Päivät 5-6 matkalla Santiagoon, kokonaismatka 53 km / 93 km.
Päivä alkoi viileänä ja pilvisenä. Äitillä oli hyvä fengshui ja kävelimme poikki maanteiden, halki pienien kämäkylien ja ohi hurjien tehtaiden. Loppupätkän köpöttelimme rautatien vartta ja vilkuttelimme junankuljettajille, jotka tööttäsivät takaisin.
Azambujasta oli tarkoitus jatkaa, mutta onneksi turistipisteessä suosittelivat jäämään. Kaupunki oli ihan kiva ja saimme aivan ihanat vegeleivät paistetuilla vihanneksilla mukavalta kahvilan omistajalta.
Seuraavana päivänä valmistauduttiin oikeasti pitkään matkaan ja onneksi todella jäätiin yöksi Azambujaan. Oli ihanaa kävellä freesissä aamuauringossa tomaattipeltojen viertä maalaismaisemissa, polttavan paahteen sijaan. Tuli ihan mieleen lapsuusmuistot sekä lause leijonakuninkaasta; “Kaikki mitä valo koskettaa…”. Sen jälkeen olikin vain pari ihan pientä kylää vailla yöpymispaikkoja.
Matka oli tälle päivälle huimat 33 km. Oltiin lopulta ihan poikki ja onneksi majoitus löytyi Santaremin, kukkulan päällä olevan hieman isomman kaupungin keskustan luostarista. Tänään törmättiin tienpäällä ensimmäisiin kanssavaeltajiin: vanhempi, rauhaa vaativa pariskunta ja luostarissa pari, nuorempaa vaeltajakundia.
Ihan uupuneina raahauduttiin suihkuun ja pyykinpesulle ja lopulta hieman kaupunkia kiertämään. Onneksi raahauduttiinkin. Löydettiin kerrassaan ihana paikallinen ravintola-baari. Mukava henkilökunta, uskomattoman hyvää ruokaa (ja pyynnöstä vegaanista), live-musaa ja iloinen puheensorina ja meininki. 30 km päiviä olisi nyt kai lisää tiedossa, joten aikainen nukkumaanmeno on pakollinen.
Janina
Päivän nro 5 aloitimme pienestä rantakaupungista ja kävelimme polttavassa auringossa 20 kilometriä Azambujaan, jossa piti olla albergue. No eipä ollut kun se oli remontissa. Turistitoimiston erittäin ystävällinen henkilökunta neuvoi meitä jäämään kylään, joka oli oikea ratkaisu. Kirpeä hinta (35€/ 2 hlö huone ilman aamupalaa) maksoi itsensä takaisin seuraavan päivän etappina Santarémiin, jonne oli matkaa 33 kilometriä ja tällä välillä saimme vain yhden kahvilan ja yhden yleisen vessan käyttöömme. Ei tarvinne mainita, että kannattaa ottaa omat eväät mukaan. Jokaisen pienenkin poppelin alla lepäsimme, joimme vettä ja yritimme viilentyä edes vähän.
Varusteista sen verran, että maasto on todella tasaista ja kovapintaista (tämä reitti sopisi täydellisesti pyöräilijöille) ja helppoa, jonka vuoksi valitsinkin mukaani lenkkarit vaelluskenkien sijaan. Sori vaan, mutta tein virheen. Myönnän. Jalkojeni anatomia (maastosta riippumatta) ei saa riittävää tukea muuten loistavista lenkkareista. Kantapäitä, jalkapohjia ja holvikaarta särkee koko ajan niin paljon, että mieluummin kävelen kohta käsilläni. 30 kilometrin päivämatkat eivät näillä tossuilla tule onnistumaan, toivottavasti löydän jonkun kunnon sporttikaupan pian, josta voisin ostaa kunnon vaelluskengät: Santarémistä en sitä löytänyt, vaikka kaupunki muilla avuillaan hurmasikin minut.
Santarém on tuulinen kaupunki kukkulan päällä. Merkkiliikkeistä päätellen alueella asuu varakasta väkeä. Kahvilat ja ravintolat olivat siistejä ja houkuttelevia, joista yhteen päädyimmekin loistavalle päivälliselle. Majoituimme siistissä luostarissa (5€) Casa da Misericórdiassa, joka sijaitsee heti kaupungin suulla. 2 hengen huoneet ja pieni keittiö, jossa mikro ja jääkaappi varmistivat meille sekä leppoisat unet että hulppean aamupalan.
Terkuin Irene
