Ensimmäisenä päivänä tuulee. Vaikka etsin meille mahdollisimman suojaisan saarten välissä kulkevan reitin Kasnäsistä Örön saarelle, tuuli löytää meidät. Matkalla on muutaman kilometrin levyisiä avoimia selkiä, joissa saaret eivät suojaa.
Tuulee lännestä lähes kymmenen metriä sekunnissa ja puuskissa enemmänkin. Selällä nousee iso sivuaalto. Painan jalat kajakin sisällä jalkatukiin ja väännän koko vartalollani melanvetoihin voimaa. Välillä vilkaisen ympärilleni, että pieni porukkamme on kasassa. Jokainen meloo aalloista iloiten keskittynyt ilme kasvoillaan.
Minut täyttää äärimmäinen elossa olemisen tunne. Kovalla tuulella melominen on täydellinen läsnäoloharjoitus. Yhdistelmä fyysistä ponnistelua ja rentoutta. Luotan kajakkiin täydellisesti ja seuraan aaltojen liikettä kehollani.
Kun viimein olemme perillä Örön saaren kupeessa ja melomme sen kylkeä pitkin kohti leiripaikkaa, väsymys ottaa vallan. Tiedän, missä leiripaikka on, mutta en muista kuinka monen niemen takana. Seuraavanko vai sitä seuraavan?
Makuupussille uusi standardi – pesäarvo
Kun leiri on pystytetty ja iltaruoka syöty, möngin merinokerrastossa makuupussiin. Makuupussi on tuon lyhyenä hetkenä koko maailman turvallinen keskipiste – väsyneen retkeilijän keinopesä, jossa kaikki on hyvin.
Makuupussia ostaessamme, mietimme makuupussia teknisin termein: lämpöarvoa, painoa ja täytettä. Niiden lisäksi makuupussilla on mielestäni myös pesäarvo. Mutta pesäarvoa on vaikea mitata, koska se syntyy vain sillä hetkellä, kun päästämme irti päivän ponnisteluista ja annamme kehomme rentoutua makuupussin lämmössä.
Lempimakuupussini on vetoketjuhuoltoa vailla. Fjällrävenin kolmen vuodenajan Abisko-makuupussi on minulle kaikin tavoin sopiva pesä. Se on riittävän lämmin, sopivan painoinen ja pakkautuu mukavan kokoiseksi pakkaukseksi, joka mahtuu sekä rinkkaan että kajakkiin helposti. Abiskon pesämäiset ominaisuudet ovat minulle juuri sopivat. Makuupussi on kuohkea ja koko sopiva.
Turvallisia melontoja ja pitkiä yöunia
Seuraavana päivänä tuuli on laantunut alle neljään metriin sekunnissa. Aamulla käymme kävelyllä ja ihailemme kaukaisuudessa häämöttäviä saaria Örön läntisiltä hiekkarannoilta.
Lähdemme ylittämään Vänön ja Örön välillä olevaa selkää. Olen tällä melontaetapilla ensimmäistä kertaa. Aikaisemmat ylityshaaveet ovat kaatuneet liian kovaan tuuleen tai kokemattomampaan melojaporukkaan. Nyt kaikki osat ovat kohdallaan ja selän ylitys on turvallinen.
Koska Abisko-pussi on huollossa, minulla on mukana Vauden talvimakuupussini. Se on lämmin, mutta myös iso. Olen survonut sen paksuun kanoottipussiin. Kanoottipussin olen ujuttanut keulaan ja survonut makuupussin sen sisälle luukun kautta. Aika hankalaa, mutta turvallista.
Makuupussi on pidettävä hinnalla millä hyvänsä ja kaikissa olosuhteissa kuivana. Pakkaan makuupussini aina mahdollisimman vahvoihin ja vedenkestäviin kanoottipusseihin myös ahkioon talvivaelluksilla. Rinkkaan pakkaan makuupussin ohuempaan kuivapussiin, mutta kuivapussiin kuitenkin. Makuupussi tuo kylmissä ja märissä olosuhteissa turvallisuutta. Makuupussi on mahdollisuus hoitaa tai ennaltaehkäistä hypotermiaa ja onnettomuustilanteessa loukkaantunut pidetään lämpimänä makuupussissa.
Tällä retkellä emme kaadu eikä hypotermia uhkaa. Aurinko paistaa lämpimästi ja keli tyyntyy entisestään. Riski ei ole enää paleltuminen vaan palaminen.
Haahkaparvi lentää ylitseni, kun lähestymme Vänötä. Koen jonkun liikutuksen kaltaisen tunnekuohun. Olen onnekas meloessani kaveriseurassa iltapäivän auringossa merilintujen näyttäytyessä.
Rauhallinen ja rakastettava Vänön saari
Rakastun Vänöhön. Se on suurehko saari, jonne kulkee myös yhteysalus. Pystytämme leirin hiekkarannalle. Kyltissä rannan tuntumassa kerrotaan, että lyhytaikainen leiriytyminen on sallittua.
Kävelemme Vänön pieneen satamaan, joka on hiljainen. Nautin sen pysähtyneestä vähän ränsistyneestäkin tunnelmasta. Täällä ei ole mitään kiillotettua, puleerattua tai hienostelevaa. Ei ole vielä veneilysesonki. Saaristolaiset elävät arkeaan ja turistit ovat poissa. Matkalla on pieni puinen kappeli. Käymme ihastelemassa sitä. Emme lähde luontopolulle, koska meitä väsyttää.
Ilta on täysin tyyni. Rannan tuntumassa uiskentelee joutsenpariskunta. Pilkkasiivet kelluvat kauempana. Hiljaisuudessa voi kuulla haahkojen huhuilun.
Menen aikaisin nukkumaan ja nukun 10 tuntia. Melontakausi on vasta alussa, eikä kroppani ole tottunut vielä melontaan. Väsymys tulee aikaisin ja raskaana aaltona.
Unen laadulla ja pituudella on merkitystä retkillä ja varsinkin vaelluksilla. Itse nukun mielelläni teltassa tai riippumatossa. Olen usein jo kahdeksan aikaan nukkumassa ja nukun melko tauotta aamuun asti. Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita ulkona nukkujia. Retkiläisiä valvottavat yön äänet, linnut, kolotukset ja epämukavuus. Itsellenikin hyvistä yöunista on tullut muussa arjessa luksusta. Nukkuminen ja unen laatu eivät ole itsestään selviä asioita, mutta fyysisesti vaativilla vaelluksilla ja retkillä välttämättömiä. Väsymys vie retkeilystä ilon, mutta voi muodostua myös riskitekijäksi, jos olosuhteet ovat vaativat.
Sopiva makuupussi on laadukkain makuupussi
Makuupussin sopivuudella on merkitystä palauttavan unen kannalta. Mikä tahansa, mikä häiritsee vaeltajan yöunia, olisi hyvä eliminoida etukäteen: kylmyys, kuumuus ja muu epämukavuus.
Makuupusseja voi laittaa laatujärjestykseen monin eri tavoin. Mutta lopulta makuupussin hyvyyden tai huonouden ratkaisee sen sopivuus nukkujalle: Itse palelen öisin, joten nukun kesälläkin kolmen vuodenajan makuupussissa paksun ilmatäytteisen talvimakuualustan päällä. Melontakaveri on muuten tyytyväinen kuitumakuupussiinsa, mutta on vahingossa valinnut makuupussin, jossa vetoketju on väärällä puolella. Ja kapea muumiomalli on kuulemma ahdistava. Kuulen vatsallaan nukkuvasta retkeilijästä, joka on valinnut makuupussikseen leveän mallin, jossa on mahdollista nukkua vatsallaan.
Tyyntä tyynen edellä
Aamulla herään lähes hämärissä. Älykelloni akku on loppunut. Vilkaisen usein aamulla syvän unen määrän kuin indikaattorina onnistuneesta nukkumisesta. Nyt ei tarvitse. Tunnen levänneeni hyvin.
Kun muu leiri herää, tuulettelemme makuupussejamme ja syömme aamupalaa. Sitten pakkaamme ja lähdemme melomaan takaisin Kasnäsiin. On taianomaisen tyyntä. Meri on suuri peili ja aurinko paistaa. Melomme rivakkaan tahtiin kohti satamaa, mutta pidämme selän ylitettyämme lounastauon.
Huokailemme ja ihastelemme maisemia ja melonnan keveyttä. Tuntuu, että olemme melontaparatiisissa. Mikäs siinä. Kaikki tuntuu aina kevyeltä, kun on nukkunut hyvin.
Kirjoittaja Mia Sinisalo on 365-klubin eräopas. Mia haluaa tarjota 365-klubilaisille retkillään mieleenpainuvia luontoelämyksiä: hätkähdyttäviä maisemia, eeppisiä leiripaikkoja ja yhteydentunnetta luonnon kanssa. Retkillä on tärkeää myös mukava tunnelma, hyvä seura ja kannustaminen. Katso kaikki klubiretket »
