin ns. liukulumikenkä eli karvapohjasuksi.
OAC:n muutama vuosi sitten markkinoille tuoman liukulumikengän nimi ehkä hieman hämää, koska ainakin tällaisen kaupunkilaisjuntin mielestä kyseessä on kuitenkin suksi. Lyhyt suksi, jonka pitoalue on karvapohjainen, jolloin pito on parempi. Eli toisin kuin lumikengillä, liukulumikengillä voi hiihdellä menemään syvemmässäkin umpisessa varsin ketterästi.
Karvapohjasukset ovat oivalliset lyhyemmille päivä- tai viikonloppuretkille ja liikkuvat metsissä helposti. OAC:n skinipohjaiset sukset ovat oikeastaan lähempänä randoilukamoja ja niillä pystyy myös varsin hyvin laskemaan puuterin täyteisiä mäkiä, jos on telluhommat hallussa. Liukulumikenkä toimii myös erinomaisena lähestymissuksena, jos esimerkiksi jääputouksille pitää hiihdellä kiipeilemään ja lisäpisteitä tulee siitä, että OAC:n siteisiin menee kenkä kuin kenkä. Välineet mahtuvat matkustaessa helposti pienempäänkin Toyotaan, toisin kuin perinteinen eräsuksi. Ja koitapa huviksesi lähteä rinkan ja 250-senttisten Peltosten kanssa metroon.
Kumisaapas vs. vaelluskenkä
Entä sitten se perinteisin vaihtoehto? Oletin pitkään, että eräsukset ja minä emme ole ystäviä. Olen kaupunkilaispoika ja varsin tottumaton suksiin ylipäänsä, jolloin ajatus yli kaksimetrisistä lankuista jaloissa tuntui todella vieraalta. Kun eräopaskoulutuksessa alkoi talvivaellukset lähestymään, löysin mökiltä veljeni vanhat 80-luvun Kuusistot. Ne olivat sentään hieman ketterämmän oloiset kuin pahimmat maastojen kakkosneloset ja aloin hieromaan tuttavuutta.
Yksi asia minua perinteisissä metsäsuksissa kuitenkin vierasti eniten: niiden kiinnitys ja perinteinen eräside. Tapa kun tuntuu olevan, että eräsuksilla pitäisi hiihtää kumisaappaissa. Ja vähän kuin lumikenkien kohdalla, poden syvää inhoa myös kumisaappaita kohtaan. Liekö armeija-ajoilla jotain tekemistä asian kanssa, mutta minä en yksinkertaisesti näe itseäni enää talvella ulkona kumisaappaat jalassa, joten nokialaisisten ja Kuusistojen yhdistelmä epäilytti kovin.
Edessä oli kuitenkin umpihankihiihdon MM-kisat Pudasjärvellä ja ratkaisu piti keksiä. Niinpä painelin Yrjönkadun Partioaittaan ja ostin aiemmin mainitut OAC:n liukulumikenkien siteet, jotka sitten ruuvasin eräsuksiini yhdistäen näin perinteen ja 2000-luvun! Ratkaisu oli erittäin toimiva ja tällä yhdistelmällä meni mukavasti ensin 40 kilometriä Pudasjärven hangissa ja siihen perään viiden päivän ahkiovaellus Hammastunturin erämaassa. Tällä hetkellä sukset ovat lainassa kaverilla, joka laittoi pari päivää sitten viestin, että oli heittänyt komboon vielä nousukarvat alle ja ”rokannut täysillä menemään” vaellellessaan pohjoisessa. Voin melkein kuulla, kuinka perinteiset hiihtovaeltajat pyörittelevät silmiään jossain lumikammissaan Sevettijärvellä.
Tärkeintä on lähteminen
Talvella hangessa liikkuminen vaatii siis oikeat varusteet ja kuten yllä olevasta voi päätellä, vaihtoehtoja ja ratkaisuja on moneen lähtöön. Joillekin lumikenkä on se paras, toiselle perinteiset metsäsukset ainoa oikea tapa. Kolmas lähtee liukulumikengillä lähimetsään ja joku tuunaa yhdistelemällä oman kokonaisuutensa. Viime talvina vapaalasku Suomessa on lisääntynyt huimasti ja myös se on tuonut oman lisänsä varustevalikoimaan kevyine skimo- ja offarisuksineen. Itse lasken talvet lumilaudalla ja jossain vaiheessa tajusin, että hankkimani splitboard toimii ihan yhtä lailla myös lähiretkeilyyn kuin pitkiin päiviin vuorilla! Mutta oli se työkalu mikä tahansa, tärkeintä on lähteminen. Harvoin pääsee näin hyvässä lumessa polkujen ulkopuolelle liikkumaan, joten hus, hankeen siitä, välineestä viis!
Hyviä metsäpäiviä kaikille!
