BLOGI, PERHERETKEILY

Mökkeilyä siinä sivussa

Koska mökkimme sijaitsee Norjassa, saamme bonuksena katsella huikeaa maisemaa, haistella meren tuoksua ja kuunnella lampaiden kellojen kilkatusta. Mutta kuten varmasti jokainen vanhempi tietää, niin yhtälailla lomalla kuin arkenakin, ne tietyt asiat eivät muutu.

Koska kahdella pienimmällä on 1,5 vuoden ikäero tuntuu siltä, että sisaruksen huudattaminen ja härkkiminen on taukoamatonta, eikä se suinkaan lopu mystisesti lomallakaan. Ja kun se toinen on sopivasti aina lähietäisyydellä. Eli tontilta ei ääntä puuttunut, ”EI”- sana ei pitänyt lomaa, vaikka ehkä hieman leppoisammalle ohjauksella luovuttiinkin.

Lapset meren rannalla

Lapset meren rannalla.

Lepotauko kalliolla

Lepotauko kalliolla.

Lapset kesyn lampaan lumoissa

Lapset kesyn lampaan lumoissa.

Voisko tota nyt pussata?

Voisko tota nyt pussata?

Muisku lampaalle

Muisku lampaalle.

Olennainen osa mökkiläisen lomailua on mökin ja kiinteistöjen huolto, riippumatta niiden sijainnista. Olemme siis maalanneet taloa, öljynneet terassia, suojanneet lauteita, leikanneet heinää ja nostelleet aitoja. Siinä sivussa kesälomaidyllistä nauttien. Mutta niinhän sen kuuluukin mennä. Toki vastapainona illat ovat venyneet ja lapset ovat valvoneet myöhään, aikuiset vielä myöhempään. Päättymätön auringonlasku tuntui vetävän maagisesti aina yöllä kallioille ja rantaan. Milloin taivas oli hehkuvan oranssi, milloin hempeän pastellinen. Vuoksi ja luode elävät omaa elämäänsä ja luonto tarjoaa helppoja elämyksiä. Leijaa lennätettiin kallioilla virvelin jatkeena ja muutamassa viikossa lampaatkin kesyyntyivät pussailuetäisyydelle.

Auringonlasku Lofooteilla

Upea auringonlasku Lofooteilla.

Aurinko ja vesi laskee Lofooteilla

Aurinko ja vesi laskee Lofooteilla.

Horisontissa siintää vuori

Horisontissa siintää vuori.

Vaikka reissussa on ihanaa ja Norjan reissua odotetaan aina koko talvi, alkoi viimeisinä päivinä ajatus omasta sängystä houkuttaa isoja ja pieniä. Kolme viikkoa on lapsille pitkä aika olla reissussa ja välillä mietittiin, miten ne lelut siellä kotona oikein jaksavat; kukaan ei ole laittanut vauvanukellekaan uusia vaippoja loman aikana. Samoin korkeasta hintatasosta johtuen ajatus vaikka kanasalaatista alkoi houkuttaa erityisesti Tööttiä. Ruokien suhteen yritämme pihtailla eikä reissussa tarjoilla kovin lihapainotteista kattausta tai monipuolisesti vihreää. Jos kalaonni suosii kunnolla, teemme ison keiton, jota syödään useampana päivänä. Kalaonni tosin ei tällä reissulla ollut myötä viime vuoden malliin, jolloin isäntä sai 64 kilon ruijanpallaksen.

Ruijanpallas, 64 kg.

Ruijanpallas, 64 kg (vasemmalla). Edellisen kesän saaliilla kelpaa vielä ylpeillä.

Kun tämäkään reissu ei ole vielä ohi, niin ensi vuoden matkasuunnitelmat ovat jo aluillaan; olemme kirjoittaneet puutelistan mökin osalta ja miettineet mitä kohtaa alamme kohentamaan, mitä se vaatii ja paljonko tavarat vievät autosta tilaa. Samoin ajattelimme olla ensi kesänä useamman yön teltassa vuorilla ja kiivetä viimeiselle kolmannelle järvelle leiriytymään. Sitä odotellessa tyydytään katselemaan Norjan kuvia padiltä; talvesta tulee pitkä.

Työkalu?

Työkalu?

Vaaka

Vaaka.

Rantakivikkoa

Rantakivikkoa.

Aurinko pilkistää pilvien välistä

Reissun loppumetreillä oma arki tuntuu kovin kaukaiselta ja kehäkakkosen ruuhka pahalta unelta. Ero on vain niin valtava; mutta toisaalta tiedän, että arki imaisee mukaansa nopeasti. Itse ajomatka on jo siirtymä itsessään; epätodellisesta turkoosin sinisestä maisemasta Ruotsin tasaisen metsämaiseman kautta kotimaahan. Tiet levenevät ja ABC-asemat alkavat vilahdella ohi; loppusuora häämöttää edessä. Kiitos.

Lintu

Lintu.

KOMMENTIT

Samanlaisia ​​blogeja


+ 0 kirjoitusta kategoriassa " Blogi, Perheretkeily"