Haimme Facebookissa 365-klubin jäseniä testaajaksi Ospreyn uusille rinkkamalleille. Monista innokkaista hakijoista Ilja valikoitui yhdeksi neljästä testaajasta. Hän testasi rinkkaa noin kuukauden ajan ja tässä on hänen loppuraporttinsa muuttamattomana. Katso myös Arton raportti pienemmästä 65-litraisesta rinkasta »
Olen viisikymppinen perusretkeilijä. Yön yli vaelluksia tulee nykyään tehtyä muutaman kerran vuodessa, alkukeväästä loppusyksyyn. Pidemmät vaellukset kiinnostavat, mutta ajan ja sopivien varusteiden puute ovat tähän asti hillinneet lähtöhaluja.
Nuorena miehenä tein reissut ikivanhalla perintörinkalla, jonka putkirungon alaselkään kalvamat painaumat pystyn vieläkin muistamaan. Viime vuosina reissukaverina on ollut vaimo. Olemme tottuneet kulkemaan aika vähillä varusteilla. Sen takia olemme pärjänneet 35-litraisella repulla ja isommalla 50-litraisella, josta on vaikea sanoa onko se jättireppu vai minirinkka.
Viime kesänä alakouluikäinen lapsemme alkoi kulkea mukanamme, ja se pisti nykyiset kantolaitteemme koville. Syksyn viimeisen reissun aikana rinkkani oli tungettu ääriään myöten täyteen. Siitä huolimatta makuupussi ja teltta piti kiinnittää rinkan ulkopuolelle roikkumaan. Kyllähän ne mukana kulkivat, mutta järin mukavaa sellaisen kuorman kanssa kulkeminen ei ole. Isommalle rinkalle oli siis tarve, varsinkin, kun kevätaurinko alkoi herätellä retkihaluja.
85-litrainen Osprey Aether Plus vaikutti nettiselailun perusteella juuri sellaiselta rinkalta, jota olen etsinyt: riittävän iso, kevyt ja monipuolisesti varusteltu. Säätömahdollisuuksiakin näytti olevan riittämiin. Eikä sekään haitannut, että kuvissa rinkka näytti tosi hyvältä kirkkaan punaisine yksityiskohtineen.
Ehkä juuri ennakko-odotusten takia ensivaikutelma rinkasta on melkein pettymys. Se näyttää olohuoneen lattialla kovin pieneltä. Vedän henkeä ja alan availla rinkan tiukalle vedettyjä hihnoja. Sitä mukaa kun rensselit löystyvät, rinkka suorastaan kasvaa silmissä. Innoissani tungen sohvalta koristetyynyt rinkan sisään. Eivät ne rinkkaa kokonaan täytä, mutta pullistavat sitä mukavasti. Nyt rinkka alkaa näyttää juuri siltä kuin odotinkin.
Lähempi tutustuminen rinkkaan antaa vakuuttavan vaikutelman. Materiaalit ovat tukevia, soljet ja vetoketjut jämeriä ja kokonaisuus muutenkin erittäin laadukkaan oloinen. Pieniä ilahduttavia yksityiskohtia on kiva bongailla: esimerkiksi rinkan pohjassa olevasta pikkutaskusta löytyvä pirteän vihreä sadesuoja yllättää iloisesti. Ei enää sadekuuron kastelemia tavaroita!
Rinkan mukana tulee muutaman sivun ohjekirjanen, jossa lyhyesti esitellään tärkeimmät ominaisuudet. Kirjasen avulla ei pitkälle pötkitä. Onneksi googlailemalla löytyy nopeasti ohjevideoita, joiden avulla rinkasta saa kaiken ilon irti. Esimerkiksi päivärepuksi irrotettava hattu on loistokeksintö, mutta ilman videota en ehkä olisi osannut sitä tehdä – tai ainakaan kiinnittää takaisin. Ei homma tosin hankala ole, kun sitä on kerran kokeillut.
Videon avulla rinkan säätäminen minulle sopiviin mittoihin onnistuu myös helposti. Olkahihnojen paikkaa selkäpaneeliin nähden saa säädettyä yli 10 senttiä. Säätäminen on helppoa: molemmin puolin solki löysälle, napakalla nykäisyllä olkahihnat halutulle paikalle ja soljet tiukalle. Parilla yrittämällä saan rinkan istumaan napakasti. Sen jälkeen asettelen vielä olkahihnojen ja lantiovyön pehmusteet hyvin. Ne pysyvät oikeilla paikoillaan tukevalla tarrakiinnityksellä. Ei muuta kuin reissuun!
Pahaksi onneksi koronavuosi karanteeneineen sotkee retkisuunnitelmia. Ensimmäinen reissu viivästyy ja suuntautuu lopulta lähikulmille Sipoonkorpeen. Luontoon on silti aina yhtä hienoa päästä.
Kotona pakkaillessani muistan taas, ettei retkikohteen läheisyys vaikuta mukaan otettavaan tavaramäärään: teltta, makuupussi, keitin ja muut kamppeet vievät silti yhtä paljon tilaa. Rinkka osoittautuu käytännössä juuri niin isoksi kuin toivoinkin. Sinne mahtuvat niin omat kuin osa lapsenkin tavaroista. Makuupussille on iso tasku rinkan alaosassa. Teltta, pari makuualustaa, Trangia, varavaatteet ja ruokatarpeet sopivat hyvin päätaskuun ja hattu imaisee sen kaiken ylimääräisen, mitä mukaan tulee haalittua kaiken varalta. Kompressiohihnoilla paketin saa nykäistyä ihanan napakaksi. Tämä rinkka ei heilu tai hölsky!
Parkkipaikalla rinkkaan selkään, lantiovyö kiinni ja menoksi. Ensimmäisten kilometrien aikana kiristän hiukan lantiovyötä ja olkahihnoja. Muuten rinkka istuu täydellisesti. Vaikka painoa on parikymmentä kiloa, se asettuu niin tasaisesti, että rinkan olemassaolon melkein unohtaa. Ylämäissä reidet kyllä muistuttavat, että ylimääräisiä kiloja on muuallakin kuin vyötäröllä.
Rinkassa olisi paikka juomarakolle. Sellaista en ole vielä hankkinut, mutta sivutaskuun sujautettuun juomapulloon pääsee hyvin käsiksi kävellessäkin, sillä tasku on alhaaltakin avoin. Muotoilu on onnistunut, sillä omia aikojaan pullo ei pääse taskusta putoamaan. Välipalaeväät taas pakkautuvat kätevästi lantiovyön pikkutaskuihin. Ominaisuutta on pakko arvostaa: riittävät eväät ovat oleellinen osa matkantekoa etenkin lapsen kanssa samoillessa.
Lounaspaikalla huomaan, kuinka kätevää on, että rinkan isoimman osan saa avattua edestä pitkällä vetoketjulla. Keittimen ja ruokatarpeet saa nosteltua sen kautta helposti esille. Vanhasta repusta piti tyhjentää yleensä kaikki tavarat, sillä tarvittu kampe oli päätynyt aina mystisesti pohjimmaiseksi.
Koska keli on kuiva mutta kirpeä, tauolla tarvittava lisävaatetus on sujautettu isoon etutaskuun. Sinne mahtuu hyvin pari kevytuntuvatakkia. Tämänkin taskun saa kiristettyä napakasti kiinni. Eipä tarvitse pelätä, että tavarat putoilisivat huomaamatta matkasta.
Kun rinkkaa ei tarvita, sen saa tukevasta lenkistä roikkumaan vaikka oksantynkään. Jos sellaista ei ole lähettyvillä, vahvistettu pohja suojaa rinkkaa maan kosteudelta.
Illalla leiriytymiskamppeet saa yhtä kätevästi esille kuin aiemmin ruokailutarpeet. Otsavalojen, varalatureiden ja muun pikkutavaran kanssa sähläillessä tulee esiin oikeastaan ainoa asia, joka rinkassa vähän mietityttää. Hatussa on kolme taskua, mutta yhteen niistä on jemmattu päivärepun olkaimet, jotka vievät taskusta aika paljon tilaa. Johonkin olkaimet tietysti pitää laittaa.
Päiväreppua ei tällä reissulla tule testattua, mutta sitä tulee taatusti myöhemmin käytettyä. Kotona sovittelen reppua selkään ja se tuntuu oikein pätevältä. Myös repussa on hyvin suunniteltu paikka juomarakolle.
Parin päivän ja noin 25 kilometrin aikana rinkka tuntuu vain asettuvan paremmin selkään. AirScape-nimellä kulkeva selkäpaneeli on riittävän jäykkä, mutta ainakin omaan selkään se tuntuu mukautuvan erinomaisesti. Paneelin rakenne jättää selän ja rinkan väliin sen verran ilmatilaa, että ainakaan parin plussa-asteen kelissä selkä ei hikoa. Olkahihnojen ja lantiovyön toppauksetkaan eivät jätä toivomisen varaan. Tätä rinkkaahan kantaa melkein ilokseen!
Parkkipaikalle palatessa autonavaimet on kiva napata yhteen pikkutaskuun kiinnitetystä avainlenkistä. Kauneus on yksityiskohdissa.
Kotona huomaan, että keväinen rapakeli on jättänyt jälkensä myös rinkkaan. Lika lähtee kuitenkin helposti kostealla pyyhkäisemällä. Rinkka on käsitelty vettä hylkiväksi fluorihiilivapaalla kyllästeellä. Se näyttäisi auttavan myös pintojen pitämisessä siistinä.
Ensimmäisen retken jälkeen rinkkaa ei osaa kuin kiitellä. Tukevasta rakenteesta huolimatta se on kevyt kantaa, lisäksi erilaiset toiminnallisuudet on mietitty tarkkaan. Netti kertoo, että Osprey on tehnyt rinkkoja vuodesta 1974. Kokemus näkyy.
